Mitä ajattelisit jos näkisit nuoren äidin vauvan kanssa ja äiti sanoisi vauvalle "olisit joskus hiljaa, en jaksa tuota"?

Sanoisi väsyneellä äänellä kaupassa ollessaan vaunuja keinuttaen, kun vauva kitisisi vaunuissa?
Tuli eräästä näkemästäni jutusta mieleen.

Ensimmäinen ajatus?

 

Sympatiat äidille. Ei se mitään ruusuilla tanssimista ole, jos ei saa nukkua. Oli sitten nuori tai vanha äiti.

 

Been there, done that.

 

Ihan ensimmäisenä varmaan ihmettelisin, et miks se vauvalle niin sanoo, kun ei se vauva sitä ymmärrä. Sit ajattelisin et jos se helpottaa oloa, niin mikä ettei. Parempi niin kuin huutaa tai jättää vauva yksin kotiin ja lähteä baariin.

Muoks. Joo tainnut itsekin sanoa joskus pojan ollessa vauva, et ole nyt jo hiljaa ja joskus teki mieli lahjottaa ensimmäiselle vastaantulijalle. Sitä se väsymys teettää.

 

Ajattelisin ettei kaikkia ole luotu äidiksi selvästikään ja miksi ihmeessä on pitänyt lapsi edes tehdä, tuskin on toivottu ja haluttu vaan pelkkä vahinko.

 

Itse sanoin viime yönä vauvalleni notta turpa kiinni. Tällaista tämä nyt vaan välillä on. Eli sympatiat heräisi samantien.

 

Minua varmaan naurattaisi - ei ilkeästi tai vahingoniloisesti, vaan koska pystyn kuvittelemaan tuntemukset tuon lauseen takana. Ja samalla tajuaa sen tilanteen absurdiuden, kuten lukuisien muidenkin, omienkin tilanteiden absurdiuden.

Joo, suhtautuisin ymmärtäväisesti ja tosiaan sympatiat väsyneelle äidille.

 

Minä olen VANHA äiti, mutta olen todennäköisesti sanonut samalla lailla molempien lasten ollessa vauvoja. Olen lähtenyt vauvan kanssa auto ajelulle vain siksi, että saisin kuunnella omia ajatuksia ja musiikkia rauhassa hetkisen. Silti rakastan lapsiani kuin hullu puuroa.

 

Varmaan ollut itkuinen vauva, tai on itkeskellyt jo tovin sinä päivänä ja äitiä väsyttää, hermostuttaa ja kismittää tilanne. Toivottavasti pian helpottaa.

 

Ajattelisin ettei kaikkia ole luotu äidiksi selvästikään ja miksi ihmeessä on pitänyt lapsi edes tehdä, tuskin on toivottu ja haluttu vaan pelkkä vahinko.

Olen itsekkin sanonut näin. Sitä kun oli valvonut kolmatta vuorokautta suurinpiirtein nukkumatta niin saattoi suusta päästä tuollainen lause ja lapsi on TODELLAKIN TOIVOTTU JA HALUTTU.
Sympatiat antaisin äidille.

 

Tekisi mieli taputtaa sitä olkapäälle, ottaa sen vauva päiväksi ja käskeä sen painua pois vauvansa läheisyydestä tekemään päivän ajaksi mitä huvittaa.

Eli ajattelisin, että se äiti voi olla joko tosi väsynyt, tai sitten sillä on vaan huono päivä/hetki.
Joka tapauksessa varmasti "ansaitsisi" vapaahetken ja tekisi hyvää

 

Ajattelisin että semmoista se on, voimia vaan äidille tosi paljon. Ja että murrosikäkin tulee ihan hups vaan ennenkuin huomaakaan, sitten vasta niitä voimia ja kärsivällisyyttä tarvitaankin. Elämä on ja päivä kerrallaan

 

Muistan noi ajat.

 

Että se äiti on varmaankin tosi väsynyt.

 

Niin... Ja kun esikoisen kanssa opeteltiin molemmat imetyksen alkeita ekat kaksi viikkoa niin loru, jota rallattelin meni näin: "v*ttus**tanap*rkele kun sattuu, imaise nyt nätisti... Sattuu v*ttup*rkele väärä imuote s**tana.. Päästä irti... Aaaaargh! v*ttu ja eikun alusta..".

Täysimetyksellä 5,5 kk ja osittaisesti 12 kk:n ikään. Enkä kiroile normaalisti yhtään. Se vaan teki niiiiiiiiin kipeää. Kuopus oli ihan erilainen imijä ja hoksasi jutun juonen miltei heti.

 

Kyllä jokainen äiti tietää, millaista se välillä pienen vauvan kanssa on, oli sitten nuori tai vanhempi äiti. Sympatiat hänelle.

 

Mä oon luvannut veidä vauvani vaikka saunaan huutamaan jos ei hiljene, toki en niin tehnyt mutta sanottu on monenlaista
Väsymys, ei auta.

 

Juu. Viimeyönä kello neljän aikaan tuli tokaistua jotain vastaava kahdeksanviikkoiselle: Ole nyt hiljaa ja nuku taas se kaksituntisesi, mahasi on täysi....

ja mitä mä teen, omaa aikaa puolituntia ja kaksplussalla

 

[QUOTE="vieras";28950178]Niin... Ja kun esikoisen kanssa opeteltiin molemmat imetyksen alkeita ekat kaksi viikkoa niin loru, jota rallattelin meni näin: "v*ttus**tanap*rkele kun sattuu, imaise nyt nätisti... Sattuu v*ttup*rkele väärä imuote s**tana.. Päästä irti... Aaaaargh! v*ttu ja eikun alusta..".

Täysimetyksellä 5,5 kk ja osittaisesti 12 kk:n ikään. Enkä kiroile normaalisti yhtään. Se vaan teki niiiiiiiiin kipeää. Kuopus oli ihan erilainen imijä ja hoksasi jutun juonen miltei heti.[/QUOTE]

Kylläpä tuntuu tutulta. Mä olen jo luovuttanut ja pumppaan maidon ja juotan pullosta. Juu, se kipu, synnytyskin oli ihan jees.

 

Ajattelisin ettei kaikkia ole luotu äidiksi selvästikään ja miksi ihmeessä on pitänyt lapsi edes tehdä, tuskin on toivottu ja haluttu vaan pelkkä vahinko.

Minä taas ihmettelen tuollaisia ihmisiä, jotka ei koskaan kyrsiinny vauvan itkusta. Vai voiko olla mahdollista, että on sitten niin helppohoitoinen vauva, joka ei paljoa itke.

Muutenkin olen miettinyt, että ainako pitää olla sormea heristelemässä, jos joku ilmaisee negatiivisia tunteita. Kun sekin on yhtä luonnollista kuin ne positiiviset tunteet. En tiedä, onko se nykyisin, vai onko aina ollut näin, mutta aina pitäisi olla niin hillitty, hallittu, seesteinen, onnellinen ja kiitollinen, vaikkei olisi viikkoihin saanut kunnolla nukuttua. Olisi niin paljon helpompaa, kun välillä voisi suoraan sanoa, että v-tuttaa se parkuminen ja tulkaa joku auttamaan, haluan päästä nukkumaan ainakin viikoksi.

 

Ajattelisin, että äiti on varmaan väsynyt.

 

Muistaisin millaista on vauva-aika. Ehkä saisin vieläkin kylmänväreitä ja tulisin surulliseksi. Tunteisiin kiitollisuutta ja suunatonta onnea siitä, että asiat muuttuu.

 

[QUOTE="vieras";28950147]Olen itsekkin sanonut näin. Sitä kun oli valvonut kolmatta vuorokautta suurinpiirtein nukkumatta niin saattoi suusta päästä tuollainen lause ja lapsi on TODELLAKIN TOIVOTTU JA HALUTTU.
Sympatiat antaisin äidille.[/QUOTE]

Minä vastasin vain että mitä ajattelisin, en että mitä sanoisin äidille. Jos olisi pinna kireällä saattaisin mulkaista aika pahasti. Ehkä mä olen ilkeä akka?

 

Sanominenko vauvaa vahingoittaa?
Olisit kuullut, mitä sanoin omalle lapselleni. Ekaksi, sillä oli koliikki, sitten sillä alkoi korvatulehduskierre. Pahoimpina öinä se ei nukkunut ollenkaan, paitsi niin että istuin keinussa ja keinuttelin yöt läpeensä, lapsi oli kantoliinassa vaikka oli yli vuoden vanha.
Ihan sen takia, etten uskaltanut pitää sitä ilman kantoliinaa kun nukahtelin siinä keinussa itsekin.
Lauleskelin sille että "Nuku nyt jumalauta, etkö nyt helvetti voi nukkua, pimpelipom" ihan tällaista älytöntä, mutta kun itselläkin alkoi hermo heittää.

Onneksi lapsen korvat putkitettiin ja häneltä leikattiin myös kitarisat, siihen loppuivat jatkuvat korvatulehdukset.

 

[QUOTE="vieras";28950205]Minä taas ihmettelen tuollaisia ihmisiä, jotka ei koskaan kyrsiinny vauvan itkusta. Vai voiko olla mahdollista, että on sitten niin helppohoitoinen vauva, joka ei paljoa itke.

Muutenkin olen miettinyt, että ainako pitää olla sormea heristelemässä, jos joku ilmaisee negatiivisia tunteita. Kun sekin on yhtä luonnollista kuin ne positiiviset tunteet. En tiedä, onko se nykyisin, vai onko aina ollut näin, mutta aina pitäisi olla niin hillitty, hallittu, seesteinen, onnellinen ja kiitollinen, vaikkei olisi viikkoihin saanut kunnolla nukuttua. Olisi niin paljon helpompaa, kun välillä voisi suoraan sanoa, että v-tuttaa se parkuminen ja tulkaa joku auttamaan, haluan päästä nukkumaan ainakin viikoksi.[/QUOTE]

Mun anoppi totesi joskus että jokaiselle äidille tulee hetkiä, jolloin tekisi mieli pistää lapsi postilaatikkoon ja postimaksu jonnekin Afrikkaan tai mahdollisimman kauas. Mutta siltimsen hakisi pois ennen kuin laatikko tyhjennetään. Se oli minusta niin osuvasti sanottu, että allekirjoitan sen täysin. Negatiiviset tunteet on ok ja niitä saa olla ja niistä pitää saada myös puhua. Turhaa sellainen sädekehän kiillottaminen ja teeskenteleminen, että lapsen kanssa elämä on aina autuasta...