Mitä tehdä täydellisen kiittämättömälle lapselle?

[halipupu harmaana]

Itse laittaisin tuon uhmaiän piikkiin, meillä on ollu ihan samanlaista tuossa iässä ja jo sitä ennen ja jälkeenkin. Nykyajan lapset kun tietävät mitä kaikkea on mahdollista saada, kaikkea kun on yllin kyllin, niin mikään ei tahdo riittää. Tuon ikäinen lapsi haluaa myös huomiota sillä, että ottaa toisen leluja ja omat ei kelpaa jne.

Meilläkin on aatosta asti kiistelty siitä minkä veturin kukin lapsi sai lahjaksi ja opetettu että ne on kuitenkin yhteisiä, mutta myös toisen pitää antaa leikkiä niillä jne... lapset opettelee vasta sosiaalisia taitoja eikä kaikki voi mennä 4-vuotiaalta putkeen, hänellä on vielä paljon opittavaa.

Meilläkin 3v. alkoi viikolla huutaa kaupassa kun ei saanut haluamaansa kirjaa, laitoin rattaisiin ja kärräsin kaupasta pois ja se siitä. Kannattaa laskea noissa tilanteissa itse kymmeneen, laittaa jäitä hattuun ja viedä lapsi pois kaupasta ja jos on mahdollista, niin lasta ei kannata vähään aikaan ottaa mukaan kauppaan ja asista voi myös jälkeen päin jutella. tai jos itsellä kantti riittää, niin heittäydy itse kaupan lattialle, potki ja huuda. Yleensä lapsen pitäisi reagoida tuohon siten, että hän lopettaa oman huutamisen ja pyytää äitiä lopettamaan huutaminen.

Ota ap aikalisä. Lapset on lapsia, ne kinastelevat, huutavat ja raivoavat ja tarvitsevat tunteidensa hallitsemiseen aikuista joka osaa hallita omat tunteensa ja pitää ne pinnan alla kun lapsi raivoaa.

 

[prinssin äiti]

Minä tunnustan että itselläni ei kemiat kohtaa lapsen kanssa juurikaan. Meillä on aivan erilainen tapa tehdä asiat, temperamenttiero on valtava jne. Lapsen kanssa kahdestaan oleminen on rasittavaa ja käy työstä, vaikka hän rakas onkin. Tuntuu ettei lapseen saa yhteyttä kunnolla...

 

[Dior]

Ehkä ongelma onkin siinä, että olet yrittänyt kasvattaa lapsista sellaisia kuin sinä haluat, etkä kasvattanut lasta niinkuin juuri tämä kyseinen lapsi temperamenteineen olisi tarvinnut.

 

[Slummien miljoonitär]

Itse laittaisin tuon uhmaiän piikkiin, meillä on ollu ihan samanlaista tuossa iässä ja jo sitä ennen ja jälkeenkin. Nykyajan lapset kun tietävät mitä kaikkea on mahdollista saada, kaikkea kun on yllin kyllin, niin mikään ei tahdo riittää. Tuon ikäinen lapsi haluaa myös huomiota sillä, että ottaa toisen leluja ja omat ei kelpaa jne.

Meilläkin on aatosta asti kiistelty siitä minkä veturin kukin lapsi sai lahjaksi ja opetettu että ne on kuitenkin yhteisiä, mutta myös toisen pitää antaa leikkiä niillä jne... lapset opettelee vasta sosiaalisia taitoja eikä kaikki voi mennä 4-vuotiaalta putkeen, hänellä on vielä paljon opittavaa.

Meilläkin 3v. alkoi viikolla huutaa kaupassa kun ei saanut haluamaansa kirjaa, laitoin rattaisiin ja kärräsin kaupasta pois ja se siitä. Kannattaa laskea noissa tilanteissa itse kymmeneen, laittaa jäitä hattuun ja viedä lapsi pois kaupasta ja jos on mahdollista, niin lasta ei kannata vähään aikaan ottaa mukaan kauppaan ja asista voi myös jälkeen päin jutella. tai jos itsellä kantti riittää, niin heittäydy itse kaupan lattialle, potki ja huuda. Yleensä lapsen pitäisi reagoida tuohon siten, että hän lopettaa oman huutamisen ja pyytää äitiä lopettamaan huutaminen.

Ota ap aikalisä. Lapset on lapsia, ne kinastelevat, huutavat ja raivoavat ja tarvitsevat tunteidensa hallitsemiseen aikuista joka osaa hallita omat tunteensa ja pitää ne pinnan alla kun lapsi raivoaa.

Kyllä mun mielestä aikuisen pitää olla joka tilanteessa se aikuinen eikä heittäytyä mihinkään kaupan lattioille. Silloinhan kumotaan juuri se kielto jos itse heittäytyy muksuksi ja käyttäytyy juuri kielletyllä tavalla. Ja silloin lapsi joutuu astumaan aikuisen saappaisiin ja häpeämään vanhempaa joka parkuu lattialla.

 

[Mirva]

Meillä on kolme lasta 7 v, 6 v ja 2 v. Jokainen on temperamentiltaan erilainen. Pienimmällä on tällä hetkellä uhmaikä ja on muutenkin luonteeltaan kuin tynnyrillinen ruutia Esikoisella ja keskimmäisellä uhmaa tuskin huomasi. Mielestäni tuo rajojen testaaminen kuuluu tuohon ikään. Lapsi katsoo kuinka pitkälle hän saa mennä ja jos tekee niin tai näin onko hän silti rakas. Kun kiellän kuopusta, hän katsoo silmiin, näyttää kieltä ja päristää. Suuttuessaan saattaa käydä käsiksi. Hyvästä käytöksestä hän saa kehuja ja huonosta torutaan. Jostain muistan lukeneeni, että vanhemman kuuluukin suuttua lapselle joskus. Silloin lapsi tietää menneensä liian pitkälle. Syliä ja rakkautta ei saa myöskään unohtaa. Silloinkin kun sitä vähiten ansaitsee.Lapset eivät voi aina olla kilttejä, onhan meillä aikuisillakin huonot päivämme

 

[äiti x2]

Kiitos kaikille asialliseen keskusteluun pyrkineille vastaajille!
Nyt kun oma kiukku ja väsymys hyvien yöunien myötä on hälvennyt, tuntuu tosi pahalta se mitä täällä on sanottu ja kirjoitettu. Osan tunnistan todeksi, osaa ihmettelen ja tunnustelen itsestäni, että onko tosiaan niin ja noin ja osa kirjoituksista vain suoranaisesti loukkaa.
En tietenkään tiedä minkälaisista perheistä ja oloista täällä ollaan, mutta itse olen avioeroperheestä ja olen joutunut kokemaan eron kahteen kertaan, myös isäpuolestani. Suhdetta isään ei ole ollut ja äitiin se on huono. Miehellä sama juttu, ero on tehnyt vanhemmista niin riitaisia että se on vaikuttanut meihin molempiin koko ikämme.
Olen miet, tinyt näitä asioita enemmän kuin uskon keskivertoäidin miettivän, ainakaan sellaisen, jolla on suhde omaan äitiinsä kunnossa. Oma äitisuhteeni on vaikuttanut minuun niin syvästi ja jättänyt jälkiä jotka tunnistan (ja osaa varmaan en) ja joita yritän nyt "korjailla", jos se on mahdollista. On tosi vaikeaa antaa kauhalla, jos on itse lusikalla saanut. En ole kokenut enkä koe vielä aikuisenakaan hyväksyntää omalta äidiltäni. Me olemme epäilemättä aivan liian erilaisia ja äitini ei osaa arvostaa minussa mitään, mikä on erilaista kuin hänessa. Ja sekin vähä, mikä meissä on samaa, sitä yritän kiivaasti muuttaa - koska en halua olla kuin hän. Ja tässähän se tulikin, syy siihen miksi minun on vaikeaa hyväksyä tytärtäni sellaisena kuin hän on. Meissä on samaa ja myös erilaista ja molemmissa puolissa on ärsyttäviä asioita.
Kiitos teille, jotka jaksoitte kirjoittaa jotain asiallista ja herätellä minua ilman valtavaa syyllisyyttä. Sitä tunnen kyllä muutenkin, kun mietin ja valvon näiden asioiden kanssa.

 

[Kulli]

Mä olin lapsena samanlainen. Vieläkin olen katkera kun lapsena en saanut niin paljoa leluja kuin muut. En pysty pitämään yhteyttä lapsuudenaikaseen ystävään, koska hän oli lellitty ja minä en.

Onko tytölläsi ad/hd:n piirteitä?

 

[bdxb]

Mikseivät kaikki vanhemmat katsele niitä kauhukakaroita, vai mikä sen ohjelman nimi olika missä se hoitaja tuli viikoksi asumaan perheeseen. Kyllä kaikki lasten käytöshäiriöt johtuvat vain ja ainoastaan vanhemmista. Jos se alkaa huutamaan kaupassa niin selität miksi ei saa jotakin ja tämän jälkeen jätät sen huutamaan lattialle tai jos se seuraa niin viet autoon ja auton ovet lukkoon. Eise montaa kertaa jää lattialle huutamaan kun on kerran tai pari eksynyt niin että kaupan info pisteestä kuulutetaan vanhempia hakemaan tyttö. Tai sitten itse heittäydyt myös lattialle itkemään. Tämä on kyllä aivan pomminvarma tapa saada lapsi hämmentymään. Tosin vaatii pokkaa. Se huomaa sen että sä ärsyynnyt ja annat periksi. Ja jos lapsi on muuten normaali, ettei älyssä ole vikaa niin pihalle vain seisomaan niin pitkäksi aikaa kun ymmärtää. Ei se kovin pitkään jaksa tämmösillä pakkasilla siellä seistä ilman ulkovaatteita.

Hei pliis, tuu sä neuvomaan muita vasta sit kun sulla on lapsia ja olet itse kasvanut aikuiseksi. Huomaa että oot kasvanut pumpulissa ja saanut kaiken valmiiksi isiltä. Onko ainoa tapasi päästä pätemään se, että lauot typeryyksiä mammapalstalla?