mitä tekisin, olen lähihoitaja, mutta työskennellyt viimeksi 6 vuotta sit...

[minä mietin taas..]

eli ongelma ois siinä, et uskallanko mennä töihin ns. vainhainkotiin jos en ole edes varma muistanko asiat oikein jne..
töitä kuulemma saisin koska on todella suuri pula sijaisista.

mietin et eikö jossain ois esim. jotain pikakoulustusta tai vastaava jossa vois harjoittaa taitoja ja virkistää muistia???

 

[ehkäpä voisit..]

Kannattaa varmaan kysyä asiaa paikkakunnan/alueen oppilaitoksesta järjestävätkö mitään yms. Toki parhaitenhan sitä töissä oppii, varmasti alku on kaikille hankala mutta sieltä ne asiat muistuukin mieleen. Toki mahdollistahan olisi mennä vaikka työkokeiluun, mutta siitä ei saa palkkaa vaan työttymyysetuutta.

 

["vieras"]

Suosittelen tota harjottelua.saa työttömyysrahaa ja kulukorvausta 180 / kk
sitten siinä huomaisit, jos vielä tykkäät hommasta, hae sitten oikeisiin töihin-näin saisit palautettua mieleesi asioita.

 

[SugarBabyLove]

No mene tekemään keikkoja, sillähän sen näät. Muistat vaan kertoa, että hommien teosta kulunut jo mainitsemasi aika. Vanhuspuolella kuitenkin työ on lähinnä perushoitoa.

 

["a.p"]

aivan tuohan ois aikas hyvä idea... siis tuo työharjoittelu.

 

[mitä sä sit uskallat]

Tietysti uskallat. Ei se mitään rakettitiedettä ole. Sano mennessäsi, että on aikaa siitä, kun olit viimeksi töissä ja tarvitset hieman ohjausta alkuun päästäksesi. Opit nopeasti, jos normijärkinen ihminen olet. Usein mun mielestä, nää "oon lähihoitaja/kaupankassa/puutarhuri
, mutta en uskalla mennä töihin kun en muista miten töitä tehdään"-selitykset kuulostaa lähinnä siltä, että on totuttu elämään tukien varassa, eikä oikeastaan viitsittäisi mennä töihin. Jokainen ihminen, joka menee uuteen työpaikkaan joutuu alkuun opettelemaan paikan työtapoja jne. Jos kotiin jäisivät kaikki, jotka pelkäävät etteivät muista kaikkia asioita oikein mummojen varpaiden pesussa, oltaisiin pulassa koko yhteiskunta. Töihin ja palkkaa ansaitsemaan reippaasti vaan.

 

["vieras"]

Teet aluksi päivä-ja iltavuoroja ja myöhemmin vasta itsenäisesti öitä.

 

[Lisään vielä...]

Jos menet tuohon työkokeiluun (yli 25-vuotiaat)/harjoitteluun (alle 25-vuotiaat), niin paljon mahdollista että saat sitäkautta sen työpaikankin valmiiksi. Kuitenkin kokeilun avulla sulla ei ole sitä täyttä vastuuta ja saat mahdollisuuden näyttää taitosi, ja voit vaikuttaa työpäiviin ja päivien kestoon. Voithan sopia vaikka aluksi että olet vain 1kk tai miltä tuntuu

 

[hoitaja itsekin]

Ei sitä kuudessa vuodessa voi lähihoitajan hommat unohtua. Kyllä sinä nyt osaat edelleen pestä, syöttää, pukea, petata jne. Ei ne perusasiat miksikään ole muuttuneet. Aluksi voi tuntua oudolta, koska eri paikoissa on hieman eri käytäntö, miten asioita tehdään. Äkkiä ne mieleen palaa. Ja kyllä sinua neuvotaan pääsemään alkuun... töihin vaan!!

 

[lh]

Uskon että pärjäät. Teet aluksi perushoitoa, eli pesuja.Haavanhoidot yms. ohjataan myös vakkareille. Hae kirjastosta perushoidon kirja: hoitamalla hyvää oloa.

 

[hoitsuleena]

[QUOTE="a.p";22931643]aivan tuohan ois aikas hyvä idea... siis tuo työharjoittelu.[/QUOTE]

Älä mene työharjoitteluun!! Käytännössä sulla teetätetään oikeita töitä harjoittelijan palkalla. Ehdottomasti EI! Mene sijaiseksi, palkalla tottakai! Työ tekijäänsä neuvoo ja työkaverit. Työnantajasi on velvollinen kertomaan tai osoittamaan ihmisen, joka kertoo työnkuvastasi siten, että osaat toimia töissäsi oikein.

Terveisin hoitaja, jolle työharjoitteluja on yritetty tarjota, vaikka palkalla sain samat hommat tehdä kuin harjoittelijana

 

[Omainen]

Otetaan töihin vaikkei olla varmoja pätevyydestä...Raskas huokaus! En epäile etteikö ap osaisi hommia ja unohtuneet asiat palautuu mieleen ja opiskella voi itsekin, mutta yleisesti tuo asenne vanhuspuolella ärsyttää. Että kaikkii kelpaa "mummojen varpaiden pesuun". Kun on työvoimapula niin töihin vaan, oli hoitaja millainen vaan...

 

[hoitsuleena]

Jos menet tuohon työkokeiluun (yli 25-vuotiaat)/harjoitteluun (alle 25-vuotiaat), niin paljon mahdollista että saat sitäkautta sen työpaikankin valmiiksi. Kuitenkin kokeilun avulla sulla ei ole sitä täyttä vastuuta ja saat mahdollisuuden näyttää taitosi, ja voit vaikuttaa työpäiviin ja päivien kestoon. Voithan sopia vaikka aluksi että olet vain 1kk tai miltä tuntuu

Siis miksi suositellaan kokeilemaan harjoittelijana? Sijaisena saman 1kk tai miltä tuntuu, PALKALLA!! Toki ollaan vastuussa, mutta ei harjoittelijakaan täysin vastuuton työssä ole käytännössä.

 

[mn]

joo, ehkä kun nyt ajattelee niin ei se niin rakettitiedettä ole.. pesut yms. osaan kun on lapsia tää 6 vuotta tullu pestyä, vaik ihan samaa hommahan se ei oo =) mut täytyy puhua työnantajalle mitä se itse on mieltä!

kiitti kaikille rohkaisusta.

 

["mantelisuklaa"]

Samaa mieltä, eli töihin vaan! Työ tekijänsä opettaa -sanotaan. Voithan pyytää, että voisit saada jonkun aluksi opastamaan talon tapoja tai mene "ylimääräiseksi" yhdeksi päiväksi katsomaan, mitä siellä touhutaan. Ja tosiaan, ne perusasiat ei siitä miksikään muutu ja jos olet lasten kanssa ollut nämä 6 vuotta, niin pitäs olla jo pesut, syöttämiset, vaipanvaihdot ja pukemiset aika hyvin muistissa... "Samaa hommaa", mutta isommilla ihmisillä. Nlin niin kun karrikoiden... Lääkkeiden anto sun muut "vakavammat" jutut menee paikkakohtaisesti, miten niissä menetellään, eli niistä saat joka tapauksessa työpaikkakohtaisen ohjeistuksen.

 

[lisään vielä...]

Siis miksi suositellaan kokeilemaan harjoittelijana? Sijaisena saman 1kk tai miltä tuntuu, PALKALLA!! Toki ollaan vastuussa, mutta ei harjoittelijakaan täysin vastuuton työssä ole käytännössä.

Tietenkin työ on aina parempi vaihtoehto. Mutta jos tosiaan AP on erittäin epävarma, eikä uskalla töihin mennä, niin tämä on siitä hyvävaihtoehto (eikä halua työssään ottaa täyttä vastuuta!). Vaikka uskoisin että aloittajalle työ on parempi, vaikkakin alku tuntuu nihkeältä. Kaikille alku on aina jännittävä, mutta siitä se lähtee. Tarkoitukseni oli antaa vaihtoehtoja, päätöshän on ap:lla itsellään

 

[hoitsuleena]

Tietenkin työ on aina parempi vaihtoehto. Mutta jos tosiaan AP on erittäin epävarma, eikä uskalla töihin mennä, niin tämä on siitä hyvävaihtoehto (eikä halua työssään ottaa täyttä vastuuta!). Vaikka uskoisin että aloittajalle työ on parempi, vaikkakin alku tuntuu nihkeältä. Kaikille alku on aina jännittävä, mutta siitä se lähtee. Tarkoitukseni oli antaa vaihtoehtoja, päätöshän on ap:lla itsellään

Juu, ymmärsin mitä tarkoitat. Mulla on vaan kokemusta siitä, kuinka työkaverit siis nämä harjoittelijat, muuttuvat työntekijöiksi ja henkilökunta mitoitetaan sen pää-lukumäärän mukaan, ei sen mukaan, millä tittelillä on töissä. Hankalasti selitetty, toiv. ymmärrätte.

 

["vieras"]

Jos lähärin töitä kykenee tekemään (mun työpaikalla hoivasairaalassa) mies - kielitaidoton metallitehdastyöläinen niin aivan varmasti sinä pystyt tekemään lähärin töitä

 

["vieras"]

Usko huvikseen ettei ne syöttämiset ja vaipottamiset ole siinä kuudessa vuodessa muuttunu mihinkään

 

["mantelisuklaa"]

Otetaan töihin vaikkei olla varmoja pätevyydestä...Raskas huokaus! En epäile etteikö ap osaisi hommia ja unohtuneet asiat palautuu mieleen ja opiskella voi itsekin, mutta yleisesti tuo asenne vanhuspuolella ärsyttää. Että kaikkii kelpaa "mummojen varpaiden pesuun". Kun on työvoimapula niin töihin vaan, oli hoitaja millainen vaan...

Vastasit tähän jo itsekin, eli valitettavaa, mutta julma totuus, että työvoimapulan ollessa suuri, kelpa työhön ketkä tahansa, eikä paljon ole kanssatyöntekijöiden valittavissa, kenet parikseen saavat. En tarkoita nyt ap:ta, mutta porukkaan mahtuu myös aina niitä kouluttamattomia tyyppejä esim. osastoapulaisiksi, jotka ei todellakaan sovellu ko. alalle ja siitä kärsii sekä työyhteisö, että vanhukset. Samaa perushommaa kuitenkin käytännössä tekevät kun lähäritkin, eli ei koske noihin lääkkeisiin sun muihin juttuihin, johon tarvitaan pätevyys. Mutta ei saa yleistää ja tilanteelle ei voi mitään ja tällä on mentävä...

 

["vieras"]

[QUOTE="mantelisuklaa";22932030]Vastasit tähän jo itsekin, eli valitettavaa, mutta julma totuus, että työvoimapulan ollessa suuri, kelpa työhön ketkä tahansa, eikä paljon ole kanssatyöntekijöiden valittavissa, kenet parikseen saavat. En tarkoita nyt ap:ta, mutta porukkaan mahtuu myös aina niitä kouluttamattomia tyyppejä esim. osastoapulaisiksi, jotka ei todellakaan sovellu ko. alalle ja siitä kärsii sekä työyhteisö, että vanhukset. Samaa perushommaa kuitenkin käytännössä tekevät kun lähäritkin, eli ei koske noihin lääkkeisiin sun muihin juttuihin, johon tarvitaan pätevyys. Mutta ei saa yleistää ja tilanteelle ei voi mitään ja tällä on mentävä...[/QUOTE]

Oon ollu töissä mm. osastolla jossa ne kouluttamattomat osastoapulaiset jotka siis teki lähärin töitä ilman koulutusta kohteli vanhuksia paljon paljon paremmin ja kunnioittavammin kuin osaston leipääntyneet lähärit jotka vaan ootti, et työvuoro loppuu ja pääsee baarii :kieh:

 

["mantelisuklaa"]

[QUOTE="vieras";22932047]Oon ollu töissä mm. osastolla jossa ne kouluttamattomat osastoapulaiset jotka siis teki lähärin töitä ilman koulutusta kohteli vanhuksia paljon paljon paremmin ja kunnioittavammin kuin osaston leipääntyneet lähärit jotka vaan ootti, et työvuoro loppuu ja pääsee baarii :kieh:[/QUOTE]

Okei, eli yhdessä työpaikassa noin, tarkoittaa, että muuallakin sama homma? Yleistys on hieno laji... On niitä mätämunia joka ammattikunnissa, mutta onneksi ne ovat vähemmistöä, eikä heidän perusteella voi leimata koko porukkaa.

 

["hoo"]

Moikka,
ittellä kokemus samasta tilanteesta. Hoitoalan töistä oli aikaa 8 vuotta, välissä oli lasten tekoa ja muun alan töitä. Täällä (Tre) järkättiin sopivasti työkkärin ja paikallisen palvelukodin yhteistyönä sellanen "taitojen ja tietojen virkistyskoulutus" juuri tälle kohderyhmälle. Opiskeltiin mm.hygieniapassi, EA-koulutus, lääkehoitoa, tentittiin lääkelaskut, harjoteltiin pistämiset ja mittailut ym... Lopuksi oli n.kuukauden "harjoittelu". Saatiin tyött.korvaus ja tuo aiemmin mainittu kulukorvaus. Meistä tosi moni työllistyi taas hoitoalalle.
Itte jäin äitiyslomalle mut koen silti, et nyt uskallan äippärin loputtua hakea taas hoitsutöihin

Tosta harjottelusta... itte voisin kyl harkita sellasta, jotta saisin ns.jalan oven väliin, koska en tällä paikkakunnalla tunne yhtään hoitoalan paikkoja ennestään. Sijaisuudet usein tuppaa olemaan niitä hyvinkin lyhyitä pätkiä ilman tietoa tulevasta, mulle tällanen epävarmuus ei sovi ja siks ehkä menisin mielellään sovituksi ajaksi vaikka sit huonolla liksalla mut tietäsin ,mihin oon seuraavana aamuna menossa Ja saisin samassa paikassa opetella kunnolla heidän hommat.