Mitä teidän on ollut vaikea antaa puolisolle anteeksi? Mitkä asiat roikkuu siis mielessä aina vaan?

[toivoton aapee]

Tää on typeristä typerin juttu, mutta mun mies meni joku aika sitten ostamaan osamaksulla kamalan kalliin asian. Lähes ainoat perheriidat koko sen parin vuoden ajan, mitä on saman katon alla asuttu, on koskenu tätä ostosta. Mies on pyytänyt jo anteeksi ja myöntänyt itsekin katuneensa ostosta. Mutta aina kun meillä on rahasta tiukkaa ja aina kun se osamaksulasku tulee postissa, mua v*tuttaa rankasti.

Joka kuussa pelkästään 20 euroa maksetaan sitä korkoa. Pohjalla on jo 40 000 euroa opintolainaa ja visallakin on muutama tonni saldoa. Olis siis rahalle oikeasti parempaakin käyttöä, kun lyhentää miehen parin tonnin vikaostosta, jota ei sitten kehdannut palauttaa silloin kun se vielä oli mahdollista.


Nyt aina kun jotain pitäisi ostaa ja tuumaillaan, että ei ole varaa, tulee vaan mieleen, että niin, kun ei olis hassannu paria tonnia typeryyksiin, vois hankkia vaikka ne silmälasit ja vaikka mitä...

Mä en pääse tästä asiasta eroon. Aiheuttaa pientä skismaa meidän suhteeseen jatkuvasti. En tiedä, helpottaako se sitten kun tuo osamaksu on hoidettu.

Onko siis muilla jotain tuollaisia, jota on vaikea unohtaa, vaikka tavallaan onkin jo annettu anteeksi? Mä olen luonteeltani kyllä juuri sellainen ilkeä pitkävihainen piikittelijä. Varmaan vielä vanhainkodissa muistutan miestä siitä, kuinka idiootti se oli. Se ei ole kivaa, mutta en pysty vaan unohtamaan. En itsekään tietty täydellinen ole, mutta... Niin, miten tästä tunteesta pääsisi eroon?

 

[bud]

Sitä, ettei mies tukenut, kun mulla oli vaikeaa (eräs fyysinen vaiva). On ihan tavallinen mies, empaattinenkin, mutta tuolloin hän sulkeutui. Vuosia myöhemmin sai kakistettua ulos, ettei tiedä, miksi käänsi selkänsä.
Olen antanut anteeksi, mutten kuitenkaan ole. Asia vaivaa aina vaan.

 

[ap:lle]

Hei, kun kyse on vain parista tonnista, niin tuosta olisi hyvä päästä yli. Jos aina vaan naljailet asiasta miehelle, syö se teidän parisuhdetta. Puhukaa se vielä kerran selväksi ja sitten tee tietoinen päätös olla enää mainitsematta sitä.

Onko teidän suhteissa muita puhumattomia tunteita? Usein tuntuu, että tollaisiina sioihin ei jää kiinni niinkään niiden asioiden takia vaan siksi, mitä ne itselle symboloi. Jotain epäluottamusta tms esimerkiksi.

 

["aapee"]

Sitä, ettei mies tukenut, kun mulla oli vaikeaa (eräs fyysinen vaiva). On ihan tavallinen mies, empaattinenkin, mutta tuolloin hän sulkeutui. Vuosia myöhemmin sai kakistettua ulos, ettei tiedä, miksi käänsi selkänsä.
Olen antanut anteeksi, mutten kuitenkaan ole. Asia vaivaa aina vaan.

Tuotko miehellesi ilmi, että asia vaivaa yhä?

Itse yritän purra hammasta ja kiukkuan sisällä päin, mutta kyllä se aina välillä raha-asioista puhuessa tulee esiin. Olen sanonut, että en halua nähdä sitä laskua. Hermo alkaa kiristyä jo silloin, kun haen postit ja se lasku on siinä... Niinhän siinä meinaa käydä, että kerralla purskahtaa sitten ulos ne pidemmän ajan vitutukset.

 

[bud]

[QUOTE="aapee";26024919]Tuotko miehellesi ilmi, että asia vaivaa yhä?

Itse yritän purra hammasta ja kiukkuan sisällä päin, mutta kyllä se aina välillä raha-asioista puhuessa tulee esiin. Olen sanonut, että en halua nähdä sitä laskua. Hermo alkaa kiristyä jo silloin, kun haen postit ja se lasku on siinä... Niinhän siinä meinaa käydä, että kerralla purskahtaa sitten ulos ne pidemmän ajan vitutukset.[/QUOTE]

Tuon silloin kun riidellään muutenkin. En suunnittele etukäteen, vaan aina välillä sitten tunnekuohussa alan tästäkin asiasta puhumaan. Usein itkenkin sitä sitten miehelle. En olekaan ennen kokenut mitään tälläistä.. vaikka toinen on pyytänyt anteeksi, ei pysty unohtamaan ja olemaan hiljaa. Oli se niin kova paikka.

 

[thinking]

Sitä, ettei mies tukenut, kun mulla oli vaikeaa (eräs fyysinen vaiva). On ihan tavallinen mies, empaattinenkin, mutta tuolloin hän sulkeutui. Vuosia myöhemmin sai kakistettua ulos, ettei tiedä, miksi käänsi selkänsä.
Olen antanut anteeksi, mutten kuitenkaan ole. Asia vaivaa aina vaan.

Samantapainen asia. Koin ettei mies ollut tarpeeksi minun puolellani, ei puolustanut minua kun olisi ollut sen paikka.
Minuakin vaivaa. Tulee välillä mieleen että toistuisiko tilanne. Onko mieheni jotenkin liian lälly silloin kun pitäisi puolustaa perhettä. En pidä ajatuksesta.

 

["aapee"]

Hei, kun kyse on vain parista tonnista, niin tuosta olisi hyvä päästä yli. Jos aina vaan naljailet asiasta miehelle, syö se teidän parisuhdetta. Puhukaa se vielä kerran selväksi ja sitten tee tietoinen päätös olla enää mainitsematta sitä.

Onko teidän suhteissa muita puhumattomia tunteita? Usein tuntuu, että tollaisiina sioihin ei jää kiinni niinkään niiden asioiden takia vaan siksi, mitä ne itselle symboloi. Jotain epäluottamusta tms esimerkiksi.

Hmm. Kerran on tästä isosti puhuttu. Silloin muistaakseni sanoin, että mulle oli jonkinlainen pettymys huomata, että mun mies voi tehdä tuollaisen virheen. Meidän suhde on alkanut tilanteessa, jossa olin henkisesti aika heikoilla (keskivaikeasti masentunut). Jotenkin ehkä olen tässä vuosien ajan tottunut siihen, että mies kannattelee meidän perheen aina vaan. Että siihen voi luottaa, jos vaikka itse tipahtaisin joskus uudelleen.

Ehkä se on tässä se ydin, että odotan mieheltäni ainakin 99 % täydellisyyttä. Itse olen perfektionisti ja sekä itseni että läheisten tekemät virheet ottavat aika koville. Koitan olla huomauttelematta asioista, mutta kyllähän ne mun päässä jurraa. Siitä on joskus ollut puhetta miehen kanssa, että mä en ihan hirveästi levitä ympärilleni sellaista ilmapiiriä, missä olisi turvallista epäonnistua. Kamalan hankala sietää epäonnistumista, tulee ihan fyysinen ahdistus. No, se on lapsuudesta opittua tuo täydellisyyden vaatimus, mutta noiden omien muksujen kannalta olisi kiva, jos meidän perheessä voisi olla toisin. Ei ole varmaan vaikea arvata, että mä olen istunut 3 vuotta terapiassa pohtimassa, miksi en kelpaa itselleni enkä mielestäni siis kenellekään.

Eli kiitos vain tuntematon kommentista. Täältä päästähän se ongelma taisi taas löytyä... Mä en vaan ollenkaan taas ymmärtänyt sitä. Olen vain keskittynyt ahdistumaan tuosta parista tonnista, joka toki meidän taloudessa on iso raha, mutta silti...

 

[ap:lle]

[QUOTE="aapee";26025003] Olen vain keskittynyt ahdistumaan tuosta parista tonnista, joka toki meidän taloudessa on iso raha, mutta silti...[/QUOTE]

Onhan se iso raha. Mutta jos mietit, että siihen jumiutuminen voi tuhota teidän suhteen, niin se onkin ihan pikkusumma.

Voimia ja jaksamista! Tutulta kuulosti sun teksti, itsekin oon aika perfektionisti ja istun terapiassa pohtimassa, miksi en kelpaa itselleni näin. Mutta yritän todella kovasti hyväksyä omat ja muiden puutteet. Ja kun se ei aina tunnetasolla asti onnistu, niin koetan keksiä itselleni joitain periaatesääntöjä. Kuten esimerkiksi, että riidan aiheet käsitellään kunnolla ja perusteellisesti, mutta sen jälkeen niihin ei palata. Jos on pakko palata, niin jonain rauhallisena hetkenä, mutta ei koskaan ikinä keskellä riitaa.

 

["..."]

Mulla on monia juttuja joita en ennen pystynyt antamaan miehelle anteeksi, mm. henkinen pettäminen (pitkät keskustelut naispuolisten ystäviensä kanssa ja toistuvat vapaa-ajan vietot kavereiden kanssa kun itse olin lasten kanssa odottamassa milloin mies tulee kotiin), se että lupasi tehdä jotain mutta ei tehnyt, se ettei osannut käyttää rahaa, joi liikaa mistä aiheutui mulle vaikeuksia, jne...

Miehen kuulemma oli vaikea antaa anteeksi sitä että jatkuvasti nalkutin ja kritisoin enkä ollut tyytyväinen mihinkään. Omasta mielestäni tämä tietysti johtui miehen käytöksestä

Otin väliaikaisen eron miehestä ja eron aikana mies muuttui täysin ja meillä menee nyt hyvin. Ajan kanssa pystyin antamaan anteeksi, kun tajusin etten halua pilata nykyisyyttä murehtimalla menneitä liikaa. Mutta opin virheistäni. Jos mies muuttaa käytöstään vanhaan, muutan heti pois, tällä kertaa pysyvästi.

 

[Laulava Lomittaja]

Nyt on otettu välistä yhteen rahasta..Mies tienaa minua enemmän,mutta osallistuu yht kuluista vain vuokraan.Eli mun pussista on nyt pitkän aikaa menny sähköt,netti,ruoka - jota kuitenkin hänkin käyttää.Ja sillon kun olutta otetaan,menee sekin mun pussista-välistä myös tupakat.

Viimeksi kun otettiin yhteen,toin esiin sen totuuden,että mun tili ei riitä kaiken maksamiseen.Lupasi ottaa enemmän osaa yht kuluihin.