Mitä tehdä yön kiukkukohtauksille?

[Yökiukku]

Meidän neiti, kohta kolme, herää joka yö klo. 00-01, koska häntä pissattaa. Mutta vessaan meno ei käy ihan helposti, aloittaa huutamalla äitiä (isi ei käy), menen hakemaan, alkaa potkia, kiljua ja riehua ihan hysteerisenä. Ei saa koskea. Kuuntelee kyllä puhetta, joten on hereillä, mutta ei saa rauhoittumaan. Puolen tunnin sirkuksen jälkeen suostuu tulemaan vessaan, tekee pissansa itkien ja rauhoittuu saman tien ja tulee viereemme nukkumaan loppu yöksi. Onko muilla kokemusta tällaisesta? Vinkkejä?

 

[hmm olisk]

olisko jonkunlainen kauhukohtaus?

 

[Vaimo-Rakas]

On kokemusta. Menee ajan myötä ohi. Onko hänellä uhmaa päivisin tällä hetkellä? Meillä ainakin mennyt nuo kaudet käsi kädessä, eli päivällä koetut kiukuttelut tulee uniin yöllä ja lapsi herää ärsyyntyneenä. Parhaimmillaan kaksi tuntia jaksoi kiukuta keskellä yötä vanhempi lapsemme. Kuopus on yltänyt vain tuntiin. Ei ole vakvaaa, minä kysyin asiasta sekä neuvolasta että päiväkodin johtajalta ja molemmat sanoivat olevan aika yleistä uhmaikäisten keskuudessa.
Tsemppiä, päivällähän sitä jaksaa sitä kiuukuttelua mutta yöllä se välillä koettelee hermoja

 

[Yökiukku]

Joo voisi olla, mutta uskon enempi että tyttöä ärsyttää kun herää pissahätään, jotenkin liian täsmällistä toi heräily että ois uniin liittyvää? Ilman yövaippaa ollaan oltu puolivuotta, muuten ilman vaippoja 1,5-vuotiaasta.

 

[Vaimo-Rakas]

Joo voisi olla, mutta uskon enempi että tyttöä ärsyttää kun herää pissahätään, jotenkin liian täsmällistä toi heräily että ois uniin liittyvää? Ilman yövaippaa ollaan oltu puolivuotta, muuten ilman vaippoja 1,5-vuotiaasta.

Noista kiukkukohtauksista olen joskus netistä lukenut että keskimäärin 2-3 tuntia nukahtamisen jälkeen tulee se herätys jonkun unisyklin takia. Eli meilläkin noina kausina se oli melkein kellontarkkaa.

 

[Yökiukku]

Mietin pitäisikö viedä potta yöksi tytön huoneeseen? Saisi käydä siinä itsenäisesti. Vessaan taitaa olla liian pelottavaa mennä yksin. Mutta toisaalta meillä ei ole ollut pottaa pitkään aikaan, joten kannattaisiko sitä ottaa enää takaisin?

 

[Yökiukku]

Minäkin olen lukenut noista unisykleistä, tytöllä ollut syntymästä asti uniongelmia. Jotenkin vain kaipaisin konkreettisia vinkkejä toimintaan kiukun aikana, enää ei tule itselle mitään mieleen. Kovin raskasta kun toinen raivoaa eikä anna ottaa syliin ja lohduttaa. Päiväsaikaa meillä ei juurikaan uhmaa esiinny, varsinkaan sellaista ettei saisi sylissä lohduttaa.. Joten sydämestä ottaa.

 

[Vaimo-Rakas]

Mietin pitäisikö viedä potta yöksi tytön huoneeseen? Saisi käydä siinä itsenäisesti. Vessaan taitaa olla liian pelottavaa mennä yksin. Mutta toisaalta meillä ei ole ollut pottaa pitkään aikaan, joten kannattaisiko sitä ottaa enää takaisin?

Ihan hyvin voi ottaa potan vielä yökäyttöön.
Meillä tuota yöllistä pissahätää ei ole. Käykö lapsi juuri ennen nukkumaanmenoa pissillä? Juoko kovasti ennen nukkumaanmenoa?
Onko teillä yövaloja ja kuinka pitkä matka on vessaan ja teidän huoneeseen?
Oletteko puhuneet tuosta päivisin ja kyselleet miltä silloin yöllä tuntuu?
Meidän kuopus oli sellainen että alkoi itkeä omassa sängyssä kunnes hänet haettiin yöllä viereen. Sitten juteltiin aina illalla nukkumaan mennessä siitä että jos yöllä herää, ei tarvitse ruveta itkemään vaan saa vain hipsiä meidän viereen niin muistipas mokomakin sitten yölläkin sen Nyt ei enää ole itkuihin tarvinnut herätä. Selitettiin siis ettei ole mitään pelättävää omassa kodissa ja että hiipii kuin kissa viereen

 

[Vaimo-Rakas]

Minäkin olen lukenut noista unisykleistä, tytöllä ollut syntymästä asti uniongelmia. Jotenkin vain kaipaisin konkreettisia vinkkejä toimintaan kiukun aikana, enää ei tule itselle mitään mieleen. Kovin raskasta kun toinen raivoaa eikä anna ottaa syliin ja lohduttaa. Päiväsaikaa meillä ei juurikaan uhmaa esiinny, varsinkaan sellaista ettei saisi sylissä lohduttaa.. Joten sydämestä ottaa.

Voi kuule, minä niin tiedän mistä puhut. Ja usko pois, minä antaisin neuvoja jos minulla niitä olisi, mutta kun ei niitä ammattilaisillakaan ole.
Jaksuja tilanteeseen, se ON vain väliaikaista. Vaikka ei se tuolloin siltä tunnu... Esikoinen joskus sanoi siinä kiukuissaan että "Äiti minä haluan että sinä katsot kun minä huudan". ?!?! No, siinähän sitten katsoin Ei paljon vaihtoehtoja ollut. Kovistelut ei auta, ei maanittelut, tosiaan ei saa koskea, ei mitään...

 

[Liinuletta]

Oletko ihan varma, että ei ole ns. yöllinen kauhukohtaus?
Meillä tuo toiminta on ihan samanlaista ja herää joka kerta siihen pissahädän tunteeseen.

Tuohon autaa vain ja ainoastaan aika sekä ymmärrys. Älä koskaan mene väkisin ottamaan syliin. Oma tyttömme näkee omia pelottavia juttujaan samaan aikaan, joten tuo potkiminen ja lyöminen huutamisen kera johtuu ihan siitä. Vaikka puhetta kuuntelee, niin hän ei ole täysin hereillä. Kannattaa varoa ja varmistaa, että tyttö ei loukkaa itseään.
Itse olen huomannut, että asioiden toistelu auttaa. Pyydän tyttöä sulkemaan silmänsä ja samalla kerron mitä itse nään. Voin toistaa tämän tuon puolentunnin aikana monta kertaa. Rauhoittelen ja aloitan alusta..kannattaa itse pysyä mahdollisemman rauhallisena.
Painotan vielä, että tyttö ei ole täysin hereillä, vaikka hänen silmänsä on auki ja kuuntelee puhetta.


Myös meillä tuo koko touhu päättyy siihen, että tyttö herää, käy pissalla ja menee takaisin nukkumaan. Aamulla ei muista yhtään mitään.

 

[SuperAku]

Meillä kiukkukohtauksiin auttoi se, että illat ennen nukkumaan menoa rauhoitettiin. Tarkoittaa siis sitä, että viimeisen hereilläolotunnin aikana meillä ei kuunnella musiikkia, katsota telkkaria, räplätä tietokonetta tai kännyköitä vaan ollaan kaikki yhdessä kirjoja lukien, leikkien ja laulaen ja iltatoimia tehden. Tämän lisäksi ollaan iltoja kokonaisuudessaan yritetty rauhoittaa siten, että päiväkotipäivän jälkeen ei enää mitään ylimääräistä aktiviteettia hirveästi ole. Illat siis sujuu aika lailla saman kaavan mukaan, ulkoilua ja leikkiä ja kotihommia, joskus saattaa joku käydä kylässä tai käydään kaupassa tms. Kyläilyt varsinkin lapsiperheiden kanssa yritetään ajoittaa viikonloppuihin. Ei kyllä itsekään juuri kyläilyjä työpäivän päätteeksi jaksa, joten nämä rajoitukset ei kovin hankalia meille ole. Ja kyllä ne yli tunninkin kestäneet, monta kertaa viikossa toistuneet yöraivarit oli sen verran raskaita, että oli valmis tekemään melkein mitä vaan että ne loppuisivat... Ja tuleepahan ainakin ihan oikeasti vietettyä aikaa perheenä!

 

["määmää"]

Mun neuvo on, oman kokemuksen perusteella, että mhdollisimman hössöttämättä, höpöttämättä jne se lapsi pissalle ja täts it.

Meillä kauhukohtauksista ja unissakävelyistä kärsi poikalapsi, nyt on ekaluokkalainen ja ihn rauhallisesti nukkuu. Tuo kuuluu enimmillään juuri leikki-ikään ja hiipuu ajan myötä. Yhden asian huomasin, että kun oli tavallaan YLIväsynyt, eli meni tosi sikeään uneen (usein saattoi nukahtaa sohvalle vaikka jo seitsemältä illalla) niin näitä kohtauksia tuli. Siksipä häntä houkuteltiin vielä eskarilaisenakin lepäämään iltapäivällä, otti torkut ja nukkui yönsä rauhallisemmin. Kellään muulla lapsistamme ei ole moista ollut.

 

["määmää"]

ja meillä se potta ei ainakaan olisi auttanut siellä huoneessa, koska lapsihan oli unessa ja meni vessaan jos meni, ei hän aamuisin ymmärtänyt edes olleensa yöllä hereillä saati keskustelleensa kenenkään kanssa.

 

[Liinuletta]

[QUOTE="määmää";27480784]Mun neuvo on, oman kokemuksen perusteella, että mhdollisimman hössöttämättä, höpöttämättä jne se lapsi pissalle ja täts it.

Meillä kauhukohtauksista ja unissakävelyistä kärsi poikalapsi, nyt on ekaluokkalainen ja ihn rauhallisesti nukkuu. Tuo kuuluu enimmillään juuri leikki-ikään ja hiipuu ajan myötä. Yhden asian huomasin, että kun oli tavallaan YLIväsynyt, eli meni tosi sikeään uneen (usein saattoi nukahtaa sohvalle vaikka jo seitsemältä illalla) niin näitä kohtauksia tuli. Siksipä häntä houkuteltiin vielä eskarilaisenakin lepäämään iltapäivällä, otti torkut ja nukkui yönsä rauhallisemmin. Kellään muulla lapsistamme ei ole moista ollut.[/QUOTE]

Meillä kauhukohtauksista kärsii vielä kolmasluokkalainen...
Näitä kauhukohtauksia on erilaisia. Joillekin lapsille toimii tuo oma kokemuksesi. Meidän tyttö ei reagoisi tuohon ollenkaan. Hän tarvitsee rauhallista puhetta, napakoita käskyjä sekä toistoja asiaan. Ja tätä rumbaa on kestänyt kolme vuotta. Joskus on ns. aktiivisia kausia ja toisaalta taas voi mennä pitkäänkin ilman kohtausta. Illat on rauhoitettu ihan täysin ja samat rutiinit toistuvat.

Lääkärin mukaan kaikki on ok ja teemme oikein. Koulu menee hyvin, joten en ole huolissani asian suhteen enää.

 

[Vaimo-Rakas]

Meilläkään ei kyllä iltarauhoittumiset ole auttaneet silloin kun kohtauksia on tullut. Meilläkään iltaisin arkena ei oikeastaan kotoa poistuta, illat ovat rauhallisia; kokkaillaan, luetaan, pelataan lautapelejä, käydään saunassa. Ei ole siis mitään mekkalaa tai harrastushärdelliä.
Yleensä noiden kohtausten aikana jää joku tietyn sanan hokeminen/rääkyminen päälle lapsella. Nuoremmalla oli viimeksi pari viikkoa sitten pari tällaista kohtausta. Kaikkeen vastasi "EI". Siis ihan kaikkeen.
Voihan kyseessä olla sittenkin kauhukohtaus vaikka lapsi kuuntelee puhetta ja esim. kääntyy katsomaan jos koetan saada huomion toisaalle.
Nämä ovat inhottavia kausia. Tuo ei paljon lämmitä että isommatkin lapset vielä kärsii noista. :/ Toivotaan että ohi menee. Ainakin meidän 4v5kk on loppunut nuo. Tällä hetkellä niitä on viittä vaille 3-vuotiaalla.