Mitä ajattelette miehestä jolla on viisi lasta ja eronnut?

Kysymys itse asiassa olikin otsikossa. Kavahdatteko miehen lapsien lukumäärää? Meinaan siis jos tapailisitte ja myöhemmin (tai heti jos satutte kysymään) mies kertoo että hänellä on viisi lasta?

Olenko tuomittu vain yhden yön suhteisiin loppuiäkseni?

 

En halua olla tyly, mutta mä en alkais suhteeseen missään nimessä.

 

Riippuu, onko lapset esim. vuoden ikäerolla ja nuorin 1 v vai vanhimmat jo omatoimisia, ihan käytännön kannalta siis tämä ajatellen kun omiakin pieniä lapsia on. Toisaalta, jos mies on muuten ns. sielunkumppani, huomioonottava, luotettava jne. niin lasten lukumäärällä tuskin olisi mitään väliä. Siis jos olisin miestä etsimässä

 

En alkaisi suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on lapsia.

 

Jaa, en hylkäisi sinua lasten määrän vuoksi. Mutta tietysti moni asia vaikuttaisi mm. asuvatko lapset sinun kanssa, tapaateko heitä usein, lasten ikä, miksi erositte jne. En siis välttämättä jaksaisi ryhtyä 5n alle 10 vuotiaan asiaoita huolhtivaksi äitipuolkeksi tai täysin hunningolla olevien teinien myöskään. Mutta ihan normaalit lapset enemmän ja vähemmän säännöllisesti sopisi kuvioon, jos sinä ja exä hoitaisitte asioita fiksusti, siis minusta ei kivattaisi, lapsilla ei kiristettäisi, mahduttaisi kaikki samaan asuntoon lasten juhlien ajaksi jne.

 

Viisi lasta on kyllä todella paljon jo valmiiksi. Ajatellen, että luultavasti haluaisin kuitenkin itse lapsia avioliitossani. Saattaisi kyllä lopettaa kiinnostuksen uuteen ihmiseen...jos kuitenkin olisin mieheen jo ihastunut/rakastunut vaikka työssä tai harrastuksessa, olisi lasten lukumäärä aika hurja, mutta ehdottomasti ei este suhteelle.

 

Vaikea uskoa, että kavahtaisin kovasti pelkkää lapsilukua. Eri asia jos kaikki viisi on eri äideille tmv siihen päälle niin juoksisin ja lujaa. Enemmän siis vaikuttaa se tarina siellä taustalla (ja miehen luonne jne, menneisyys ja lapsilukukin on vain yksi osa sitä mistä "mies on tehty".)

 

Ja niin, asiaa vaikuttaisi paljon myös se, onko jokainen lapsi eri äidille jne.

 

Samalle äidille kaikki lapset.

 

Eipä tuo itselle merkkaisi mitään, koska jos uuteen suhteeseen hyppään, on täysin ehdoton ja absoluuttinen nollatoleranssi ajatuksellekin yhdessä asumisesta niin kauan kuin jollain on kotona asuvia lapsia. Joten ihan sama onko nolla vai kahdeksan lasta, minä en niille äitipuolta leiki enkä uusia yhteisiä hanki.

 

Noh, itselläkin kolme lasta, jos ottaisin sut niin kivaa ois varmaan kahdeksan lapsen keskellä meillä juu, todella mahtava mies sun pitäis olla että harkitsisin

 

Halusin lapsettoman miehen, joten kyllä olisin kavahtanut.

 

Voisin tapailla, mutta ei mitään vakavaa.

 

Deittailumielessä suhtautuisin kyllä varauksellisesti. Ainakin vielä tässä elämänvaiheessa, nuorena, lapsettomana, naimattomana, Sitä Oikeaa odottaessa. En tapailisi. Kannattaa silti mieluummin toivoa elämänsä rakkautta tai sovitella välejään lastensa äitiin, kuin "turvautua" yhdenyönjuttuihin.

 

Jos kaikki viisi ovat samalle naiselle, niin en ajattele mitään negatiivista.

Arvostan erityisesti monen lapsen vanhempia, jos siis hoitavat katraansa asianmukaisesti.

 

Jaa, en hylkäisi sinua lasten määrän vuoksi. Mutta tietysti moni asia vaikuttaisi mm. asuvatko lapset sinun kanssa, tapaateko heitä usein, lasten ikä, miksi erositte jne. En siis välttämättä jaksaisi ryhtyä 5n alle 10 vuotiaan asiaoita huolhtivaksi äitipuolkeksi tai täysin hunningolla olevien teinien myöskään. Mutta ihan normaalit lapset enemmän ja vähemmän säännöllisesti sopisi kuvioon, jos sinä ja exä hoitaisitte asioita fiksusti, siis minusta ei kivattaisi, lapsilla ei kiristettäisi, mahduttaisi kaikki samaan asuntoon lasten juhlien ajaksi jne.

Näin juuri. Lisäksi se on olennaista, onko mies ollut noiden viiden lapsen hoitamisessa mukana, vai perhe-nimisessä yrityksessä lähinnä rahoittajana. Tuossa tapauksessa varmasti olisi oletuksena se, että miestä tuskin kiinostaisi jakaa vanhemmuutta jatkossakaan...

 

Olen eronnut, ja minulla on 7 lasta. Joten meillä olisi sitten yhteensä 12 lasta uusioperheessämme. Eipä tuo haittaisi, jos muuten sopisimme yhteen

 

Jos eroaisin, en tiedä olisiko minusta ylipäätään uusperhekuvioihin. Mutta jos sellaiseen päättäisin lähteä, lasten lukumäärää enemmän kiinnittäisin huomiota näihin: mikä olisi minun asema perheessä? saisinko osallistua miehen lasten kasvatukseen jne. vai olisiko mulla ollenkaan sananvaltaa? miten mies suhtautuisi minun lapsiin, oltaisiinko kaikki yhtä perhettä vain olisiko sun ja mun lapset? millaiset välit miehellä olisi exäänsä, miten minä tulisin juttuun hänen kanssaan? miten mies osallistuu lastensa elämään? haluaako mies vielä lisää lapsia? jne.

Jos lapsia olisi useammalle naiselle, en edes harkitisisi parisuhdetta.

 

[QUOTE="mies";29083327]Kysymys itse asiassa olikin otsikossa. Kavahdatteko miehen lapsien lukumäärää? Meinaan siis jos tapailisitte ja myöhemmin (tai heti jos satutte kysymään) mies kertoo että hänellä on viisi lasta?

Olenko tuomittu vain yhden yön suhteisiin loppuiäkseni?[/QUOTE]

kovat elarit maksettavana! Toisena katselisin miten kohtelee lapsiaan.

 

Niin lapset ovat äidillään ja käyvät joka toinen viikonloppu luonani sekä lomilla olen lasteni kanssa pitempiä jaksoja. Itse haluaisin nähdä heitä useammin mutta nykyään on onneksi skypet yms.

Niin ja en ole mikään viiskymppinen ukko vaan reippaasti alle. Niin itseasiassa tuo kysymys olisi se ensimmäinen vaihe, seuraavana tulisi että miten nainen suhtautuu siihen että vietän aikaa lasteni kanssa, alussahan ei tietenkään voisi olla siinä mukana. Vasta myöhemmin kun molemmista tuntuu että ollaan tosissaan. En todellakaan ala lapsilleni esittelemään ketään lyhyen tutustumisen perusteella.

 

Lasten lukumäärä kyllä kuullostaa hieman suurelta, mutta päällimmäisenä tulisi mieleeni onko ne yhden vai kaikki eri äitien kanssa tehtyjä? Ja tietenkin se historia siinä takana minkälaisissa väleissä exään, mikä oli eroamisen syy ja oletko ollut oikeasti isä lapsillesi jne. Jos kaikki naksahtaisi kohdilleen niin mikä ettei.

 

No, mä kyllä tykkään lapsista, mutta en haluisi viittä vierasta lasta omaan elämääni. Se olisi liikaa, kaikin puolin.

 

Jaa...jos me erottas mun miehen kans niin mä oisin 4 lapsen yh...esitetään siis tälläne vastakysymys, miten ap reagois siihen?

Siis jos kuvitteellisesti jossain törmättäis ja vähä tieks semmosta ja sitten selviäis et mulla on liuta lapsia

 

Jaa...jos me erottas mun miehen kans niin mä oisin 4 lapsen yh...esitetään siis tälläne vastakysymys, miten ap reagois siihen?

Siis jos kuvitteellisesti jossain törmättäis ja vähä tieks semmosta ja sitten selviäis et mulla on liuta lapsia

Täytyy sanoa että minua henkilökohtaisesti ei haittaisi. Johtuuko se siitä että minullakin on viisi lasta vai mistä? Itse arvelisin että minä olen minä, tottakai kaikki lapseni ovat muuttaneet minua mutta ei varmaan sillä tavalla. Tulipas melko sekavaa tekstiä

Elikkäs minua ei lähtökohtaisesti häiritse jos naisella on lapsia. yksi tai seitsemän. Päinvastoin jotenkin ajattelen että jos hällä on lapsia niin jotenkin ymmärtää paremmin mua kun mulla on kans lapsia.
Ei tietenkään sulje, tai siis minä en sulje pois mahdollisuutta tavata lapsettomia naisia.

 

Itsekin ex-yyhoona, otin miehen, jolla 3 lasta jo valmiiksi. En usko, että suhde mieheni kanssa olisi tyssännyt, jos hällä olisikin ollut jo 5 lasta. Mies, joka yh tajuaa toista yh-vanhempaa ja osaa olla lasten nanssa, mulle se positiivista.