H
huokaus syvä
Vieras
Mitä voin tehdä kun
MINUN lapseni tekee tätä!
Tiedän olevani HULLU kun tulen tänne verta nenästäni kaivamaan..
Mutta ainahan on olemassa se pikkuriikkinen mahdollisuus, että joku löytäisikin ulospääsyn tästä helvetistä.Noh, se täytyy sanoa kuitenkin, että varsinaista kehenkään yksittäiseen
henkilöön kohdistuvaa kiusaamista ei (vielä)ole tapahtunut.Mutta viimeksi eilen oli
poika hermostunut jossain jonotilanteessa ja lyönyt tyttöä otsaan!
Poika siis hermostuu herkästi.Aiheesta on oltu yhteydessä jo rehtorin, koulupsykologin, kuraattorin
opettajan, terveydenhoitajan, perhetukikeskuksen kanssa..Suurin syyllinen löytyy kotoa: me vanhemmat.Menimme sitten eroamaan, juuri kun poika koulunsa aloittamaan pääsi..
Toki tunteikkuutta ja nahisteluherkkyyttä on ollut jo aiemminkin havaittavissa (ehkä oireilua vanhempien eripuraisuuteen..?)
Syyllisyys tässä tilanteessa on VALTAVA.Varsinkin kun lukee toisen osapuolen tuntemuksia.. =(.
Mutta olenko täällä siis sääliä hakemassa? No en.Ratkaisuja, onko kukaan oikeasti saanut
tilannetta käännettyä niin että esim. koulunvaihtoihin tms. täytyy mennä?(ihme jos vanhemmissa ei ole jo syntynyt nimilistojen kerääjiä tms..)
Aiheen aloittajalta toivoisin rohkeutta ottaa suoraan yhteyttä poikaan..Ehkä yhteispalaveri vanhempien ja opettajan kanssa koululla?
No minun pitäisi varmaan olla yhteydesä KOKO kouluun ja sen vanhempiin.. *huokaus*
No niin, joku varmaankin jo haluaa heittää ensimmäisen kiven?
MINUN lapseni tekee tätä!
Tiedän olevani HULLU kun tulen tänne verta nenästäni kaivamaan..
Mutta ainahan on olemassa se pikkuriikkinen mahdollisuus, että joku löytäisikin ulospääsyn tästä helvetistä.Noh, se täytyy sanoa kuitenkin, että varsinaista kehenkään yksittäiseen
henkilöön kohdistuvaa kiusaamista ei (vielä)ole tapahtunut.Mutta viimeksi eilen oli
poika hermostunut jossain jonotilanteessa ja lyönyt tyttöä otsaan!
Poika siis hermostuu herkästi.Aiheesta on oltu yhteydessä jo rehtorin, koulupsykologin, kuraattorin
opettajan, terveydenhoitajan, perhetukikeskuksen kanssa..Suurin syyllinen löytyy kotoa: me vanhemmat.Menimme sitten eroamaan, juuri kun poika koulunsa aloittamaan pääsi..
Toki tunteikkuutta ja nahisteluherkkyyttä on ollut jo aiemminkin havaittavissa (ehkä oireilua vanhempien eripuraisuuteen..?)
Syyllisyys tässä tilanteessa on VALTAVA.Varsinkin kun lukee toisen osapuolen tuntemuksia.. =(.
Mutta olenko täällä siis sääliä hakemassa? No en.Ratkaisuja, onko kukaan oikeasti saanut
tilannetta käännettyä niin että esim. koulunvaihtoihin tms. täytyy mennä?(ihme jos vanhemmissa ei ole jo syntynyt nimilistojen kerääjiä tms..)
Aiheen aloittajalta toivoisin rohkeutta ottaa suoraan yhteyttä poikaan..Ehkä yhteispalaveri vanhempien ja opettajan kanssa koululla?
No minun pitäisi varmaan olla yhteydesä KOKO kouluun ja sen vanhempiin.. *huokaus*
No niin, joku varmaankin jo haluaa heittää ensimmäisen kiven?