Mitä teidän elämänne oli parikymppisenä ?

[,,,]

Eli mulla on pienoinen ongelma..
Ahdistaa, sillä tuntuu että minusta on tullut liian aikuinen ja tylsä.
Asumme mieheni kanssa yhdessä, meillä on 2 kissaa ja koira.
Minulla on tunne että minun kuuluisi olla tämän mieheni kanssa yhdessä loppuelämäni tai sitten edessä olisi karmiva ero.
Jonkinlaista sitoutumiskammoa kait.. Pohdin koko ajan onko mies minulle tarpeeksi hyvännäköinen ja luonteeltaan tarpeeksi hyvä yms.. tyhmää. Vai odottaako jossakin vielä parempi vaihtoehto, johon en kuitenkaan törmää koska seurustelen.

Ok.. tähän astihan ratkaisu olisi helppo, mutta minulla on ollut samanlaisia tuntemuksia jo edellisissäkin suhteissa ja kun eroan ja olen sinkkuna niin kohta olen uudessa suhteessa taas. Osaan kyllä olla onnellinen yksinkin mutta mieluummin olen jonkun kanssa. Jotenkin tuntuu että kun seurustelen niin se vain on sitä arjen pyöritystä ja sitä se on koko loppuelämän. Vaikkakin näemme kavereita ja teemme kaikkea hauskaa..

Mitä siis te olette 20 v:nä tehnyt ? Olenko outo jos en harrasta irtosuhteita ja baareilua jatkuvasti, enkä "elä elämääni "
Olenko aikuistumassa liian nopeasti ?

Onko muilla samankaltaisia kokemuksia ? Haluaisin vain olla onnellinen mieheni kanssa mutta mietin vain onko hän minulle riittävän hyvä ja rakastanko häntä oikeasti.. Ja tavallaan tiedän että tämä kaikki selittyy sillä että yksi suhteeni päättyi todella traagisesti ja se on ihan normaali psykologinen reaktio että tulevissa suhteissa oikein etsimällä etsii vikoja.. Annanko asian vain olla ja katson ajan kanssa ?

 

["Vieras"]

Kun täytin 20v olin 5kk:n ikäisen esikoistytön äiti, olin ollut mieheni kanssa yhdessä 3v ajan ja asuimme yhdessä.

Nyt olen 35v, saman miehen kanssa, viiden lapsen äiti.

 

[,,,]

Oletko onnellinen ?
Millainen suhde teillä on nykyään, jos saa kysyä ?

Tuntuu että kaikki suhteet aina päättyvät jonkin pettämisen, kyllästymisen yms seurauksena eroon..

 

["akita"]

Siis oletko sä nyt 20v?
Mä olin parikymppisenä hiukan samanoloinen, sillä erotuksella, että riekuin kyllä ihan riittävästi keikoilla ja maailmalla. Olin silti sitoutunut yhteen mieheen, jonka kanssa olen edelleen, nyt 14v myöhemmin. Jos rakastat, niin rakastat, ei siinä kummempaa. Minusta tärkeintä on muistaa, että elää myös omaa elämäänsä. Siis opiskelee, hankkii uran, työn jne. harrastaa, pitää hauskaa kavereiden kanssa, matkustelee, miehen kanssa tai ilman. Mulla oli irtosuhteita ennen miestäni, ja joskus mietin sitouduinko liian aikaisin, mutta ajatukset menivät ohi, sillä mieheni on mahtava. Mulla ei ollut tarvetta hakea irtosuhteita enempää. pidin silti huolen, että elin muuten virikkeellistä ja hyvää elämää. Se ei tarkoita sängystä sänkyyn hyppimistä automaattisesti. Mulla on paljon miehiä ystävinäkin.

Pointtina siis, että epäilykset on mormaaleita, varsinkin, jos on sattunut löytämään sen turvallisen ja hyvän kumppanin jo aikaisessa vaiheessa. Mutta omalla kohdallani voin todeta, että onneksi löysin, muiden ihmisten suhteita seuratessani. Pidä huoli että muu elämäsi on sulle antoisaa, niin et koe itseäsi liian "sidotuksi". Jos tunnet, ettei mies ihan oikeasti ole tarpeeksi sulle, niin sitten eroatte. Mutta mitä sitten tekisit? Onko ne irtosuhteet/vieras seksi se juttu, vai onko miehessä todella jotain perustavanlaatuista vikaa? Mitä tekisit toisin, jos eroatte, onko ne sellaisia juttuja, joita et voi tehdä nyt? Pahin asia minusta mitä nuorena sitoutuneet tekevät on se, että he unohtavat sen oman, itsenäisen elämänsä.

 

[Joku rouva]

Olin ulkomailla aupairina ja jäin sinne opiskelemaan.

 

[,,,]

Kiitän vastauksista. Kaikkialla kun toitotetaan että nuorena ja vappana pitää elää ja tehdä kaikkea sillä myöhemmin olet sidottuna lapsiin ja kotiin. AHDISTAVAA! Mutta entä jos ei huvita tuo rellestäminen, ja jos se sitten alkaakin joskus myöhemmällä iällä huvittaa kun ei nuorena oo sitä harrastanu tarpeeksi.. Vaikka olen kyllä.

 

[meici]

parikymppisenä olin ensimmäisessä vakavassa suhteessa, johon nyt vuosien jälkeen tiedän vain tyytyneeni. Ei sitä silloin osaa unelmoida paremmasta, kun ei siitä tiedä. Nyt onneksi tiedän.

 

[Joku rouva]

Kiitän vastauksista. Kaikkialla kun toitotetaan että nuorena ja vappana pitää elää ja tehdä kaikkea sillä myöhemmin olet sidottuna lapsiin ja kotiin. AHDISTAVAA! Mutta entä jos ei huvita tuo rellestäminen, ja jos se sitten alkaakin joskus myöhemmällä iällä huvittaa kun ei nuorena oo sitä harrastanu tarpeeksi.. Vaikka olen kyllä.

Mitä tarkoitat "rellestämisellä"?

Sitä kyllä kannatan, että jos suinkin mahdollista, ennen lastentekoa kannattaisi kyllä opiskella.

 

[-StrawBerry-]

mä asuin 20vuotiaana entisen mieheni kanssa ja mulla oli kaks pientä lasta ja koira. perus arkea elettiin

 

["siis"]

Kiitän vastauksista. Kaikkialla kun toitotetaan että nuorena ja vappana pitää elää ja tehdä kaikkea sillä myöhemmin olet sidottuna lapsiin ja kotiin. AHDISTAVAA! Mutta entä jos ei huvita tuo rellestäminen, ja jos se sitten alkaakin joskus myöhemmällä iällä huvittaa kun ei nuorena oo sitä harrastanu tarpeeksi.. Vaikka olen kyllä.

Haluatko rellestää? Haluatko lapsia? Kukaan ei pakota sua elämään mitään muuta kuin ihan omaa elämääsi. Saat tehdä ihan sellaisia ratkaisuja kuin haluat!

 

["vieras"]

Party, party, party :-D. Ja sitten opiskelin myös ja lähdin vähäksi aikaa ulkomaille. Niin ja lisää party, party, party. Oli ihan mahtavaa aikaa kun sai mennä ja tulla vapaana ja ihan miten tykkäsi.

 

["mie"]

Parikymppisenä tapasin nykyisen mieheni. Rupesimme odottamaan ekaa mukulaamme ja nyt ollaan jo kolmen muksun vanhempia. Yhdessä oltu 13 vuotta ja arki on onnellista. Ei aina juhlaa mutta ihanaa kuitenkin.
Luultavasti olet vain hieman tylsistynyt. Keksi uutta sutinaa parisuhteeseen, opiskele lisää ja nauti kahdestaan olosta Kun saatte muksuja elämästä tulee toisenlaista, silloin muistat kaiholla aikaa kun sai olla kahden..Älä suotta hukkaa hyvää parisuhdetta ei se nurmikko ole aina vihreämpää aidan toisell puolella.Kannatttaa jutella asioista/tunteista avoimesti oman kumppanin kanssa.

 

["röllitär"]

Olin juuri eronnut kihlatustani, jonka kanssa olin 3 vuotta. Ryyppäsin ja rellestin, pidin hauskaa ja kävin töissä. Sängystä sänkyyn en hyppinyt, pientä ja välillä isompaakin flirttiä harrastin, mutta kuuluin kategoriaan antaa ymmärtää, mut ei ymmärrä antaa. Edelleenkään en ole yhden yön juttuja tms suhteita harrastanut, ikää jo 14 vuotta enemmän.

 

["Mie"]

Nyt 21 vuotiaana olen seurustellut mieheni kanssa 5 vuotta, 3 vuotta asuttu yhdessä ja vuosi oltu kihloissa ja meillä on 2kk ikäinen vauva. Jotkut ikäiseni kaverit viettää kyllä ihan toisenlaista elämää; biletystä, irtosuhteita yms. Mua ei semmoinen kiinnosta. Toki joskus olisi kiva päästä bilettämään, mutta vauva on vielä niin pieni että en pidä kiirettä..jos vaikka joskus ens vuoden puolella sitten pääsis bilettämään ja vaavi menis mummolaan

 

["jjh"]

Olen nyt 24, ja olen ollut nykyisen aviomieheni kanssa 6 vuotta Koin joskus ihan samanlaisia tuntemuksia kuin sinä ap, mutta ajan kuluessa ja itsetuntemuksen kasvaessa olen ymmärtänyt, että sellainen elämyshakuisuus ja spektaakkelimaisuus ei tee sen onnellisemmaksi. Onnellisuus löytyy nimenomaan siitä arjesta Olen ennen ajatellut usein salaa, kuinka jännittävää olisi olla sinkku, tutustua uusiin ihmisiin. Uskon kuitenkin, että turvallisessa parisuhteessa ihminen on onnellisempi, jos tulee huomioiduksi, hyväksytyksi, kuulluksi ja rakastetuksi. Mediassa näytetään usein vain se ideaali - vapaa sinkkuelämä, ja tämä koskee myös useimpia suosittuja blogeja ja sosiaalista mediaa. Kukapa haluaisi näyttää elämästään ne huonot päivät ja yksinäiset illat, kun voi näyttää vain ne parhaat hetket hyvien ystävien ja juhlien kera.

 

[ruutiukko]

täyttäessäni 20v olin sotaväessä ja edessä siinsi reservi ja opintojen jatkaminen yliopistolla

oltiin nyksän kans jo silloinkin umpirakastuneita

 

[kotileipuri-]

Opiskelin ylioppilaspohjaisella linjalla ravintolakokiksi, tein kahta työtä ja olin hiljattain tavannut mieheni.

 

[Tír na nÓg]

Odotin esikoistani, olin ekassa vakiduunissani, asuttiin ulkomailla. Paljon dinner partyja, työpaikkojen tilaisuuksia, koulutuksia, matkustelua. Ihanaa aikaa

Ennen miestäni olin jonkin aikaa yksin. Teki hyvää oikeasti oppia tuntemaan itseään ja oppia seisomaan omilla jaloillaan. En ole vain ottava osapuoli tässä suhtessa vaan myös antava. Yhdessä tässä kasvamme ja vanhenemme.

 

[dddd]

Juhlin ja riekuin. Aika kauheaa mutta mukavaakin oli. Opiskelin.

 

[Bitch]

20-vuotiaana sain esikoisen ja vauvanhoidon lomassa opiskelin minkä jaksoin. Puolison kanssa oltiin seurusteltu jo 6 vuotta ja yhdessäkin asuttu 3. Edelleen ollaan yhdessä, lapset on aika tasaisesti 22, 20 ja 18.

Ei me ennen lapsiakaan juuri kapakoissa käyty, mieluummin sitten syömässä kavereitten kanssa. Minä olin ehtinyt sen baarielämän riemun jo kokea isosiskon papereitten turvin ja mies on muusikko eikä juuri vapaalla baariin halunnut

 

["vieras"]

Parturi-Kampaaja joka oli 19 vuotiaana tavannut tulevan miehensä, vielä käytiin baareissa yms. ystävien kanssa. Yhteen on muutettu kun olin jotain 24 vuotias ja nyt on kaksi lasta ja omakotitalo ja monta opiskeluvuottakin takana.

 

["vierailija"]

Olin juuri valmistunut lähihoitajaksi ja tein keikkaluontoista työtä. Olin siinä vaiheessa seurustellut 5 vuotta saman miehen kanssa. Biletettiin, tavattiin ystäviä, matkusteltiin. Elämä oli huoletonta Kaipaan vielä nyt 33-vuotiaana välillä niitä huolettomia aikoja, niitä ei ole enää ollut moneen vuoteen.

 

[21v-Mama]

No mä olen tällä hetkellä 21-vuotias, mulla on mies jonka kanssa ollut pian 6 vuotta ja meillä on 6kk ikäinen vauva.

Todella tyytyväisiä ollaan elämäämme. Emme ole koskaan juoneet alkoholia joten ei tunnu että kun on vauva niin unohdettu mihinkään. Vaan vauvan kanssa sitten touhutaan.

 

[Eimies]

Intissä, lomilla pilveä poltellen. Hulluja aikoja..

 

["vieras"]

20-vuotiaana vietin ihanaa opiskelijaelämää. Se oli mahtavaa!