Mitä tehdä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Äippä(kö)?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mietin täysin samalla tavalla kuin sinä kun mietin mitä tehdä lapsen kanssa.. Ja kun rupesin miettimään muita vaihtoehtoja kuin abortti niin tuli se adoptio mieleen mutta pidempään harkittuani tajusin että en ole valmis luopumaan lapsestani kun olen ensin kantanut häntä sisälläni 9 kuukautta. Rakastan häntä jo sen verran paljon että vauvasta luopuminen ei tulisi mieleenikään.. Vaikka olemme kumpikin nuoria luulemme että olemme tarpeeksi valmiita lapsen kasvattamiseen. Ja vielä kun miettii kuinka ihanat ja auttavaiset vanhemmat meillä kummallakin on niin luulen että lapsen kasvattamisessa ei tule olemaan ongelmia.
 
hienoa että päädyit pitämään lapsesi. muistathan kuitenkin, että se on sinun ja miehesi lapsi eikä vastuu lapsen kasvattamisesta kuulu teidän vanhemmille. toki tuki ja apu on kaikille tärkeää, mutta ymmärräthän, että sinulle se lapsi tulee ja sinä huolehdit hänestä sen suraavat 18 vuotta. tai niin sen ainakin pitäisi mennä. tsemppiä.

ps. toivon, että et ajattelisi abortin tekijöistä noin mustavalkoisesti, että he olisivat murhaajia. siskoni päätyi aborttiin sinun ikäisenä ja hänelle se oli parempi kuin hyvä ratkaisu. kaikilla kun ei ole mahdollisuutta sysätä lasta isovanhemmille hoitoon. nykyään hänellä on kaksi ihanaa lasta ja ikääkin jo vähän enemmän. eli jokainen tyylillään :)
 
Niin no toisaalta se abortti on joillekkin ihan hyvä ratkaisu, mutta itse en voisi kuvitellakkaan tappavani lastani joka kumminkin jo kasvaa sisälläni ja hän on jo osa minua.. Mutta jokaisen on oma päätös mitä tekee siinä tilanteessa.. Ja myös mielipide..:)
 
Hei!

En halua mitenkään tuomita,mutta olet hyvin nuori,liian nuori äidiksi.
Tiedätkö kuinka raskasta on olla vauvan/pienen lapsen äiti?
Mulla on ikää 22v ja tänä vuonna syntynyt esikoinen,tukena on kummankin vanhemmat,joilta apua on tullut tosi paljon,mutta silti elämä vauvan kanssa on todella raskasta,onhan se tietenkin antoisaakin,mutta kuitenkin.
Minusta 16 vuotiaan kuuluu heilua pihalla kavereiden kanssa ei leikkiä kotia...
Vaikka olen itsekkin nuori äiti(nyky aikana),niin se pieni ero meillä on,että itse olen saanut ammatin ja työpaikan,asunnon ja miehen joka haluaa rinnallani pysyä ja näiden jälkeen vauvan,ilman että tarvisi miettiä vaihtoehtoja abortti vai ei...

 
Tiedän kyllä kuinka raskasta se on.. Olen joutunut/saanut hoitaa muiden lapsia, kerran jopa viikon ajan ja tiedän kuinka raskasta se joskus on. Ja mielummin mä oon himassa leikkimässä kotia kun kavereiden kanssa ryyppäämässä tai oikeestaan pitämässä huolta kavereistani etteivät he sammu ulos tai jotain vielä pahempaa..
 
heippa!

anteeks vaan se ensimmäinen viestini tähän ketjuus, joka oli aika rajua luettavaa, mut toivoin vain saavani sinut ajattelemaan asiaa kunnolla. et uskokaan kuinka iloinen olin lukiessani päätöksestäsi pitää lapsi.

älä välitä noista mielipiteistä, et kuustoistavuotias ei muka pystyisi lasta hoitamaan. oon itekin 22v ja siis 8kk:n äiti ja odotan toista, eli tiedän mitä lapsen hoito on, eikä mulla edes ole mitään huippuavuliasta miestä ja apunakin on vaan toiset isovanhemmat, myöskin raha-asioissa saa kiristellä, et on mulla kait varaa sanoo tää mielipiteeni.

ja tunnen muuten itseäni pari vuotta nuoremman naisen, joka tuli raskaaksi 16 vuotiaana, piti
lapsen, ja nyt on jo toinenkin tullut, eli eipä vissiin pitänyt sitä mitenkään mahdottomana urakkana.

niin, ja elämä on todellakin muutakin kuin hyvä työpaikka ja omistusasunto, sen oon tähän ikään mennessä jo ehtinyt oppia. omistusasunto oli meilläkin, mut eräiden rankkojen asioiden johdosta vuokralla asutaan tällä hetkellä ja näillä näkymin ainakin vielä muutama vuosi. työpaikka ei oikeastaan edes kiinnosta, koska haluan hoitaa lapseni kotona niin pitkälle kuin mahdollista, ja koska taloudelliset paineet on kokolailla mennyttä,niin mikäs siinä on kotona ollessa. lisätään nyt vielä, ennen kuin joku ehtii siitäkin syyttää,että mies kyllä käy ansiotyössä, eli mitään yhteiskunnan elättejä ei olla.

ja opiskella voi todellakin lapsen saatuaankin, nykyäänhän painotetaan ns.""jatkuvan"" opiskelun tärkeyttä, niin että missähän vaiheessa niitä lapsia sitten voisi hankkia, jos kerran opiskelu on sitten mahdotonta?
 
No en järkyttynyt ollenkaan sitä ensimmäisestä viestistäsi koska minähän sitä mielipidettä kyselin että mitä kannattaisi tehdä ja olin tietenkin varautunut kaikenlaisiin mielipiteisiin..

En ymmärrä miksi moni ihminen iän perusteella tuomitsee että onko valmis äidiksi vai ei.. Iällä ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä lapsen kasvattamisessa. Tärkeämpää on se että lapsi saa rakastavat vanhemmat ja turvallisen elinympäristön ja onnellisen lapsuuden. Ja jotkut voi olla jo tämän ikäisenä paljon kehittyneempiä kaikella tavalla kuin toiset.

Ja vielä siitä työpaikasta/rahasta. Olimme poikaystäväni kanssa koko kesän ajan töissä ja olimme viimekesänkin joten tilillä on ihan mukavasti rahaa, koska olemme kummatkin säästäneet rahaa juuri tälläisiä tilanteita varten joten rahasta ei ihan heti tule pulaa. Ja vielä mun oma äitini on säästänyt mun syntymästä asti tililleni rahaa joka kuukausi tietyn summan ja nyt kun vauva syntyy hän antaa rahat minulle. Niin hän toimii jokaisen meidän sisaruksen kanssa. Joten olemme varmoja että meille ei tule ongelmia lapsen kasvattamisessa.

Ja vielä siitä että kun joku muistaakseni sanoi että jos mieheni jättääkin minut lapsen kanssa yksin. Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa jo 3 vuotta ja kummatkin ovat edelleen erittäin onnellisia tässä suhteessa ja olemme suunnitelleet että naimisiin menemme sitten kun lapsemme on noin 2 vuotias niin hän saa sitten olla meidän morsiusneito/sulhaspoika.. En muuten vissiin muistanut edes mainita että menimme kihloihin poikaystäväni kanssa tossa viime viikonloppuna. :)
 
Hei äippä(kö)!

Mahtavaa että haluat pitää lapsen!! Se on parasta mitä elämässä voi tapahtua. Eikä se lapsen hoito läheskään kaikissa tapauksissa ole mitään hirveän raskasta puuhaa, ei todellakaan. Mulla oli ainakin tosi helppoa esikoisen kanssa eikä ole ollut kahdenkaan kanssa mitään ongelmaa. Kyllä omia lapsia jaksaa aina hoitaa. Se on ihan eri asia hoitaa naapurin lapsia tai esim.siskon lapsia. Rakkaus omaa lasta kohtaan on niin valtava että ei siinä joka välissä mieti että ""voi voi onpa rankkaa :)""

Mulla on kohta kolme lasta ja olen 26vuotias, eli aika nuori minäkin. Ja todella innolla odotan kolmannen lapsen syntymää :)

 

Yhteistyössä