Toggle sidebar

Mitä tehdä uhmaikäisen 2v:n kanssa joka ei suostu tulemaan sisälle?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "väsynyt"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="Riina";29816487]Älä tee asioista turhan vaikeita. Meillä homma menee niin, että "äiti laskee nyt kolmeen ja sitten täytyy tulla itse tai äiti kantaa sisälle". Ihan sama kuinka paljon huutaa tai kiukuttelee, mutta sitten mennään sisälle talutusotteessa tai kainalossa.

Ihan sama muissakin asioissa, eli asiat vaan hoidetaan, eikä välitetä muksun kiukutteluista. Jos tuon ikäisen kanssa jää odottelemaan, että asiat hoituisivat ilman kiukkuja ja itkuja, niin siinäpä sitä sitten odotellaan... Meillä on useampi lapsi, niin yksi ei voi koko muuta perhettä pyörittää oman mielensä mukaan muutenkaan. Ihan käsittämätön tuo kakkaepisodikin teillä!! On se kiva muun perheen haistella kakanlemua tuntitolkulla, saati yhden olla ne housussa, ihan vaan kun äiti ei JAKSA pestä lasta. Siinähän menee muutama hassu minuutti, vaikka muksu pistäisikin vastaan, ja sitten se homma on hoidettu. Tuolla menolla teidän arki tulee kuule tuosta vielä hankaloitumaan entisestään. kohta teillä ei tapella enää sisälletulemisesta tai kakkapöksyistä, mutta aivan varmasti jostain muusta väännetään samalla tavalla, jos et nyt näytä lapselle kuka teillä talossa määrää.[/QUOTE]

Tämä oli hyvä tekstiä, juuri näin!
 
Been there. Tämä kuuluu juuri tuohon tavoiteltuun kahden vuoden ikäeroon. Vauva toisessa kainalossa, kaksivuotias toisessa, jäätävä huuto molemmista. Se kestää aikansa, ja jonakin päivänä sitä ihmettelee, että untako se kaikki oli, tuossahan ne nyt kilpaa juoksevat sisään.

Pese se pylly. Heti.
 
Juu, onhan se raskasta.

On se raskasta silloinkin kun ryhmässä on kaksi reilu kaksivuotiasta ei-lasta ja lisäksi kaksi yksivuotiasta vauvaa.

Siitä huolimatta kukaan ei istu kakat housuissa montaa tuntia tai ei olla menemättä ulos kun sisään tuleminen on niin hankalaa tms.
 
Meillä ainakaan ei tehonneet mitkään lahjomiset ja neuvottelut, vaikka minuutti sitten lapsi olisi vielä ollut innoissaan siitä että sisällä saa laittaa tarran vihkoon, huuto alkoi joka tapauksessa sitten kun ihan oikeasti piti sinne sisälle lähteä. Eipä auttanut kuin ottaa tenava kainaloon ja laittaa töppöstä toisen eteen, vanhempi päättää milloin sisälle mennään. Joskus huuto jäi väliin, kun ehdotin lähtökäskyn yhteydessä, että saa vaikkapa ottaa matkan varrelta oksan ja viedä sen kotiin kanille tai kukan maljakkoon, mutta jos ei kelvannut, en jäänyt sen kummemmin maanittelemaan, vaan kannoin väkisin. Vauvan synnyttyä kantoliina/reppu pelasti monta tilannetta, kun täysillä vastaan rimpuileva parivuotias on raskas ja hankala kantaa yhdellä kädellä.
 
Meilläkin oli tuollainen ei-vaihe. Emme asu kerrostalossa eikä tarvii muutenkaan rappusissa kantaa. Mikään käsky ei kuitenkaan mennyt perille kun piti liikkua paikasta A paikkaan B. Ihan talvellakin tein niin että sanoin että nyt mennään sisälle ja menin sitten sisälle. Penska jäi raivoamaan pihalle. Kun menin kysymään että tuletko sisälle niin ei. Ovi kiinni ja riisuin omat ulkovaatteet. Siitähän se riemastu ja huusi entistä enemmän. Tätä saatettiin jatkaa jopa ½tuntia. Lopulta penska kuitenkin itkuisena ja uupuneena tuli sisälle ja kysyin että oliko tuo nyt kivaa? No yleensä myönsi kyllä että ei. Jonkin aikaa tuo kesti mutta nykyään toimii jo ihan mukavasti sekä ulos mennessä että sisälle tullessa. Saatoin tietty myös joskus ihan kantaa penskan sisälle, varsinkin jos pakkasta oli paljon.
Niin, ja meillä on turvallinen piha, lapselle ei koitunut mitään vaaraa siitä että oli yksin oven ulkopuolella. Näin hänet ikkunasta kokoajan vaikka hän ei minua nähnytkään.
 
Täällä myös eräs, jonka korvaan kuulostaa kovin tutulta tuollainen.

Me otettiin alusta asti linja, että näistä jutuista (pukeminen, sisälle meneminen jne) ei neuvotella. Varoitellaan pari kertaa, että "ehdit vielä laskea mäestä hetken, sitten lähdetään sisälle" -tyyliin ja sit ilmoitetaan, että nyt on aika mennä ja jos ei tullut, kysyttiin, että käveleekö itse vai kantaako äiti sut sisään. Yleensä se itse käveleminen oli mieluisampi vaihtoehto ja jos ei tullut, niin vietiin uhkaus loppuun saakka ja lapsi kainaloon.

Älä uhkaa millään, mitä et aio tai pysty toteuttamaan! Ja kun uhkaat, vie se loppuun asti. (toivottavasti kukaan ei nyt millään väkivallalla sentään uhkaile)

Meidän vauva syntyi loppukeväästä ja olin niin onnellinen, kun ei tarvinnut pukea isommalle juuri mitään ulkovaatteita kesäaikaan, kun oli pieni vastasyntynytkin hoidettavana. Syksyllä alkoi sitten nämä pukemisväännöt entistä pahempana, mutta niissäkin ollaan jo joskus voiton puolella. Sisälle lapsi tulee nykyään useimmin itse ja kehoituksesta. Joskus vielä väännetään siitä, mut johdonmukaisuus on kantanut hedelmää, ihan ministi ainakin.

isompi on nyt 3v3kk ja pienempi 11kk ja jatkuvaa uhmaahan tämä on ollut, eipä siitä mihinkään pääse..
 
Mä sain myös ravata kolmanteen kerrokseen aikanaan monta kertaa edes takaisin, kun vauva oli kopassa ja isoveli kiukuttelee ja karjuu ja kieltäytyy kävelemästä. Ensin vauva kopassa ylös, sitten takaisin alas, jossa veli makasi siellä huutamassa alhaalla ja sitten kantaen ylös. Muutaman kerran päivässä tätä kantamista on ihan hyvää urheilua. Ota se siis liikunnan kannalta. En muista, kuinka kauan tuo vaihe kesti, mutta ei se kyllä muutamalla kannolla loppunut. Nykyään molemmat menee melko kivasti jo noita portaita :-)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa