mitä valmennuksessa ei kerrottu?

[sissi]

elikkäs laittakaas listaa sellasista asioista mitä ehdottomasti olis pitäny synnytysvalmennuksessa kertoo mutta ei kerrottu vaan tuli ikävänä/mukavana yllätyksenä myöhemmin. Olen menossa pitämään synnytysvalmennusta parin viikon päästä ja olis kiva kuulla että minkälaisia tarpeita ootte kokenu?!?! Laittakaahan oikeen pitkä lista!!!

 

[77mm]

Miten oikeasti ponnistetaan. Se oli asia josta olisin halunnut enemmän tietoa jo valmennuksessa enkä alkaa kuunnella ohjeita vasta sitten kun piti jo alkaa ponnistamaan.

 

[äippis]

keinoja millä saa maidon tuloa lisättyä, jos sitä ei noin vain tulekaan.

 

[ööö]

Se että istukkakin pitää synnyttää ja miten se käytännössä tapahtuu. Välilihan leikkaus.. siis olin ihan öönä kun se tehtiin minulle. Epiduraalin vaikutus sillai että ei pääse enää sängystä ylös edes vessaan. Yms yms.

 

[sissi]

lisää näitä! tosi paljon on hyötyä! Kiitos jo vastanneille! =)

 

[Pömpylä]

Valmennuksesta saadussa vihkosessa luki, että ponnistusvaihe on yleensä 20-30 min. No, puoli tuntia esikoista ponnistettuani aloin kiroilemaan että eikö se jo tule, kun puoli tuntia on jo täynnä...
Ponnistaminen kesti lopulta 43 minuuttia, eikä ollut edes erityisen pitkä, muutama kaveri on ponnistanut ensimmäistä lastaan reilusti yli tunnin, joku jopa yli 2 tuntia...Eli se oli aikamoinen yllätys mulle.

 

[anniina]

Että se kipu ei lopu siihen kun vauva on ulkona, että vauvaa ei välttämättä saakaan heti rinnalle (joillekin ehkä itsestäänselvyys, minä en tullut ajatelleeksikaan että niinkin voi käydä), että kipulääkettä ei saa heti synnytyksen jälkeen..

 

[Rouvahuldahuoleton]

Meidän perhevalmennus oli typistetty kahteen 1h käyntiin + sairaalatutustumiseen. Eka käynti keskittyi parisuhteeseen ja synnytyksen kivunlievitykseen ja oli kalvosulkeiset. Ihan yhtä tyhjän kanssa. Toisessa oli käsitelty (kalvoilta) vauvan hoitoa mutta sinne unohdettiin mennä. Notta ihan samaa olis voinut lukea niistä esitteistä, enemmänkin. Mut tarjos ne vettä juotavaksi. Niin ja ketään ei esitelty, eli eipä siinä tutustuttu muihin alueen odottaviin. Ihan silkkaa sontaa koko homma, kiitos budjettileikkausten.

 

[Ninniliina]

Synnytyksen jälkeisestä toipumisesta.
Siitä, että on ihan normaalia, ettei voi istua moneen viikkoon ja että vaikka tikit paranee "normaalisti" voi sekin viedä kuukauden tai ylikin.
"Pienistä ongelmista" kuten peräpukamista, virtsatientulehduksista yms. jotka nekin on ihan normaaleja.
Eikä jälkisupistuksista.

 

[sissi]

mikä olis sitten hyvä tapa pitää sitä valmennusta? Sillai että suuren määrän asioita sais käsiteltyä mutta ei olis kalvosulkeisia? Ideoita, arvon rouvat!!

 

[taustalla]

-siitä, ettei masu katoa minnekään synnytyksen jälkeen
-jälkisupistuksista
-tolkuttomasta jälkivuodosta
-sairaalan verkkohousuista!!!
-siitä miltä synnytyskipu tuntuu (ja että supistusten välillä saa levätä eli ei satu silloin)
-jne!!

 

[tytsy83]

-isän roolia ei kai voi liikaa mainostaa! meillä valmennuksessa ja neuvoloissa yms otettu isät todella hyvin huomioon,mutta kaikissa paikoissa ei!

- lapsivesien menosta, ja millä sillon sairaalaan! tästä on niin paljo neri tietoa, jos ei ole vauva kiinnittynyt,niin ambulanssilla...

-synnytyksen alkuun liittyvät ihmetykset, esim voi tulla verensekaista vuotoa (itse pelästyin sitä kamalasti)

hmm..tässä nyt mitä mulle tuli mieleen....

ja itse valmennuksesta,
mukavaksi koin, kun meillä oli tarjolla mehua/vettä ja pikkuleipiä
tekee jotenkin kotoisammaksi tilanteen,mitä moni varmaan jännittää...

valmennuksessa voisi jakaa lappusia joihin jokainen saa kirjoittaa kysymyksiä nimettömänä, isät myös...
nämä lappuset sitten laatikkoon ja sieltä "arpomalla" vastailemaan...
helpompi tapa esittää joskus nololtakin tuntuvia kysymyksiä.

 

[Rouvahuldahuoleton]

\

mikä olis sitten hyvä tapa pitää sitä valmennusta? Sillai että suuren määrän asioita sais käsiteltyä mutta ei olis kalvosulkeisia? Ideoita, arvon rouvat!!

Mie näkisin että kalvoilla oli samat asiat, jotka sai luettua muutenkin niistä "miljoonasta" vihkosesta joita meille tyrkytettiin. Enemmän olisin halunnut nimenomaan synnytysvalmennusta (vrt amerikkalainen lamaze menetelmä tms sellainen). Mun paras ystävä synnytti jenkeissä ja siellä sitä harjoiteltiin kunnon kurssilla, joten hänen miehensä oppi jo etukäteen konkreettisesti auttamaan (lukemaan monitorilta ktg:tä jne). Noista täällä ei ollut sanaakaan. Myös ehkä keskustelun myötä olisi avautunut asioita, joista olisi sitten asiantuntija (terkkari, kätilö) antanut kommentteja jne. Kun kivunlievitystä oli turha pällistellä kalvolta, enemmän auttoi kun sairaalaan tutustuessa nähtiin niitä välineitä jne. Sekin aika olisi voitu käyttää muuhun. Eli tilanteet rennommiksi, esim kupposet teetä ja keskustelua ja kysymyksiä. Myös se piiiitkä parisuhteenmuutos-kalvoesitys oli vähän jähmeä ja hyödytön, ei sellaista kalvoilta opi. On kyllä varmaan paljon pitäjästä kiinni, meillä oli sellainen työhönsä uupunut ja jähmeä terkkari jota kiinnosti itseään ihan tasan nolla.

Tää on siis puhtaasti mun tajunnanvirtaa ja perustuu mun kokemukseen meidän valmennuksesta. Kokemuksia ja valmennuksia on takuulla niin monta kuin on synnyttäjääkin.

 

[äippä]

\

Valmennuksesta saadussa vihkosessa luki, että ponnistusvaihe on yleensä 20-30 min. No, puoli tuntia esikoista ponnistettuani aloin kiroilemaan että eikö se jo tule, kun puoli tuntia on jo täynnä...
Ponnistaminen kesti lopulta 43 minuuttia, eikä ollut edes erityisen pitkä, muutama kaveri on ponnistanut ensimmäistä lastaan reilusti yli tunnin, joku jopa yli 2 tuntia...Eli se oli aikamoinen yllätys mulle.

joo..samoilla lähtökohdilla...minä,kun ponnistin yli 3 tuntia!kyllä siinä kirottiin kaikki oppaat ja valmennukset suohon!

 

[taustalla]

Itse olisin kaivannut kaiken kaikkiaan realistisemman kuvan koko tapahtumasta. Tässä muutamia asioita, mitä jäi kaipaamaan:

- vauvan kulku synnytyskanavassa (miten laskeutuu missäkin vaiheessa, miten laskeutuminen ja eteneminen ilmoitetaan)
- repeämät, niiden luokittelu ja yleisyys (vaikka %-osuuksina, kuinka suuri osa naisista saa keskimäärin mitenkin pahat repeämät)
- mitä vaikutuksia repeämillä on nyt ja tulevaisuudessa, inkontinenssiongelmat
- se, että synnytyksen jälkeen alapää "tippuu vessanpönttöön"
- kuinka paikat ovat/voivat olla turvonneet ja kipeät synnytyksen jälkeen eikä todellakaan istumisesta kannata haavailla välttämättä moneen viikkoon
- alatiesynnytyksestä toipumiseen menee minimissään 6 kk, yleensä 1 vuosi
- synnytyksestä ei koskaan toivu ennalleen (plus sitten ne pysyvät muutokset, mitä tapahtuu)
- se, että ilmeisen usein synnytyksessä joudutaan painamaan mahan päältä (!?)
- yleensäkin proseduuri, mitä tehdään missäkin järjestyksessä kun synnytyksessä alkaa olla ongelmanpoikasia, esimerkiksi pitkittynyt ponnistusvaihe
- ponnistusvaihe voi helposti kestää yli tunnin, ja kohdun supistusten heikkeneminen/loppuminen
- kohdun "heikkous", kyllä se nainen itse punnaa sen vauvan ulos tai autetaan mahan päältä painamalla/imukupilla/hätäsektiolla kun kohdun supistukset heikkenevät
- istukan kiinni jääminen, mitä sitten tehdään, kuinka voi esim. joutua nukutukseen ja istukan käsin repimiseen
- vauvalta joka tapauksessa imetään keuhkot tyhjäksi
- kipu ei todellakaan lakkaa heti synnytykseen
- vauvaa kohtaan ei välttämättä heti tule mitään suuria tunteita varsinkin jos synnytys on ollut ihan kamala, lähinnä vastenmielisyys !!

 

[pirullinentonttu]

mut sai ihan raivon partaalle kätilö joka puhui meille, kuin pikku lapsille läsyttäen.

Ne kalvot oli ihan ahterista suoraan sanottuna. Samat asiat oli tullut luettua aiheseen liittyvistä kirjoista ja muutenkin miksi himputissa istuttaa paksuna olevia 3h ja 2h, yksi pieni tauko välissä. Olisin mielummin lukenut ne asiat kotona monisteista.

Järkevämpää olis ollut opettaa miten vauvaa hoidetaan, kylvetetään, miten vaippa laitetaan jne. käytännön pikku juttuja. Itselleni kaikki oli tuttua, mutta miehelleni kaikki ihan uusia asioita. Toki synnytyksen jälkeen hoitaja opetti osastolla, mutta hyvä olis ollut miehillä joku tuntuma olla ennen vauvan tuloa. On se oma pieni vaan niin jännä kapistus.

Olisin halunnut, että olis kerrottu kuinka vaikeaa imettäminen on aluksi, et se ei onnistu vain tyrkkäämällä tissiä vauvan suuhun. Kuinka himpatin kipeää se voikaan tehdä. Minua ei kiinnostanut se kuinka kauan luennoiva kätilö oli omia kakaroitaan imettänyt, jotenkin henkilökunnan oma elämä ei kuuluis valmennuksen aiheisiin, vaikka olisikin omia kokemuksia, ei kiinnosta. Minua kiinnosti ne muut perheet siinä ja miten heillä menee nyt ja mikä heitä askarutti. Olisin halunnut tutustua heihin, mutta ei..

 

[äidinrakkaudesta]

Sitä ei kerrottu, ettei se äidinrakkaus iskekään humauksena heti kun näkee vauvan ensimmäisen kerran. :/ Päinvastoin. Ihmettelin pitkään että miksi en tunne mitään muuta kuin ärtymystä vauvan huutaessa, tunsin itseni jo täysin epäonnistuneeksi, kunnes kuulin että se on ihan normaalia että rakkaus vauvaa kohtaan kasvaa pikkuhiljaa sitä hoitaessa.

 

[pikkueppu]

no sitä että supistukset ei välttämättä tunnu nk oppikirjamaisina.....
itellä oli valtaisa pistos kipu vasemmalla alavatsalla esikosta jonka kätilö synnytyksen jälkeen kertoi olleen supistuskipua muuta ei ollut.... ois kotiin syntynyt jos ei ois vesien menolla käynnistynyt

 

[taustalla]

Valmennuksessa olisi voitu kertoa, että n. 1/3 alakautta synnyttäneistä, kärsii synnytyksen jälkeen ilmavaivoista. Mulla ainakin vatsa oli kuin ilmapallo ja kätilö käski paukuttelemaan ilmaa pois. Mutta kun paikat olivat aivan hellinä ja tunnottomina. Onneksi ilma kuitenkin poistui piereskelemällä eikä tarvittu lääkkeitä tai muuta.

Toinen mitä en ollut tajunnut oli, että vaikka on saanut peräruiskeen ja suoli tyhjentynyt, niin silti todella moni #&%?$!* siihen synnytyspöydälle. Ja vauva ei todellakaan synny ennen kuin kaikki kakka on tullut ulos! Eli suoraan sanottuna #&%?$!* rohkeasti, niin kamalalta kuin se tuntuukin.

Lisäksi jälkivuodon hyytymistä olisi voitu kertoa enemmän. Säikähdin tosi kovasti, kun lihapullankokoisia maksoittuneita verikönttejä tippui pönttöön vessassa käydessä.

Tulipas karua tekstiä. Kuitenkin toivuin synnytyksestäni tosi hyvin ja itse synnytyskään ei ollut kamala vaan ihan siedettävä kokemus. Tsemppiä kaikille ja pienistä ei siinä hommassa kannata pelästyä.

 

[mutzi81]

Keskosuudesta ja ennen aikaisista synnytyksistä!!

 

[Jutta harmaana]

Minä olisin kaivannut tietoa siitä että puudutukset eivät tehoa kaikille! Ja siitä miksi ei!!

 

[työssä huomannut]

Itselläni ei ole vielä synnytyksestä kokemusta, mutta vastasyntyneiden osastolla olen huomannut ettei monetkaan vanhemmat tiedä, että joskus voi käydä myös niin, että äiti ja lapsi joutuvat eri osastoille.

Elikkäs jo valmennuksessa voisi kertoa siitä muutamalla sanalla.

 

[Lulu]

\

Minä olisin kaivannut tietoa siitä että puudutukset eivät tehoa kaikille! Ja siitä miksi ei!!

Pakkohan on tehota, jos joudutaan sectioon. Eihän sitä voi tehdä, jos ei epiduraali tehoa..

 

[taustalla]

Että ponnistaessa pitää olla leuka rintaa vasten

 

[Nappa]

\

\

Minä olisin kaivannut tietoa siitä että puudutukset eivät tehoa kaikille! Ja siitä miksi ei!!

Pakkohan on tehota, jos joudutaan sectioon. Eihän sitä voi tehdä, jos ei epiduraali tehoa..

eipä ne vaan tehoa kun lupaa ei vauvan takia altiesynnytyksessä ole antaa leikkauksissa olevia annoksia...
itsellä ei spinaalit eikä epiduraalit myöskään auttaneet vaikka pumppukin oli koko ajan käytössä.