mitä tekisit, tuttavamme antoi pussillisen vaatetta tytöllemme

[miu]

ei sitä enää jälkikäteen pyydetä rahaa. tosi älytöntä. Voithan sanoa, että kengät oli teille sittenkin väärän kokoiset / malliset ja kysyt paljonko satsi sitten maksaa?

Mä oon laittanut osan huutikseen ja sanonut kavereille että siellä on, voi käydä huutamassa. Ne on yleensä just uutta vastaavia ja merkkirelettä.

 

[hivenenhullu]

hmm, mä en kyllä käsitä miksi se on niin vaikeaa ihmisille olla selkeitä näissä asiosisa... mä ilmoitan aina että mulla olis lapselta pieniks jääneitä vaatteita, voisin myydä ne sulle jos on tarvetta...
tai vaihtoehtoisesti kysyn haluaako vaatetta, olis ylimääräisenä ja voisn ne antaa...

en ymmärrä sitä että jälkikäteen ruvetaan rahaa pyytämään, ja en myöskään ymmärrä miksi on muka ahne ja pihi jos haluaa rahaa niistä vaatteista mutta ei ole ahne taikak pihi jos olettaa saavansa ilmaiseksi tai pilkkahintaan vaatteet..

moni sanoo ettei maksa käytetystä vaatteesta 0,50-1? enempää vaikka uusi vaate maksais 15?-> se on pihiyttä ja siitä syystä mä en anna/myy vaatetta eteenpäin sellasille.. ostakoot sitten uutena ne sillä yli 15? hinnalla...

 

[w]

Mulla on pari kertaa käynyt niin, että kaverin luona käydessä (tai toinen oli kaveri ja kuopuksen kummi), kaveri sanoi, että meillä ois tuolla pieneksi jäänyttä vaatetta, haluatko jotain niistä. Siinä katsoin jotain ja sitten kävi ilmi, että haluavat rahaa niistä. En ottanut sitten kummaltakaan mitään. En tajua miksi ihmiset eivät voi suoraan sanoa, että haluatko OSTAA jotain vaatteista. Itse lahjoitan pieneksi käyneet vaatteet eteenpäin. Mekin ollaan saatu lainaan/omiksi parista perheestä.

Kun tuo tapaus sattui kuopuksen kummin kanssa niin vein sen jälkeen heille vaatetta. Sanoin, että siitä saa katsoa IHAN ILMAISEKSI mitä haluaa Kaikki kelpasi. En usko, että tajusi mun pointtia. Mutta ihan sama kun en ensinnäkään jaksa alkaa myymään ja toisekseen ei se ole lasten vika. Lapsille annan vaatetta mielellään.

 

[w]

Mulla on pari kertaa käynyt niin, että kaverin luona käydessä (tai toinen oli kaveri ja kuopuksen kummi), kaveri sanoi, että meillä ois tuolla pieneksi jäänyttä vaatetta, haluatko jotain niistä. Siinä katsoin jotain ja sitten kävi ilmi, että haluavat rahaa niistä. En ottanut sitten kummaltakaan mitään. En tajua miksi ihmiset eivät voi suoraan sanoa, että haluatko OSTAA jotain vaatteista. Itse lahjoitan pieneksi käyneet vaatteet eteenpäin. Mekin ollaan saatu lainaan/omiksi parista perheestä.

Kun tuo tapaus sattui kuopuksen kummin kanssa niin vein sen jälkeen heille vaatetta. Sanoin, että siitä saa katsoa IHAN ILMAISEKSI mitä haluaa Kaikki kelpasi. En usko, että tajusi mun pointtia. Mutta ihan sama kun en ensinnäkään jaksa alkaa myymään ja toisekseen ei se ole lasten vika. Lapsille annan vaatetta mielellään.

äh, siis puhuin kahdesta eri ihmisestä. Toinen on kaveri ja toinen kuopuksen kummi.

 

[*po*]

Kaikkein selkeintä tosiaan olisi, jos aina sanottaisiin ihan suoraan mitä tarkoitetaan. Kun annetaan vaatetta sanotaan: " Saat meiltä pieneksi jääneitä vaatteita." Kun myydään, voidaan sanoa: " Meillä voisi olla teille sopivia vaatteita, jos haluat ostaa. "

On ihan ok pyytää vaatteesta rahaa ja on ihan ok lahjoittaa niitä, mutta kiusallista siitä tulee, jos osapuolille sattuu väärinkäsitys siitä mitä toinen tarkoitti.

 

[moona81]

Nää on just noita ikävän epäselviä asioita. Sen takia mie aina kysyn, että kuis paljon tahtosit vaatteista/tavarasta jne...

 

[girweli]

mä sain joskus teininä kaverin äidiltä nahkatakin. olin kai 15 vuotias. se nainen alkoi vouhkaamaan että hänellä olisi mulle ihan mun näkönen nahkatakki. sovitin sitä ja se olikin kiva, sellainen mikä mun äitillä ollu nuorena kiitin takista ja se sanoi sen maksavan 150mk. kirpparilla moinen olisi ollut edukkaampi.

 

[Minulle]

kävi samantyylisesti. Kaverini kauheesti kyseli että aijonko alkaa käyttää kestovaippoja. Sanoin että ehkä sanoi sitten että tuossa on hänen pojalleen pieneksi jääneet että ota ne ja testaa. No sanoin että ok voin ne ottaa jos alan kestoileen. No aloin sitten ja sanoin sen kaverillekin. Hän tuumas että tässä, sanotaanko että 15 e 2 kpl. Olin ihan hölmistynyt, luulin että hän antaa vanhat vaippansa. Mutta eivät mielestäni edes olleet siinä kunnossa että noin paljon olisi voinut pyytää. Miksei sitten heti voida sanoa että ostatko? pieni ero siihen että ota noi. Itse kysyn ainakin että haluatko jonkun vaatteen jos ilmaseks annan, ja sit taas että haluisitko ostaa tuon...

 

[:)]

Mulle kävi vähän vastaava juttu tossa taannoin. Erosin miehestäni ja tietysti tavarat meni jakoon. Paljon sitten puuttui kaikkea pientä ja vanhemmat ja ystävät lahjoittelivat ylimääräisistään niin ei tarvinnu kaikkea kaupasta hakea kun muutenkin meni talous siinä vaiheessa tiukemmalle.

Ystäväni oli käymässä kun kaverini naapurista tuli kysymään tarvitsenko pyykinkuivaustelinettä kun heillä sattuu olemaan niitä kaksi. Siinä sitten ystäväni innostui kertomaan että hänelläkin olisi vaikka mitä ylimääräistä ja ei jaksa kirpparille viedä. Sanoin että kaikki apu on tietysti tervetullutta ja otan mielellään vastaan. Ystäväni toikin sitten parin päivän päästä banaanilaatikollisen tavaroita. Siinä oli mm. vanha likainen kahvinkeitin ja paljon muuta kippoa, patalappua ja eripari tyynyliinoja. Ihan ok-kuntoista mutta tyyliltään toki vähän omani vierestä. Kiittelin tietysti kovasti näistä tavaroista.

Seuraavana päivänä ystäväni laittoi viestin että oli ajatellut että 70E olisi hyvä hinta noista tavaroista Perässä tilinumero. Olin hiukan yllättynyt viestistä ja ennen kaikkea hinnasta. Niistä tavaroista olisi saanut kirpparilla ehkä maksimissaan 30E. No maksoin tietysti kiltisti mutta vähän kyllä ketutti kun niillekin rahoille olisi ollut siinä vaiheessa parempaa käyttöä.

 

[marjaana]

Minä veisin vaatepussin takaisin. Sanoisin, ettei niille oikeastaan niin paljon käyttöä ole, että ostaisin omakseni.

Minusta pari kymppiä on aika paljon sellaisesta, mitä ei oikeasti tarvitse. Mieluummin käytän rahan sellaiseen, mistä tykkään.

 

[minä]

Tuollainen on harmillista, kun ei osaa heti sanoa, että on myymässä ja hintaa kassille.
Voit sanoa, että ollaan nyt kokeiltu vaatteita ja olet katsonut kaapeista mitä on jo valmiina tuota kokoa. Että et tarvitse tuosta mitään tai sitten jos siinä on jotain mitä haluat ostaa, niin kysyt niille vaatteille hintaa.
Ensi kerralla sitten heti varmistus, että onko myymässä niitä sulle vai lahjoittamassa...

 

[Meillä]

Meillä aina veljen vaimo tarjoaa lastensa vanhoja vaatteita meidän lapsille, kun serkukset ovat kaikki samaa sukupuolta. Ikäeroa on kuitenkin sen verran, että heidän ensimmäisellään olleet vaatteet ovat jo hieman vanhanaikaisia meidän lapsille. Siinä sitten hänen silmien alla valikoin vaatteita ja arvioin niille hintaa, kun hän ei itse osaa päättää vaatteille sopivaa hintaa. Jos en ota mitään, olen nirso, jos taas otan ison kasan vaatteita, josta en kuitenkaan halua maksaa kovin paljon, olen ahne. Hmm..

 

[--]

Yrittääkö tuollaiset ihmiset jotenkin huiputtaa toiset ostamaan vanhat kamansa, vai onko kyseessä joku alueellinen kulttuuriero? Kun mun mielestä on ihan selvää, että se joka niitä vaatteita tarjoaa, tekee selväksi onko myymässä vai antamassa, eikä ala sitten jälkikäteen karhuamaan rahaa!

Kertokaa nyt joku, joka tuota tapaa harrastaa, että miksi olet epäselvä tarkoituksestasi? Täälläkin varmasti teitä pyörii, kun näin paljon kokemuksia löytyi...

 

[minä]

olisin jo etukäteen kysynyt että haluaako jotain rahaa niistä! ja niin teenkin jos olen kaverilta katsomassa pieneksi jääneitä vaatteita. kysyn aina mitä sä haluat näistä. en oleta siis että ilman saan.

 

[mary]

jos mä myyn vaatteita niin sanon kyllä et haluatko OSTAA eikä tolleen. Oon ite entanu meiltä kaikki pieneks jääneet vaatteet enkä ikimaailmassa viitsis jälkeenpäin ruveta soitteleen. Ja ylipäätään jos oon jostain "paremmasta" halunnu rahaa niin oon kiikuttanu kirppikselle. Oon saanu aikoinani myös mielettömän ihania käytettyjä vaatteita meidän pojalle ja kysyny tietty et mitä maksaa mut ei oo pyydetty mitään ja oon sit jälkikäteen muistanu jollain tavalla. Laita viestiä sille kaverille et "pokkaa sul on ainakin se on käynyt selväksi" =)

 

[sutinasussu]

Mä kysyn heti kättelyssä, että mitä nämä maksaa ja päätän sitten.

Sinä joka maksoit roinasta 70?, mikset pyytänyt hakemaan rojut pois? Mä en tod olis pitänyt niitä rojuja.

 

[juu]

Mulle kävi ihan vastaavanlainen tilanne. työkaveri toi kaksi kassillista lastenvaatteita ja sanoi että voin katsoa olisiko niissä jotain sopivaa. Hän ei niitä kuulemma enää tarvitsisi. Kassit lojuivat kotona ja yhtenä päivänä työkaveri kysäisee oliko siellä mitään käyttökelpoista johon minä vastaa että tottahan toki, käyttöä kyllä on, mikä oli tottakin. Sen jälkeen hän ilmoitti niille hinnaksi 30 euroa. Ja minä maksoin kiltisti vaikka luulinkin saaneeni ne ilmaiseksi...

Mulle kävi taas niin että tuttu kävi meillä kirpparilla ja otti mukaansa lähes kaiken vaatteen, mitä meillä oli. Rahat oli tietenkin kotona ja lupasi maksaa myöhemmin. Kului aikaa ja hän sitten sanoi unohtaneensa hinnan. Minä olin merkinnyt hinnan kalenteriin heidän vierailunsa kohdalle, mutta sanoin hänelle että velkoja ei unohdeta koskaan joten koitas muistella. Rahaa tuli sitten puolet vähemmän kuin piti. Emme ole enää tekemisissä.

No eikö tuo nyt ole ihan oma moka, jos ei voi kertoa todellista summaa. Aika lapsellista...

Aika lapsellista, joo. Minulla on sellainen periaate, että en jää ihmisille velkaa ja jos sellaista tapahtuu MUISTAN ITSE VELKANI, niin ettei minun tarvitse sitä velkojalta kysellä.
Eipä ole akkaa sen jälkeen näkynyt, eli tiesi itse tehneensä kuprun, vai?