Mitä tekisit minun tilanteessa (vaikea päätös)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Lähelle ei näe
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mä olen enemmän ok-talo asuja joten mulle ratkaisu olis helppo. Jos kerta rahaa jäis laittaa ok-talo mieluiseksi niin avot, ei tarttis hirveesti miettiä. Ja se 20 min ei kuitenkaan ole mikään ylitsepääsemätön matka kulkea.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hankey:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
molemmalla veljellä on oma, uusi talo, eli hekin ovat sitä mieltä, että meidän kuuluu saada se talo.

Ovatko he sitä mieltä, että hinta on ok? Vai saako teidän perhe etuuden, josta riidellään perinnönjaossa?

Ovat! Me tavallaan vaihtaisimme asuntoja, eli maksamme heidän uuden kodin.

Lasten harrastuksia tms. ei vielä ole, lapset 2v ja 1kk. Meillä on yksi auto, mutta tälläkin hetkellä on se tilanne, että saan "oman auton" jos haluan/tarvin, mutta en koe sitä tarpeelliseksi kun saan auton käyttöön kun sitä harvoin tarvitsen...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Eli nyt asutte neljä henkeä kolmiossa. Lisätila ei varmaan jossain vaiheessa olisi pahitteeksi?

Niin, tuokin on totta. Varsinkin kun haluamme jossain vaiheessa kolmannen lapsen. Mutta kun tämä nykyinen koti on niin ihana ja tuntuu turvalliselle ja kodille.
 
Olisitteko ilman toista autoa "vankina" omakotitalossa kunnes mies kotiutuu autonsa kanssa vai pääsisittekö kävellen/bussilla kyläilemään ja kerhoihin, kaupoille? Entä terveyspalvelut, pysyisivätkö ne samoina? Lasten koulu myöhemmin, kävellen, kouluautolla??
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hankey:
Olisitteko ilman toista autoa "vankina" omakotitalossa kunnes mies kotiutuu autonsa kanssa vai pääsisittekö kävellen/bussilla kyläilemään ja kerhoihin, kaupoille? Entä terveyspalvelut, pysyisivätkö ne samoina? Lasten koulu myöhemmin, kävellen, kouluautolla??

Kävelymatkan päässä on kaupat, neuvola, kirpparit, vaatekaupat ym. Eli siis tuolla "kylällä" on paljon palveluja. Kouluun lapsilla tulevaisuudessa noin 1,5km. Isoon kaupunkiin ajomatkaa siis 20min, bussi kulkisi sinne 20min välein ja pysäkille on lyhyt matka. Eli ei oltaisi vankina, mutta kavereideni luokse ei lähdettäisi ihan tuosta nuin vaan vanuilla esim. Toisaalta, kotiäiti aika ei nyt kauhean kauan kestä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Malviina:
Jos nykyinen asuntonne on teille kaikin puolin hyvä ja riittävän kokoinen, en varmaan muuttaisi.

Niin. Nyt tämä on hyvä ja ihana. Makuuhuoneita tosin vain kaksi, eli ei molemmille lapselle omaa huonetta:( Mutta muuten tämä on täydellinen ja paikka on IHANA!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Malviina:
Jos nykyinen asuntonne on teille kaikin puolin hyvä ja riittävän kokoinen, en varmaan muuttaisi.

Niin. Nyt tämä on hyvä ja ihana. Makuuhuoneita tosin vain kaksi, eli ei molemmille lapselle omaa huonetta:( Mutta muuten tämä on täydellinen ja paikka on IHANA!!

Meilläkin painitaan tuon asian kanssa. Olemme nelihenkinen perhe, loppuvuodesta viisihenkinen. Ja asumme myös rivitalokolmiossa, jota olemme tässä muutaman vuoden asumisen aikana laittaneet. Nyt on ollut työn alla kylppäri ja sauna. Vielä tämä tuntuu tilavalta ja sopivalta kaiken puolin hyvältä kodilta, mutta samalla takaraivossa painaa se tulevaisuus. Makuuhuoneet ovat hädintuskin 10neliötä, ja järkikin sanoo että jossain vaiheessa se tila auttamattomasti loppuu. Lapset kasvavat nopeasti ja kaipaavat omaa tilaa enemmän. Itse haluisi myydä ennenkuin on pakko saada sitä tilaa lisää, eli varmaan maksimissaan se 5vuotta vielä. On tylsää välillä elää sen tiedon kanssa, ettei tähän voida jäädä.
 
ymmärsin, että vaihdatte vanhusten kanssa asuntoja, ymmärsinkö oikein?
kokemusta sukulaisasuntokaupoista sen verran, että kehotan teitä arvioittamaan asunnot välittäjällä, ettei muu "perikunta" nosta haloota talon ja asunnon hinnasta. sama välittäjä voi hoitaa paperihommat. ei maksa montaa sataa euroa ja estää jälkipuheilta.
 
Me teimme juuri noin. Muutimme kaupungista 20km päähän miehen kotitaloon, remppasimme ja ollaan nyt 4,5v tässä asustettu. Päivääkään en oo katunut päätöstä, 20km kaupunkiin on lyhyt matka :) Täällä ei kauheesti tuttuja mulla ole, mut kaverit on 10-20km päässä ja autolla hurautan mihin vaan.
 
Aloittaja ei selvästi halua muuttaa. Jos ei tunnu hyvälle, ei kannata vaihtaa. Tunnepuoli on monesti näissä asuntoasioissa kuitenkin se mitä kannattaa kuunnella. Koti on pitkälle sydämen asia, vaikka järkeä tietysti pitää olla mukana. Kyllä asuntoja tulee...
 
Itse muuttaisin. Lisää tilaan, jos vaikka lisää lapsiakin...
Tallentaisin/valokuvaisin kaikki ihanat remontti ideat, jotka olisin keksinyt nykyiseen asuntoon ja innolla alkaisin remontoimaan tätä uutta.
Jos päätätte muuttaa, asennoidu niin, että sinä osaat tehdä myös uudesta asunnosta IHANAN kodin. Jos itsellä asenne tökkii, mistään ei (ainakaan mulla) tule mitään.
Listatkaa paperille kaikki hyvät ja huonot puolet. Kumpia tulee enemmän?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Nostan tämän vielä jos joku keksisi jotain järkevää sanottavaa mikä saisi mieleni muuttumaan. Tällä hetkellä tuntuu sille, että en halua muuttaa, mies haluaa;(


Tuo tunne on tuttu ja hyvin yleistä kun on asunut ja tehnyt itselleen kotia monta vuotta. Tokihan siihen kiintyy ja aika varmasti voisin vakuutaa, että asuinympäristönne rauhallisuus ja ihanuus tuntuu varmaan liikaa erityiseltä. Eli se rauhallisuus ja ihanuus voi löytyä muualtakin.

Jokaiseen uuteen paikkaan muuttaessa joutuu käymään läpi sen kotiutumisen vaiheen. Eihän mikään paikka voi tuntua kodilta heti, tai uskon että ei voi... en mene vannomaan. Itse olen muuttanut lapsuudessani lukuisia kertoja ja aikuisena 4 kertaa ja aina sen oman kodin "jättäminen" on ollut haikeaa. Mutta kyllä siihen uuteen kotiin on kotiutunut muutamassa kuukaudessa kun on sisustanut ja tehnyt kodistaan itsensä näköisen.

En tunne esim. edelliseen kotiimme koti-ikävää enää vaikka se oli kotina ihana ja asuinalueena ihan mahtava. Nykyinen kotimme on nykyään se paikka numero yksi =)

Itse ottaisin tuollaisen tilanteen mahdollisuutena.
 
Appivanhempani tuntien en ostaisi.
Heihin ei voi luottaa.
Jos kysyvät haluammeko jotain, ja vastaamme kyllä, saamme yleensä 1/10 siitä mitä luvattiin.
Ikävää on se, että lastemme suhteen on sama juttu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja N11NU:
Aloittaja ei selvästi halua muuttaa. Jos ei tunnu hyvälle, ei kannata vaihtaa. Tunnepuoli on monesti näissä asuntoasioissa kuitenkin se mitä kannattaa kuunnella. Koti on pitkälle sydämen asia, vaikka järkeä tietysti pitää olla mukana. Kyllä asuntoja tulee...

Mutta olisiko syy se, ettei halua muutosta vaan haluaa jatkaa vanhaa olemassa olevaa. Mutta tuo olemassa oleva tulee jäämään pieneksi, joten jossain vaiheessa muutos on pakko tehdä. (Ei nyt ihan pakko kuitenkaan, sillä kolmiossakin pärjää neljä henkeä, jos haluaa. )

Meillä oli aikoinaan myös tilanne, että olimme ihastuneita omaan kotiimme, omakotitaloon. Muutto oli meille muuten ok, mutta surimme kun jouduimme luopumaan ihanasta talostamme paikkakunnan vaihdon vuoksi. Loppujen lopuksi muutettuamme tajusimme, ettei se entinen talo niin ihana ollutkaan, vaan uusi oli moninverroin mukavampi ja meille sopivampi. :)
 
Kiitos ajatuksistanne. Kovasti pitää miettiä. Koitan koko ajan ajatella, että uudessa talossa olisi kaksi kerrosta, enemmän huoneita, omenapuita pihassa jne. Sellaisia monen unelmia. Että ehkä tämä meidän rivari ei sittenkään ole NIIIIIIN kauhean mahtava.

Pitää kuitenkin ymmärtää miestäkin. Jos kyseessä olisi MINUN kotitalo, niin olisin muuttanut jo. Onneksi äitini ja isäni asuu siellä vielä kauan:)
 
minä valitsisin omakotitalon. Saa elellä kaikessa rauhassa eikä tarvitse varoa joka narahdusta siinä pelossa, että häiritsee naapureita.

Päätös on teideän kuitenkin tehtävä itse siten mistä itse tykkäätte enemmän. Laittakaa vaikka paperille plussat ja miinukset molemmista jos se auttaisi päätöksen teossa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tyssy:
minä valitsisin omakotitalon. Saa elellä kaikessa rauhassa eikä tarvitse varoa joka narahdusta siinä pelossa, että häiritsee naapureita.

Päätös on teideän kuitenkin tehtävä itse siten mistä itse tykkäätte enemmän. Laittakaa vaikka paperille plussat ja miinukset molemmista jos se auttaisi päätöksen teossa.

-tuokin on aika merkittävä seikka, pesukone voi pöristä koska hyvänsä ja jos perhe on musikaalinen, voi rauhassa soittaa kotona mitä soittimia haluaa. Ja varsinkin, voi soittaa vaikka ei olisi niin lahjakaskaan.

AP, vauva on vielä pieni, suhtautuisitko muuttoon eri tavalla, jos lapsi olisi jo isompi?

 
Mieti ap sitä tulevaisuutta! Mitäs sitten kun saatte kolmannen lapsen ja eka on jo niin iso, että tarvii oman huoneen... Minne te ne lapset sitten laitalle?

Te tuutte joka tapauksessa tarvitsemaan lisätilaa jossain vaiheessa, joten kyllä muuttaminen jo nyt kannattais!
 

Yhteistyössä