Alkuperäinen kirjoittaja kolmen äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja meah:
Mikä minä olen muiden tilanteista rutkuttamaan?
No ehkä minä hieman ruikutin siksi, että joudun kuuntelemaan itse äiti-kavereiden ruikutusta siitä, että kiloja kertyy, olo on väsynyt ja itsetuntokin laahaa maata. Näen selvän korrelaation kaikkien näiden negatiivisten muutosten ja liikuntaharrastusten lopettamisen välillä. Liikunta auttaa pitämään kropan kunnossa, mielen virkeänä ja itsetunnonkin kohdillaan!
Ne jaksais paremmin jos tekisivät asialle jotain. Mullakin on kaveri joka aina valittaa ettei ehdi harrastaa mitään miehen työaikojen takia, mut silloin kun olis aikaa niin ei kuitenkaan lähde. Eli aloittamisen vaikeus!!! Aivan varmasti arkea jaksaa paljon paremmin jos liikkuu, priorisointia sanon mä
Mulla on 3 lasta ja liikun (yritän) ainakin 3 krt viikossa. Jumppaa, pilatesta ja lenkkeilyä. Ja mulla on vuorotyö. Mulle liikunta on henkireikä ja jaksan arkihärdelliä paaljon paremmin kun teen jotain. Kroppa on kiinteytynyt ja olen paremmassa kunnossa kuin ennen lapsia.
Niin, mutta mun mielestä mulla ei ole oikeutta arvioida kenenkään muun jaksamista tai mahdollisuuksia. Toki, jos tiedän että kyse on vain aloittamisen vaikeudesta, voin kannustaa tukea.
Mutta jos en tasan tarkkaan tiedä kokonaistilannetta, niin ei mun mielestä mulla ole varaa sanoa, miten jonkun muun pitäisi elää.
Mulla on kohta neljä lasta (ja myös vuorotyö oli niin kauan kun pystyin tekemään ja on sitten taas synnytyksen jälkeen), ja ehdin, pystyn ja kykenen liikkumaan vähintään tunnin päivässä, usein enemmänkin. Ja tiedän, että mulla on parempi olo ja pysyn paremmassa kunnossa kun teen niin, mutta en mä silti voi väittää että kuka tahansa muu pystyy ja jaksaa saman ja kaikilla on mahdollisuus samaan.