Mitä väliä miten vauvoja hoitaa?

[miettii näppiksen kanssa]

Liisan ja Kaapon vauva on niin helppo kun se nukkuu kiltisti, mutta kyllä niitä Pirkkoa ja Veijoa sääliksi käy kun niille semmoinen hankala vauva... Meidän Minttu on aina ollut tosi vaativa lapsi mutta Pekka kuin enkeli, vaikka ihan samalla tavalla on kaikki tehty.

Onko tyytyväinen vauva aina ihan vaan kiltti ja helppo, vai voisiko olla niin, että vanhemmat ovat eteviä. Voisiko saman perheen kahden lapsen elämät olla kuitenkin niin erilaisia, että toinen on vaikeampi ihan vaan vanhempien tekemien epäjohdonmukaisuuksien vuoksi.

Onkos sillä sitten mitään väliä miten vauvaa hoitaa lasta kasvattaa ja yleensäkään mitä tekee jos kerta lapset nyt vaan on jotkut tällasii ja jotkut tollasii? Tuntuu, että toisaalta harvoin vanhemmat saavat kehuja siitä, että ovat lapsensa hyvin kasvattaneet, kuitataan vain helpoilla lapsilla, mutta sitten kuitenkin huonosti käyttäytyvän lapsen käytöksen kuittaaminen vaikealla luonteella ajatellaan vain vanhempien selittelyksi.

Mitenköhän tämä oikein menee... mikä sen temperamentin merkitys oikein onkaan?

Ihan muuten vain tällaista mietettä mieleen putkahti

 

[vieras]

Vanhemmat ovatkin eteviä siihen asti kunnes lapsiluku kasvaa tai perheeseen syntyy vähän vaativampi kasvatettava.

Kokonaan eri asia on kasvatuksen onnistuminen. Vauvaa ei vielä kasvateta sanan oikeassa merkityksessä, samoin 1-2-vuotiaan käytöksestä voi päätellä hyvin vähän kasvatuksen onnistumisesta tai epäonnistumisesta. Silloinhan kasvatus on vasta aluillaan. Kun päästään vuosissa vähän eteenpäin, voi (normaaleiden) lasten kohdalla nähdä selvemmin, miten kasvatuksessa on onnistuttu.

Yhteenvetona: kaikkien lasten kohdalla vanhempien on mahdollista onnistua kasvatuksessa, toisten lasten kanssa joutuu tekemään vain pirun paljon enemmän töitä.

 

[vieras]

kyllä vaan vauvat on eri luonteisia, eikä se vauvan hankaluus johdu vanhemmista, kiitoksia vaan.
t. äitee, jolla 2 "helppoa" ja 2 "vaikeeta"

 

[taiska79]

ja juuri tätä olen itse ja kaverieni kanssa miettinyt!!! =) itsellä neljä lasta,joista kaksi viimeistä olleet äärimmäisen "helppoja",eli eivät ole tainneet itkeä kuin syntymän hetkellä ja vauvana korkeintaan nälkää/väsyä,nukkuneet yönsä(ihan vauvana pahimmillaan 1-2 kertaa 12tunnin aikana yöllä syöneet),viihtyneet vauvasta asti missä vain ja aina oloonsa tyytyväisiä :hug: itselläni aika tulee kotiäitinä pitkäksi ja odotankin töihinpaluuta innolla,saanpahan tekemistä
2 ensimmäistä lastani ei nukkunut kovinkaan hyvin,syömisen kanssa sai takuta,virikkeitä sai antaa kaiken aikaa jne.......nyt tiedän miten paljon tekisin toisin ja kahden viimeisen kohdalla teinkin että meillä ainakin hommat oli minusta ja tyyleistäni kiinni.

 

[vieras]

Näihin kysymyksiin on etsitty vastauksia jo pitkään Kannattaa lukea esim. Keltikangas-Järvisen kirja temperamentista.

 

[ap]

kyllä vaan vauvat on eri luonteisia, eikä se vauvan hankaluus johdu vanhemmista, kiitoksia vaan.
t. äitee, jolla 2 "helppoa" ja 2 "vaikeeta"

Jos "kiitoksia vaan" tarkoittaa loukkaantumista, niin pyydän anteeksi, tarkoitukseni ei ollut väittää mitään suuntaan eikä toiseen tahi syyllistää "hankalien" vauvojen vanhempia (itse kuulun siihen kastiin myös )

 

[Myy-80]

Viilaan pilkkua, mutta vaativa vauva ei ole tuhma eikä helppohoitoinen vauva kiltti... Ei tyytymätön lapsi ilkeyttään kitise.

On siinä varmaan vanhempien etevyydestäkin kyse miten vaativan lapsen kanssa pärjää... Tai ainakin kärsivällisyyden määrästä. Tokihan sillon on helpompi selvitä vaativista tilanteista, jos on paljon keinoja hallinnassa joilla pahan tilanteen yli selvitä. Ihan pienien kohdalla en usko kuitenkaan sen kasvatuksen vaikutuksia kovinkaan paljon näkyvän, vaikka temperamentti tuleekin esille aika varhain... Ehkä jostain parivuotiaasta voi alkaa huomata.

Ei vika o aina vanhemmissa... Jostkut lapset on vaativia ja toiset helpompia. Vaativaa lasta on vaikeempi kasvattaa, mut uskon kasvatuksen vaikutusten lopulta näkyvän ihan saman verran helpossakin lapsessa. Jos siis ei o rajoja tai ei olla oltu kasvatuksessa johdonmukasia, niin eiköhän se näy jokatapauksessa... Lapsethan ottaa mallia esimerkeistään. Tosin esimerkkejä on myös muut ku vanhemmat, joten automaattisesti heitäkään ei voi syyttää lapsen huonosta käytöksestä.

Toki on väliä miten lasta hoitaa ja kasvattaa... Perusturvallisuudentunne, tarpeista huolehtiminen ja käytöstapojen ja asioiden hoitamisen opettaminen on tärkeitä juttuja. Kannattaa muistaa myös se, että jos rajoja ei määrittele sitä mukaa kun ne tulee ajankohtaseks, on niitä vaikee myöhemmin alkaa pistämään.