Mitä tekisitte? (pettämisestä)

[Javie]

Vaikea sanoa mitä tekisin. Itse ajattelen, että tuskin se seksi olisi ainoa asia jota kaipaisin. Joskus puolison sairastuminen voi kaventaa ja supistaa sitä elämää muutenkin.
Sairaus voi muuttaa sairastajan kokonaan toisenlaiseksikin ihmiseksi, jonka rinnalla ei ole helppoa pysyä. Ihmiseksi, joka ei enää näe muuta kuin oman sairautensa, joka ei osaa enää ottaa toista huomioon henkisesti eikä fyysisestikään. Jos eläisin vuosikausia sidottuna sairaaseen ihmiseen ja elämämme olisi kavennut ja muuttunut vain sairauden ympräille muodostuvaksi kehäksi,enkä saisi mieheltäni minkäänlaista huomiota-uskon että jos silloin tapaisin ihmisen, joka kuuntelisi minua, huomioisi minun tunteitani-voisi se johtaa fyysiseen pettämiseen.
Sairasta miestä en ehkä jättäisi, mutta saattaisin kaivata toisen ihmisen läsnäoloa, niin henkistä kuin fyysistäkin niin paljon- että pettäisin ihmisen kanssa, joka olisi tuonut itsensä henkisesti lähelleni.

Kirjoitat viisaasti ja paljon paremmin kuin minä osasin.
Eipä se seksin kaipuu pääosassa ole, mutta tiedän kuinka kova kaipuu voi olla toisen ihmisen läheisyyteen, että joku halaisi, pitäisi kädestä kiinni, saisi vähän aikaa nojata olkapäähän.
Tuosta elämän kapeutumisesta on myös kokemusta, odotetaan seuraavaa lääkärin aikaa. Lääkkeiden vaihtoa, Toiveet heräävät ja taas petytään. Mitään ei voi sopia ennakkoon, koska ei tiedä mikä toisen kunto on silloin. Ihmiset kaikkoavat pikkuhiljaa ympäriltä, eivät kestä tilannetta. Eivät osaa puhua enää mitään.

Sairaus voi muuttaa sairastajan kokonaan toisenlaiseksikin ihmiseksi, jonka rinnalla ei ole helppoa pysyä. Ihmiseksi, joka ei enää näe muuta kuin oman sairautensa, joka ei osaa enää ottaa toista huomioon henkisesti eikä fyysisestikään.

Tästä varsinkin on henkilökohtainen kokemus (ei siis liity tämän ketjun aloitukseen) Ehkä teen siitä ihan oman aloituksen huomenna tai joskus.
(sitten kun olen paikannut sateenvarjoni huippukuntoon )

 

[Mrs Bean]

Vaikea sanoa mitä tekisin. Itse ajattelen, että tuskin se seksi olisi ainoa asia jota kaipaisin. Joskus puolison sairastuminen voi kaventaa ja supistaa sitä elämää muutenkin.
Sairaus voi muuttaa sairastajan kokonaan toisenlaiseksikin ihmiseksi, jonka rinnalla ei ole helppoa pysyä. Ihmiseksi, joka ei enää näe muuta kuin oman sairautensa, joka ei osaa enää ottaa toista huomioon henkisesti eikä fyysisestikään. Jos eläisin vuosikausia sidottuna sairaaseen ihmiseen ja elämämme olisi kavennut ja muuttunut vain sairauden ympräille muodostuvaksi kehäksi,enkä saisi mieheltäni minkäänlaista huomiota-uskon että jos silloin tapaisin ihmisen, joka kuuntelisi minua, huomioisi minun tunteitani-voisi se johtaa fyysiseen pettämiseen.
Sairasta miestä en ehkä jättäisi, mutta saattaisin kaivata toisen ihmisen läsnäoloa, niin henkistä kuin fyysistäkin niin paljon- että pettäisin ihmisen kanssa, joka olisi tuonut itsensä henkisesti lähelleni.

Kirjoitat viisaasti ja paljon paremmin kuin minä osasin.
Eipä se seksin kaipuu pääosassa ole, mutta tiedän kuinka kova kaipuu voi olla toisen ihmisen läheisyyteen, että joku halaisi, pitäisi kädestä kiinni, saisi vähän aikaa nojata olkapäähän.
Tuosta elämän kapeutumisesta on myös kokemusta, odotetaan seuraavaa lääkärin aikaa. Lääkkeiden vaihtoa, Toiveet heräävät ja taas petytään. Mitään ei voi sopia ennakkoon, koska ei tiedä mikä toisen kunto on silloin. Ihmiset kaikkoavat pikkuhiljaa ympäriltä, eivät kestä tilannetta. Eivät osaa puhua enää mitään.

Sairaus voi muuttaa sairastajan kokonaan toisenlaiseksikin ihmiseksi, jonka rinnalla ei ole helppoa pysyä. Ihmiseksi, joka ei enää näe muuta kuin oman sairautensa, joka ei osaa enää ottaa toista huomioon henkisesti eikä fyysisestikään.

Tässä paljon sellasia ajatuksia mitä olisin itsekkin kirjottanut. Tälläista tilannetta olen nyt jonkun voden aika läheltä vierestä seurannut ja täytyy sanoa että hyväksyn puolisoa hoitavan osapuolen vieraissa käynnin. Puoliso haluaa kuitenkin lupauksensa mukaan hoitaa toista kotona niin pitkään kuin mahdollista.