Mitä ajattelet perheellisestä ihmisestä, joka lähtee yksin matkalle?

Onko se sinusta itsekästä vai onko jokaisella siihen oikeus joskus?
Sallisitko sen puolisollesi? Lähtisitkö itse?
Herättääkö se epäilyksiä uskottomuudesta? Syyttä vai syystä?

 

Ajattelen, että on varmaan kiva reissu tulossa.

Todellakin sallisin puolisolta ja lähtisin itsekin eikä herättäisi epäilyjä pettämisestä.

 

Itsekästä? Eikö perheellinen ihminen saisi koskaan viettää aikaa yksinään? Ainako pitäisi olla lapset ja kumppani jokapuolella? Ei mikään ihme että hermot menee jos ei koskaan saa omaa aikaa.

 

Olen ollut, sekä ihan yksin että kavereiden kanssa ilman perhettä. Joka kerta on ollut ihanaa

Ja toki sallin saman puolisollekin. En osaa oikein ajatella, että siinä olisi mitään "sallimista". Molemmat saavat matkustaa miten haluavat, kun aikatauluista ja käytännön järjestelyistä sovitaan.

Matkustamme tietysti myös perheenä ja miehen kanssa kaksin.

Meillä on 2 alle kouluikäistä lasta ja erilaisia ulkomaan reissuja ehkä noin 6-8 vuodessa. Tässä mukana siis kaikki lyhyetkin lomamatkat, mutta ei työmatkoja.

En siis todellakaan ajattele yksin matkustavista mitään erityistä, lähinnä että yksin matkustaminen voisi tehdä hyvää monelle

 

Lucky bastard.

:snotty:

 

Mies osti minulle viikon matkan. Ei kai siinä mitään ihmeellistä.

 

No vähän riippuu mistä roikkuu.

Kun omat olivat pieniä, enpä juuri yksin lomamatkoille lähtenyt, eikä lasten isä myöskään. Kummankin työ oli hektistä, rahat tiukilla, ja yhteisestä ajasta oli aina pulaa. Kummallekin kylläkin siunaantui sitten työmatkoja jokunen vuodessa - eikä niiden suhteen mitään ongelmia ollut, puolin eikä toisin.

Mutta enpä olisi tuolloin halunnut käyttää sen enempää aikaani kuin rahaani yksinäiseen lomailuun. Mielelläni ne reissut tein yhdessä rakkaimpieni kanssa.

 

En mä aattele et oos itsekäs. Mun isä matkusti aina yksin ja äitikin kävi Keniassa ilman isää. Ne väsyy toistensa seurassa varsinkin poikkeustilanteessa.

Mä en menis ilman miestä koska se on mun maailman napa ja sama toisinpäin.

 

Riippuu siitä matkalle lähtijästä, mitä ajattelen. Normaalisti en ajatteleisi mitään sen kummempaa, mutta sellainenkin löytyy, jonka matkoihin yhdistän uskottomuuden.

Mieheni on ollut yksin matkoilla. Samoin minä.