Mitä tehdä?

[Äippä(kö)?]

Mä täytin just 16 ja oon raskaana. Se oli vahinko. Kortsu petti.. Mä en tiedä mitä mun pitäis tehdä vauvan kanssa. Tiedän olevani liian nuori vielä äidiksi mutta en toisaalta haluaisi tehdä aborttiakaan.. Mutta kaipa se on pakko.. Kukaan ei tiedä tästä vielä. Ei edes poikaystäväni. En uskalla kertoa mutsille! Se varmaan tappaa mut! Sanokaa teijän mielipide mitä mun pitäis tehä..?

 

[mielipide vain...]

no, tiedän että tästä tulee sanomista, mut kirjotan nyt kuitenkin...

ensinnäkin:mieti asioita tarkkaan, ikä on vain numeroita, riippuu omasta kypsyysasteesta, onko valmis äidiksi.

toiseksi: mulla on itsellä alle vuoden ikäinen lapsi ja toista odotan, en ole koskaan ""hyväksynyt"" aborttia, ja varsinkin nyt äidiksi tultuani olen miettinyt, että miten ihmeessä voi päästä koskaan sen asian yli, että olisi tappanut oman lapsensa. jos sen jotenkin pystyykin hautaamaan, niin viimeistään siinä vaiheessa, kun sulla olis se oma lapsi sylissä, ni tajuaisit, mitä uskomattoman arvokasta oot tuhonnut.

lapsi on lahja, se että edes tulee raskaaksi, ei oo mikään itsestäänselvyys. usein sellaisilla naisilla, joille on tehty abortti, saattaa olla myöhemmin vaikeuksia tulla raskaaksi.

se pieni ihminen kehittyy jo sun sisälläs, viikkojas en tiedä, mut voipi olla et sydämen lyönnitkin jo ultrassa nähtäis. ei abortti todellakaan ole mikään hampaan poisto, siinä poistetaan elämä. ei kenelläkään oo oikeutta tehdä sellasta.

jos oot sitä mieltä, et susta ei oo äidiks, niin abortti ei silti oo mikään vaihtoehto. suomessa on jonossa ihmisiä, jotka ei saa omia lapsia, ja on valmiita ottaan lapsen vastaan suoraan laitokselta ja antaan sille hyvän kodin, ja silloin sunkaan ei tarvi loppuelämää kärsiä itsesyytöksistä sen takia, et olisit tappanu oman lapses. tosin vois kyllä käydä niin, et kun synnytys olis ohitse, niin et enää lapsestas suostuis luopumaan.

oma lapsi on suurinta, mitä ihminen ikinä voi saada aikaan. se on uskomaton ihme, joka vaatii totta kai paljon työtä ja jaksamista, mutta joka antaa joka päivä niin paljon takaisin, ettei sellasia tunteita, pieniä ja isoja hymyjä,uusien asioiden oppimisen seuraamista, varauksetonta ja vaatimuksetonta rakkautta vanhempaa kohtaan yms, voi saada mitään muuta kautta.

oon ite alottanut seksielämäni nykyisen aviomieheni kanssa, kun olin 16-v, ja alusta asti elin sillä periaatteella, et raskaaks voi tulla ehkäsystä huolimatta, mut abortti ei oo sillon mikään vaihtoehto, vaan ihmisen on siinä vaiheessa kun seksielämän aloittaa, tiedostettava se tosiasia, et siitä voi seurata lapsi, ja pitää olla valmis kantamaan siitä lapsesta vastuu.

 

[Mileipide 2.vain]

Annoitpa nuorelle aika rankkaa tekstiä luettavaksi...aika yksi viivaisesti tosiaankin mielipiteesi ilmaiset. Luoja varjelkoon meitä putkinäköisyydeltä!

 

[mielipide vain...]

mun mielestä mulla on kyllä itsekin suht nuorena (22), oikeus sanoo asioista suoraan, kun muistan kuitenki ton vaiheen vielä aika hyvin, ja myöskin säännöllinen seksielämä oli sillon kuvioissa mukana, et jouduin näitä asioita sillon miettimään.

ja miks ihmeessä se on aina niin, et kun joku vastustaa aborttia, niin se on putkinäkösyyttä, mut jos joku sanoo,et tee ihmeessä abortti, jos et koe olevas valmis, ni se on vaan normaalia?

tiedätkö, mulla oli nimenomaan se tarkotus, et ihminen joka on tossa tilanteessa, todellakin pysähtyis ajatteleen, et mitä se abortti on ja mitä siitä seuraa henkisellä / fyysisellä puolella. monasti jos on eka raskaus ja vielä ei toivottu, ni sitä ei oikeen edes tajua kunnolla et siellä sisällä kasvaa lapsi, ku ulospäinkään ei näy mitään ja koska yleinen mielipide on se, et abortti on ihan ok, ni sitä aatellaan heti ekana, et abortti vaan, en mä oo valmis / halua pilata elämääni,tms.

ei oo kauaakaan aikaa, ku lehdessä oli juttua siitä, kuinka vaikeita ja vaiettuja asoita abortit on naisille vielä vuosien ja vuosikymmeninkin jälkeen.

 

[kapsu]

juu aivan samaa mieltä edellisen kanssa, että tuo aikaisempi näkemys oli tosiaankin aika rajua luettavaa.

alkuperäiselle: itse tiedät mihin pystyt ja mihin et. jos jotkut ei voi hyväksyä aborttia, on se heidän ongelmansa. noin nuorella iällä asia on aivan toinen.

VOIMIA JA HALAUKSIA!!!

 

[Äippä(kö)?]

No mä oon itse samaa mieltä että abortti on murha mutta en tiedä miten saisin elätettyä sellaisen pienen lapsen. Me ollaan kyllä haaveiltu lapsesta mutta pelkään että vauva ei saa tarvimaansa turvallisuutta ja huolenpitoa. Rakkautta hän kyllä saisi se on varma. No ehkä mun kannattaa ensin kertoa poikaystävälle ennen kun teen mitään päätöstä. Nyt kun olen ruvennut miettimään äidiksi tuloa niin se olisi unelmieni täyttymys! Mutta olen silti edelleenkin aivan sekaisin pelkästä ajatuksesta!

 

[vinkiksi]

Visainen tilanne. Sinun täytyy tehdä itse se päätös. Mutta muista, ettei ole lainkaan itsekästä ajatella vain itseään. Siitä on turha potea huonoa omaatuntoa!

 

[Mielipide 2.vain]

Nuorta täytyy kannustaa ajattelemaan asiaa molemmilta puolilta, abortin ja lapsen pitämisen.
Itse odotan neljättä lastani, ensimmäisen sain ollessani 21v ja nyt olen 37 vuotias. En kävisi tuomitsemaan nuorta tapahtuneesta ja kantamaan vastuutaan asiasta mikäli olo on yhtään epävarma, eikä tukijoukkoja välttämättä tämän asian tiimoilta ole.
Itselleni oma äiti sanoi aikanaan, että katokkiin ettet hänelle tuo pentujas hoidettavaksi. Siinä sitä valmistauduttiin hartaasti toivottu esikoinen synnyttämään. Ei ole tarvinnu mummolle lapsia hoitoon viedä ikinä..näitä näkökulmia on paljon erilaisia ja sen takia suojelenkin nuorta siltä, jos kotona ei vanhemmat ole kypsiä hekään ajatuksen tasollakaan lapsen syntymään. Pelottaahan se ja siksi olen hänen puolellaan olipa päätös mikä hyvänsä.

 

[Äippä(kö)?]

Kiitos että ymmärrät minua. Pelkään todella paljon mitä tulee tapahtumaan. Tämä on aivan uusi asia mulle. Mua ei pelota siinä raskaudessa mikään muu paitsi se että jos jompi kumpi meistä kuolee synnytyksessä tai jos jään vauvan syntymän jälkeen yksin. Ja toisaalta jos aion pitää lapsen ja sitten menetänkin hänet kesken raskauden. Olen tällä hetkellä liian heikko kestämään sellaista taka iskua! En halua tappaa lastani abortin myötä enkä myöskään halua antaa lastani pois, mutta en tiedä pystynkö kasvattamaan lasta kun olen itsekkin vielä melkein täysi pentu. Tämä on vaikea tilanne enkä osaa tehdä päätöstä!

 

[:)]

Heip,

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että todella kannattaisi puhua asiasta poikaystäväsi kanssa. Punnitkaa asiaa monelta kannalta. Myös esim. neuvolaan voi mennä juttelemaan asiasta, jos et omalle äidille kehtaa/voi kertoa. Oletko aivan varma, että äitisi ""tappaa"" sut jos tietäisi asiasta?

Päätös on valtava ja jos tuntuu siltä ettette vielä ole valmiita, niin ei minusta alkuraskauden keskytys varsinaisesti mikään murha ole. Tämän ikäisenä (26) en itseltäni sitä hyväksyisi, mutta 16-vuotiaana olisin siihen mitä luultavammin päätynyt. Toisaalta taas tiedän erään todella nuoren äidin, jolla varmaan oli vielä huonommat lähtökohdat. Tosin hänen äitinsä hyväksyi asian.

Voimia päätöksentekoon...

 

[tähti]

Minä tuli raskaaksi 24 vuotiaana ensimmäisen kerran. Se oli vahinko ja olimme juuri eronneet silloisen miesystävän kanssa. Vaikka ikää oli huomattavasti enemmän kuin sinulla, mietin ihan samoja asioita. Pitääkö lapsi ja ollako yksinhuoltaja vai tehdäkö abortti. Mies lupasi tukea, tein kumman tahansa päätöksen.

Koska tiesin, ettei meistä tule perhettä, tein päätöksen abortoida raskaus. Kun päätös oli tehty, sen kanssa oli suhteellisen helppo elää. Tein minkä parhaaksi kaikille näin, itselleni, miehelle ja syntymättömälle lapselle.

Tottakai asiaa mietti, aluksi useinkin, mutta kertakaan en ole katunut. Olen saanut elää juuri sitä elämää, jota halusin ja josta olen nauttinut. Nyt vanhempana löysin sen miehen, jonka kanssa haluan lapsen ja perheen. Eli kymmenen vuotta aboritin jälkeen olen raskaana. Onnellisesti ja tulevaa iloisena odottaen.

Kehoitan todella harkitsemaan asiaa sen kannalta, miten sinä koet tulevan elämän mielekkäänä. Jos et jaksakaan äitinä, voi tämä ""lahja"" rajoittaa elämääsi todella paljon. Koetkin sen taakkana ja ikävänä asiana, et äitiyden onnena. Siitä tilanteesta ei ole iloa kenellekään.

Mitä tulee siihen, että Suomessa on lapsettomia pariskuntia, ei sinun tarvitse kantaa yhtäkään kortta kekoon. Lapsien hankkiminen ei ole mikään kollektiivinen asia. On täysin oma asiasi, pystytkö kantamaan lasta sisälläsi 9 kuukautta ja sitten luopumaan siitä. Sinä päätät yksin, jaksatko ja pystytkö.

Voimia päätökseesi.

 

[Tajuli]

Mun äitini teki mut täytettyään juuri 17, eli raskaana oli samassa iässä kuin sinä.. Aborttia mietti, mutta päätti toisin.. Hyvin olemme pärjänneet ja nyt odotan hänelle ekaa lastenlasta.. Ikää minulla 22..

 

[Kati]

Itse tulin raskaaksi ollessani 20-vuotias, koulut oli kesken ja poikaystävän kanssa meni huonosti.

Pohdin asiaa todella pitkään ja päädyin aborttiin ja ja vaikka se vaikea ratkaisu olikin, täytyy sanoa näin jälkeenpäin että täysin oikea ratkaisu. Jonkun ajan päästä selvisi, että poikaystävänmi oli pettänyt minua jo pitkään ja erosimme. Olisin siis jäänyt lapseni kanssa yksin mikäli sen olisin päättänyt pitää. En olisi ikimaailmassa pärjännyt lapsen kanssa kahdestaan.

Nyt tapahtuneesta on kuusi vuotta, olen onnnellisessa suhteessa ja raskaana toivotusti. Mitään ongelmia uudestaan raskaaksi tulemisessa ei ollut. Kuuden vuoden takainen abortti ei ole painanut mieltä, sillä tiedän sen olleen oikea ratkaisu. Nyt on ihana mies, koulutus, työpaikka ja omistusasunto, lapselle on siis huomattavasti paremmat edellytykset kuin olisi kuusi vuotta sitten ollut.

Mutta joka tapauksessa päätös on sinun, voimia!

 

[Rita]

Abortti ei aina tarkoita sitä, että kannat koko loppuelämän syyllisyyttä. Itse olin taannoin raskaana silloiselle miesystävälleni, joka ei halunnut lasta, eikä muutenkaan uskonut meidän yhteiseen tulevaisuuteen.
Aikani asiaa mietittyäni ymmärsin, etten halua yhden vanhemman perhettä vaan rakastavan perheen, kuten itselläni on ollut.
Päivääkään en ole katunut ja nyt olen onnellisessa suhteessa, jossa molemmat haluamme yhteisiä rakkaita lapsia. Toivomme kovasti, että niitä meille myös suodaan elämän jossain vaiheessa. Mihinkään karman lakiin en näissä asioissa todellakaan usko, että ""et ansaitse lasta, koska olet tappanut yhden"".
Vastuuntuntoisempaa on tuntea omat rajansa ja katsoa tulevaisuuteen.

 

[R]

Olet todella nuori. Opiskelut ovat hädin tuskin alkaneet. Et ehkä tiedä, mitä tulevaisuudeltasi haluat. Voisitko käydä lääkärin juttusilla? Tai onko sinulla luotettavaa aikuista, jonka kanssa voisit pohtia eri vaihtoehtoja? Abortti on järkevä vaihtoehto tässä tilanteessa, mutta oletko valmis siihen itse? Itse en kannata ajatusta, että synnyttäisit lapsen.

 

[Äippä(kö)?]

Kerroin tänään poikaystävälleni vauvasta. Hän oli ensin hieman järkyttynyt mutta hetken aikaa kun hän sai asiaa sulateltua niin onnellisuus oli helposti havaittavissa. Kerroimme myös tänään yhdessä kummankin vanhemmille ja hekin ottivat asian ihmeen hyvin. Ja he ovat innoissaan ensimmäisestä lapsenlapsestaan. Olemme päättäneet pitää lapsen. Muutan lapsen syntymän jälkeen kultani perheen kotiin, koska siellä on tilaa enemmän meille kaikille ja kummankin perheet on antaneet meille täyden tukensa ja vanhempamme ovat luvanneet auttaa meitä lapsen hoitamisessa ja kasvattamisessa ja saan käydä koulut loppuun jos jaksan siellä käydä, mutta olen päättänyt jättää koulut vuodeksi ja kun vauva on vuoden ikäinen jatkan koulut loppuun. Olen tällä hetkellä niin onnellinen kuin vaan voi olla! Ja olen helpottunut kun vanhempamme otti asian niin hyvin!

 

[äityli]

heippa oikein paljon voimia sulle raskauteen lapsi jota odota t on sulle suurin ja ihmeellisin lahja mitä voit elämässä si saada mulla itellä on 3v poika ja muistan kun odotin ville poikaa olihan se mahtava tunne kun ensimmäiset potkut tuntui missä päin asustelet ja jos haluat enemmän minunkans kirjoitella voin sitte antaa maili osoitteen sen kautta paljon mukavapi kirjoitella

 

[Äippä(kö)?]

Kiitos! Olisi todella mukava saada jutella kanssasi kunnolla. Jos voisit antaa maili osoitteesi niin voisin kirjotella sinulle päin.

 

[:)]

Kuulostaapa hyvältä . Hienoa, että sait kerrottua asiasta. Yleensä asiat selviävät paljon paremmin kun niistä puhutaan suoraan kiuin että oletetaan jotain. Esim. sinäkin äitisi reakriota. Onnea teille odotukseen ja voimia.

 

[Äippä(kö)?]

Olen samaa mieltä asiasta. Kiitos! Voimia tässä tarvitaankin!

 

[tähti]

Hienoa Äippä(kö)! Olen iloinen puolestasi. Juuri niinkuin joku sanoi, puhumalla ne asiast selviävät. Kuulostaa hyvältä, että kaikki ovat asiasta suurin piirtein samaa mieltä ja lapsi on toivottu. Kasvualusta on parempi ja tukea on saatavilla ja odotettavissa, kaikille.

Onnea tulevalle äidille

 

[.]

[No message]

 

[Äippä(kö)?]

Eilen oli ensimmäinen lääkäri käynti.. Ja laskettu aika olisi sitten 30.3. 2006. ja sikiö on jo noin 7 viikon ikäinen. Uskomatonta ajatella että minusta tulee äiti. Olen tällä hetkellä niin onnellinen kuin vaan ihminen voi olla.
Alkuraskaus on mennyt ihmeen hyvin. Pahoinvointia ei juuri ole ollut. Mutta nyt tästä eteenpäin elämme päivä kerrallaan ettei tulisi sitten kauheita takaiskuja.

 

[äippä]

Ihana kuulla miten hienosti poikaystäväsi ja perheenne ottivat asian! Ole onnellinen että teillä on tuollaiset perheet.
Itse tulin kans nuorena raskaaksi, tosin olin jo täysi-ikäinen. Meille lapsi olikyllä toivottu mutta oltiinhan me silti nuoria. Ja ollaan vieläkin ja toinen lapsi on jo tulossa. Samassa kuussa laskettuaika kuin sulla Onnea odotukseen!

 

[adoptioon]

Olen itse kärsinyt lapsettomuudesta ja ollut adoptiojonossakin. Suomessa on aivan älyttömästi ihmisiä, jotka haluaisivat lapsen, mutta eivät onnistu saamaan. He haluaisivat adoptoida lapsen, mutta adoptioon annettavia lapsiakin syntyy todella vähän, kun abortit ovat yleistyneet.

Suosittelen aivan ehdottomasti, ehdottomasti, että katsot raskauden loppuun asti ja jos vielä 9 kk päästä olet sitä mieltä, ettet halua pitää lasta, niin anna se silloin adoptoitavaksi. Voit olla varma, että vauva saa hyvät ja rakastavat vanhemmat.

En nyt halua pelotella, mutta jos myöhemmin tulet uudestaan, toivotusti raskaaksi, niin voit katua aborttia pahan kerran. Esimerkiksi itse olen seurannut tässä raskaudessa alusta alkaen viikko kerrallaan, että missä kehitysvaiheessa alkio/sikiö milloinkin on. Varmasti teet niin aikanaan itsekin, jos tulet toivotusti raskaaksi.

Ajatella, että sitten aikanaan katselet ultraäänellä, kuinka jo 6-viikkoisen pikkutyypin sydän lyö. Sitten luet netistä ja kirjoista, että 8 raskausviikon aikana sille jo kehittyy pikkuiset kädet ja nenä ja suu. Seuraavalla 9 viikolla sillä on jo pikkuiset sormet ja varpaat. Sitten alat miettiä, että minkä ikäinen alkio/sikiöraukka olikaan edellisessä raskaudessa, kun teit abortin. Et halua kokea sellaista kriisiä!

Entä, jos et enää tämän kerran jälkeen onnistu koskaan tulemaan raskaaksi? Sellaista sattuu, lapsettomuus on tosi yleistä. Vaikka se ei johtuisi millään tavoin kerran tekemästäsi abortista, niin miettitsit lopun elämääsi, että johtuiko kuitenkin. Olisi kauheaa epäillä, että lapsettomuus on nyt sitten seurausta menneistä teoista. Vaikkei se siis olisi tottakaan, niin sellainen syyllisyys täyttäisi helposti mielen.

Jos sen sijaan annat syntyneen lapsen adoptoitavaksi, niin voit olla aina hyvillä mielin siitä, että olet toiminut lapsen parhaaksi. Adoptio on hyvä ja kunnioitettava ratkaisu silloin, kun jostain syystä ei itse pysty huolehtimaan lapsestaan. Ehdottomasti suosittelen sitä, enkä missään tapauksessa aborttia!

PS. Minulla ei ole mitään abortinvastustus-uskonnollista taustaa.