Mitä ajatella?

Tää on nyt taas iha ihmeissään täällä. Menkat on myöhässä jo iha jonki verran ja en oikee tiiä mitä siitäkii pitäs aatella. Pitäs kait testi käydä ostamassa, ku ei tää jossittelu ainakaa mitää auta ja ois toisaalta iha kiva saada jo varmuus siihe, että oonko nyt raskaana vaiko en. Ennenkin on menkat tosin ollu aika paljonki myöhässä ja testit on näyttäny negaa ja sit jonki ajan kuluttua onkin menkat jo alkanu.. Mutta nyt on ruvennu tulemaan sellasia iha ihmeellisiä oireita, että epäluulot on heränny tosissaan..

Alavatsa on tuntunu jo reilun viikon ajan ihan omituiselta, vihloo välillä tosi kovastikin ja oon monee kertaa luullu, että nyt ne menkat sitte alkaa, mutta eipä oo näkyny eikä kuulunu. Ja viime aikoina oon ollu TOSI väsyny, tuntuu että mitää ei jaksa tehä, enkä mitää saakaa aikasiks kun oon niin pirun laiska. Tänäaamuna minuu palenti niin paljon että piti vetää lisää vaatetta päälle ja olo oli tosi kipeen tuntune, nyt on jo kurkkuki kipee.. Flunssako minuu vaan vaivaa vai mitä tää on?
Olo on koko ajan ku oisin joku pallo ku turvottaa ja maha on muutenkii vähä sekasin. Mitä työ minuna nyt tekisitte? Ekana raskaustesti ostamaa ja kokeilemaa mitä näyttää?

Ehkäpä tää tilanne vois olla toisenlainen, jos elämäntilanne ois helpompi. Erosin vasta avomiehestäni, jonka kanssa ehdittiin jopa neljä vuotta yhdessä kulkemaan ja yli puolet siitä ajasta kihloissa. Menin sekoilemaan meijän yhteisen kaverin kanssa, ku oon umpirakastunu siihe nykysin eli ei mitenkää hyvä juttu. Ja nyt jos oon raskaana, ni mitä ilmeisimmin oon sitte sille raskaana.. Että eipä mene tällä hyvin ei.. :'(

 

kannattaa tosiaan nyt tehdä se testi ensin ja murehtia vasta sitten...

 

Voi olla et oot raskaana ni kannattais tehhä se testi Mut toisaalta voi olla sekin et sä olet sekoillu sen miehen kans ja siten oot pelänny raskautta tms. niin senkin vuoks sit ois ovulaatio myöhästyny ja siten menkkojakaan ei viel kuulu. Ja jos pelkää/toivoo raskautta niin helposti saa oireita ihan vaan kun miettii niit asioit tarpeeks ja kiinnittää niihi huomiota.

Mut nyt vain apteekin omalla testaat ni sit tiedät ootko vai etkö (ei predictorilla koska se ei oo kovin herkkä testi) Toivotaan ettet ois! Mut ny vaa testiä tekemään ni voit joko huokasta helpotuksesta tai sit järkyttyä... Mut sit ainaski tietäsit mitä se on. Tsemppiä!!

 

No ei kai tuossa tosiaan muuta nyt ekana voi, kun hakea testi apteekista ja testailla mitä näyttää. Sitten miettiä jatkosuunnitelmia. Eli kipikipi, nyt sinne apteekkiin ostamaan testiä!

 

Juu, näimpä sanon minäkin eli nyt vain testiä ostamaan ja sitten pohdit syntyjä syviä tuloksen perusteella! Voi tosiaan olla että jos stressaat raskaudesta niin menkat on siksikin kadoksissa kuten joku jo mainitsikin

Olkoon tulos kumpi tahansa niin siitä varmasti selviät oikeilla ratkaisulla!
Jaksuja toivottelen raskaaseen tilanteeseen :flower:

 

Joo kävinpä sitte sen testin ostamassa ja tein sen äsken. Positiivinen tulos tuli. En osannu odottaa mitää tällästä, kun olin ihan varma, että kuvittelen vaan kaiken ja oon jo ihan vainoharhanen.. Mitä mie nyt teen? Oon ihan ulalla, enkä voi vieläkään käsittää tätä todeks!
Kerroin tälle tyypille, joka mitä ilmeisimmin ois lapsen isä ja se meni tosi hiljaseks, ei osannu sanoo oikein mitään, koska tätä se nimenomaan pelkäski. Mie en vaa voinu uskoo et se ois mahollista, vaik tiesin, et se sinänsä voiski olla..

Nyt oon ihan ymmällä, enkä tiiä mitä tekisin tai minne menisin. Kaks viivaa se teki.. sitä en osannu odottaa.. Toinen oli vähän haaleempi, mutta kaks viivaa kuitenki tuli. Pitäskö varmuuden vuoks tehä vaikka huomenna toinen testi tai jotain? Ääh, nyt oon sekasin! :x

 

Tsemppiä Mebee! Varmasti tosi sekavat tunteet ja etenkin tilanteen huomioon ottaen, tuntuu varmasti siltä, että mitä ihmettä nyt sitten?? Voithan toki tehdä vaikka huomenna aamulla toisen testin, mutta veikkaan, että sekin plussaa näyttää, vahvempaa vaan. Ainakin mulla teki niin, et ekan testin tein päivällä töissä ja sit toisen seuraava aamuna ja oli viiva vaan vahvistunut.
Mitä mieltä ylipäätään olet lapsen saannista, jos ei ajatella muuten tilanteen monimutkaisuutta?

Voimia! :heart:

 

Olisko hyvä keskustella jonkun kanssa tosta jos oot ihan ulalla, neuvolassa tai sitten ihan sen miehen kanssa. Mäkin olin ihan sekasin (oon vieläki) niistä kahesta viivasta... munkaan elämäntilanne ei ollu paras... mutta koska se ois... ja mä oon kuitenkin aina halunnu vauvaa niin nyt se päätti sitten tulla. tsemii :hug:

 

nii no... mä en ny ilkeillä halua mut kai se odotettavissa on jos ei ehkäsyä käytä..ellet sit kummiskin ollu ehkäsyn kans ja se sit petti? Mutta voimia sulle ja koita saada asiat selviksi ja sulle mahdollisimman sopiviksi! =)

 

Juuh, no moraalisaarnoja et varmasti kaipaa.
Haluisin sanoa onnea positiivisesta testistä kun itsellä oli niin kauhea tekeminen että sen tuloksen vihdoin sain aikaan mutta ymmärrän että elämäntilanteesi ei nyt ehkä ollut paras mahdollinen.

Yritä ottaa nyt ihan rauhassa ja pohtia mitä eri vaihtoehtoja sinulla on. Olisiko lapsen pitäminen aivan mahdoton ajatus? Kyllä varmasti pärjäät hyvin itsekseenkin jos vain siihen päätökseen tulet. Minkälainen suhde sinulla on lapsen isään? Oliko teidän 'juttunne' hänelle vain joku yhden kerran sekoilu vai olisiko siinä mahdollisesti jotain yrityksen varaa?

Ei tarvitse alkaa tähän ruotimaan elämääsi mutta nämä oli vain juttuja mitä ainakin minulle putkahti päähän.
Voimia!!

 

Niin, jos itse rakastat lapsen isää niin voisiko siitä silti kehkeytyä jotain? Toivottavasti kuitenkin pitäisit lapsen ja hyvin sitä pärjää myös yksin jos niin asiat kääntyisivät mutta toki toivon ettei niin käy!

 

kyseessä on aika hankala tilanne, mutta oletteko sitten tunteneet jo kauankin toisenne (mahdollinen lapsen isä) , vai onko kyseessä joku yhen illan sekoilu? Jos taas vauva on mahdollisesti ex. aviomiehesi, niin voisiko tilanteet teillä viellä mahdollisesti korjaantua kyseisellä tavalla? Mitä olen sinun kommenttejasi lukenut, niin kuitenkin olette sitä lasta ilmeisesti sen kanssa yrittäneet? Kohtalokin voi joskus tulla peliin, mutta jaksamisia sinne!! :hug:

 

kiitoksia kovasti kommenteista.. Vähän sekavissa mielentiloissa tässä tosiaan mennään eteenpäin.. jotenkin en jaksa uskoo enää että lapsi vois olla mahollisesti ex-poikaystävän, vaikka sekin pieni todennäkösyys on ehkä olemassa..
Asiasta keskustelinki tänää jo yhen parhaimman kaverin kanssa ja hän lupas kannustaa ja auttaa minuu parhaan osaamisensa mukaan.. Jotenki tätä kaikkee ei edelleenkää käsitä todeks, ehkäpä sitte huomenna pitäs varata aika neuvolaan ja mennä verikokeesee tai johonkii?!

Tää on melkosen kinkkinen tilanne kun toisaalta haluun lapsen, sit taas en tiiä ku tää elämäntilanne nyt sattuu olemaan mitä on ja pelottaa, että mitäpä tää ex-poikaystäväkin sitte sanos, ku meijän ero on niin tuore juttu ja en oo uskaltanu myöntää mitää siitä, että miulla on tän kaverin kanssa ollu tässä viime aikoinakin semmosta säpinää enempi. pakko miun on päästä näistä asioista vielä puhumaa vaikkapa neuvolassa jonku kanssa, koska yksin en saa kaikista ajatuksistani lähellekää mitää selkoo.. tää päivä on menny lähinnä jumittaessa, kun ei oo saanu selvää mistään, eikä vaan voi uskoo kaikkee todeks..

Ihmeellinen tilanne, en oikein tiiä pitäskö itkee vaiko nauraa. Lapsi on aina tervetullu, mutta miten tähän elämäntilanteeseen? no, ainahan ratkasuja löytyy ja periaatteessa pärjäisin varmasti ihan hyvin itekin ja sekin anto voimia, ku kaveri sano, että hänen mielestä mie oisin ainaki varmasti valmis äityliks jo.. vaikka suht nuori oonki.. ääh.. jos vaikka huomenna sinne neuvolaan sitte.. :$

 

Tsemppiä vaan kovasti sinne! Ja muista, että päätös jatkosta on yksin sinun, ei exäsi, mahdollisen lapsen isän tms. Sinä itse päätät mitä haluat. Jos haluat lapsen, niin aivan varmasti pärjäät sen kanssa vaikka yksinkin jos ei lapsen isän kanssa mitään enempää tulekkaan. Et sinä olisi ainut nainen joka yksin lähtee hommaan!

 

tsemppiä myös täältä, olen samaa mieltä kuin edellinen eli sinun on päätös. tuntuu varmasti todella sekavalta ja pelottavalta koko ajatus nyt kun on niin paljon kaikkea mutta asioilla on hassu tapa järjestyä, joten mietiskele rauhassa mitä ITSE haluat ja käy vaikka siellä neuvolassa juttelemassa niin varmasti saat apua. ja tosiaan vaikka joutuisitkin yksin lapsen saamaan, kuulostaa että sulla on läheisiä jotka tukisivat matkalla. :hug:

 

Tsemppiä myös täältä ja yhyn edellisiin kommentteihin. Ratkaisuhan on vain sinun. Itse olin oikeastaan juuri vastaavassa tilanteessa n.3vuotta sitten, eli olin eronnut ja tulin raskaaksi. Päädyin siihen ratkaisuun, että muutan kokonaan pois sieltä kaupungista ja aloitin uuden elämän ja innolla odottamaan vauvaa ja hyvin pärjäsin omillanikin. EN olisi ikinä voinut ajatellakaan mitään ns. "lapsen tappamista" , vaan tiesin pärjääväni omillani ja kun sitä oikeasti olin halunnutkin. Lapsen syntymän jälkeen pääsin taas ajattelemaan asioita ihan toiselta kantilta, kun ei ollut niin paljoa kaikkea mietittävää ja niimpä tapasin ex-poikaystäväni, jonka lapsi olikin ja palasimme onnellisina yhteen. Lapsi on nyt 2-vuotias ja mahdottomman villiveijari. Vinkkinä vain minun kohdaltani, että jos yhtään luulet pärjääväsi omillasi, niin elä tuhoa lasta kun sen mahdollisuuden olet kerta saanut! :hug: Jos haluat jutustella lisää, niin laita ihmeessä mailia.. :wave:

 

Saanko Mebee kysäistä että minkä ikäinen olet?
Tämä ihan vain sen takia että olen itsekin aika nuori, 86-syntynyt ja silti vauva on hyvin toivottu ja odotettu!

Minkäikäinen sitten oletkin niin varmasti pärjäät jos vain sellaisen asenteen otat!
Hienoa jos sinulla on ystäviä tukena mutta kannattaa kuitenkin muistaa että arjessa olet yksin. Rankkoja hetkiä varmasti tulee, ei kannata ajatella että lapsi on aina ihana ja kaikki asiat menee suunnitelmien mukaan mutta kuten sanoin niin pärjäät varmasti jos vain päätät niin

 

Maanantaina sitte ekaa kertaa neuvolassa käymään! Jänskättää jo iha hirveesti.. Mutta hyvin se varmaan menee ja eiköhän nuo siellä varmista, että varmasti oon raskaana.

Tää on iha hirveen väsyny koko ajan! Eile illallaki nukahin jo reippaasti ennen puolta yötä ja heräilin sitte aamusella joskus kymmenen maissa ja nyt tekis mieli taas mennä nukkumaa.. noo, mitäpä pienistä.. Oottelen toisaalta jo kovasti sitä maanantaita, ku pääsis sinne neuvolaa varmistamaa että kaikki on ihan ok ja muutenkii sais vähä rupatella tästä miun elämäntilanteesta ja kaikkee.

Tähä mennessä on alkanu itelle tulemaa melkosen selväks, että mie pidän sen pikkusen, kävi mitä kävi! Koska ei miusta ois ikinä tekemään mitää aborttia. Ehkä en vieläkää kunnolla sisäistä sitä tosiasiaa, että todella ootan pikkusta, koska se on jotain niin uskomatonta, ettei sitä ehkä ihan hetkessä voi käsittääkää, vaikka se pieni alku tuolla ilmotteleekii välillä kovasti olemassaolostaan kipristelemällä ja vihlasemalla massuun.. Miten kauan muuten sellanen on normaalia, että vihloo suht kovastikin alamassuun? :|

Niin ja mie oon 20-vuotias, täytin tuossa helmikuun alussa. Jo reilu vuos sitte oli jonkin verran vauvakuumeilua ja siitä se on sitte vaa kasvanu. Eilen ihastelin ihania lastenvaunuja erään lastentavaraliikkeen näyteikkunasta.. Ne oli niin hienot! Ja tänää kävin kouluterkkarin kanssa jutustelemassa asioistani, kerroin, että oon raskaana ja se tietää tän miun tän hetkisen elämäntilanteen ja myös sen, etten voi olla mitenkää varma, kumman tämä lapsi nyt sitten on.. Se kuunteli minuu nii ystävällisesti, oli tosi ihana minuu kohtaa ja sit se lopuks sano, että jotenkii hää näkee miun kasvoista, että mie aion pitää tän lapsen.. Niin varmasti onkin =) Rakastan sitä tunnetta, että kesällä mie kulen tuolla jossai ehkä masu pystyssä :heart:

 

Niin ja sen haluun vielä sanoa, että kiitos ihan älyttömästi teille kaikille ihanille ihmisille, kun ootte jaksanu antaa täällä miulle omia mielipiteitänne ja ootte muutenkii tukenu "läsnäolollanne" :heart: en tiiä mitä tekisin, jos en sais missään purkaa omia ajatuksiani ja kuulla toisten ihmisten kokemuksia ja mielipiteitä. Kiitos!! =) :flower:

 

Hienostihan on sun tilanne edennyt, ainakin pään sisällä ja sehän on yks suurimmista vaikeuksista päästä ite ajan tasalle tollasessa tilanteessa!

Toivotan sulle kauheasti voimia ja kaikkea hyvää pikkusellesi masukillesi :heart:


Tini+Pingu rv 17+1


Siniin ja piti viellä kommentoida vihlomisiasi niin kaiken maailman kivut ja vihlonnat kuuluvat raskauteen ja niistä ei kannata huolestua js vaan pystyy päänsä kylmänä pitämään! Varsinkin aluksi ennen rv 12 itsellänikin vihloi kovastikin mutta ainakin tähän asti on pikkuisella kaikki ollut hyvin. Jos kipuilu jatkuu pidempään kovana niin sitten kannattaa soitella vaikka sinne neuvolaan, vaikka ihan oman mielenrauhan turvaamiseks Tsemppiä!

Ja saa kirjoitella privaa jos tarviit juttukaveria

 

Tsemppiä kovasti Mebee! Pärjäät varmasti hienosti ja täältä löytyy aina juttuseuraa! Hieno päätös, pitää lapsi! :heart:

FPI+ pikku-pepe rv 13+3

 

:flower: onnea vauvan odotukseen!
Sen vain halusin käydä huikkaan et sinulla on 9kk aikaa valmistautua ottamaan lapsi vastaan.. ja näin ollen käydä asioita läpi.. ota asiat asia kerrallaan vastaan! Älä etes yritä saada kaikkia asioita nyt ja heti "kuntoon"..tiedän että se ajatus houkuttaa, mutta nyt on tärkeintä sinun ja vauvan hyvinvointi..!
Toivottavasti asiasi selviävät..kuullostat VAHVALTA, sinulla on tärkeitä tukijoukkoja ymärilläsi! Sinusta tulee varmasti hyvä äiti.. ja on ihana lukea kun kirjoitat "pikkuisestasi"..
Voimia asioiden selvittämiseen ja sisäistämiseen.. :hug:

 

onnea täältä myös, kyllä sun tekstistäkin jotenkin huokuu että haluat pitää lapsen juttuseuraa saa täältäkin jos ikinä siltä tuntuu! yhdyn edelliseen ja olen samaa mieltä että kuulostat todella vahvalta ja että sinusta tulee varmasti hyvä äiti. :hug:

salamanteri+steve 20+6 :heart:

 

niin ja mulla kans oli sinne jonnekki 8 viikolle asti tosi paljon menkkamaisia kipuja sekä niitä repäisykipuja jos yskäisi tai nousi vaikka äkkiä ylös joten siis kivut kuuluu tässä vaiheessa asiaan!

 

Ihanaa että minuu jaksetaa kannustaa nii mukavasti täällä, on paljo helpompi jaksaa jatkaa eteepäi kaiken kanssa ku tietää ettei oo täysin yksin asian kanssa sit ku sitä on vielä iha ensikertalaine tässä kaikessa, ni kaikki on tietenkii tosi uutta ja jännittävää.. Mut eiköhä tästä selvitä ja mennää rauhallisesti hetki ja päivä kerrallaa etiäpäin =)

Mites muuten kun noista massukivuista oli puhetta, niin onkos sekin ihan normaalia, että niitä ei tuu pelkästää yskiessä tai aivastaessa tai jotain tehdessä, vaa ihan vaa vaikka sängyllä loikoillessa saattaa vihloo ikävästi?
Alan tuntemaa itteni jotenkii iha typeräks,ku koko ajan kyselen ihan mitä sattuu, mutta sitä ku ei tiiä vielä mistää mitää ensikertalaisena, ni pitää olla vähä tyhmäkii

Kiitos jälleen kerran teille kaikille! :heart: