mitä tekisitte tällasessa tilanteessa?

[tyhmiä kysymyksiä]

Kun aikoinaan aloin odottamaan kuopustamme sain tältä ystävältä ihan hirveätä kritiikkiä odotuksestani=> katkerana kateudesta siis soitti suutaan ja haukkui välillä mut ihan pystyyn

Nyt sitten ystäväni on raskaana ja en tiedä, että miten suhtautuisin?

Toisaalta mun tekisi ihan mieli käyttääntyä samallalailla kuin hän, jotta hän muistaisi sanomansa ja tekemänsä, ehkäpä jopa anteeksi pyytäis, mutta tiedän ja tunnen itseni etten pysty siihen, alentumaan siis tuolle tasolle=> onnittelen sitten kai..?

Onnellinen olen heidän puolestaan aivan sydämeni pohjasta, mutta tuo hänen käyttäytymisensä on jättänyt arpia tuonne sisimpään...

 

[vieras]

Huonosti käyttäytyvät ihmiset harvoin huomaavat/muistavat oman huonon käytöksensä eli tuskin oppisi mitään "opetukestasi". Toinen asia tietenkin on se voisinko enää olla ystävä ihmisen kanssa, joka olisi sieluni arpeuttanut...

 

[FANG-ANN-75]

Ihmettelen suuresti miten hän on ylipäätään enää kaverisi? Ei ystävät noin käyttäydy, tai jos, niin kenkää pitää näyttää. Törkee "ystävä" sulla. Sinuna en olis tekemisissä moisen veettupään kanssa. Miksi pitäis olla?

 

[Peppari]

Kysy suoraan että haluaako hän että sanot hälle samat sanat joita hän aikoinaan käytti vai onnitellaankos?

 

[mam]

Täysin sama tilanne mulla! Itse mietin kanssa miten toimin. Annoin anteeksi hänen käytöksen ja katse vaan eteenpäin

 

[tyhmiä kysymyksiä]

Yleensä mulla periaate, että jos käy liian hankalaksi, niin mitäpä sellaisella ystävyydellä.
Mutta ehkäpä olen liian jalomielinen ja kun kotona sai opin, että ei pidä alentua "lyömään takas" tai on itse yhtä tyhmä.
Tässä painaa vielä sekin, että olemme sukua, joten vaikka ystävyys menis, niin pitäis meidän kohdata toisiamme pakostakin aina silloin tällöin.
Sen tiedän, että jos kyseessä olisin ollut minä, joka ekaksi olisin hänelle katkeruuteni osoittanut, niin varmasti oisin saanut paeta vähintään maan rakoon, mutta kun kysyin häneltä hänen käytöksensä syytä aikoinaan, niin vastaus oli tyyliin; tämä on aivan normaalia suhtautumista, sillä olinhan suurinpiirtein tukehduttanut hänet raskausjutuillani.
Todellisuudessa en edes uskaltanut paljoa asiasta jutella, koska tiesin, ettei ollut kivaa puhua koska tiesin heidänkin halajavan lasta, mutta kuinka ollakaan hän kuuli aina juttuni kun muille puhuin ja sitten raivosi asiasta

Tuota Pepparin ehdotusta minäkin aattelin alunalkaen käyttäväni, se ois siisti muistutus menneestä ja sitten vain onnittelis päälle.