Mitä tehdä täydellisen kiittämättömälle lapselle?

[äiti x2]

Olen todella pettynyt ja surullinen. Olen pyrkinyt kasvatuksessa siihen, että lapsia ei opetetan mälläämään materialla vaan he saavat leluja vain jouluina ja synttäreinä, käydään koko perheen voimin yhdessä kirpparilla ja sieltä voidaan tehdä löytöjä - ylipäätään on opeteltu, että kaikki maksaa eikä raha kasva puussa. Eikä kaikkea tarvitse tai voi saada vaikka kaverilla olisikin.
Joululahjaksi kysyttiin mitä haluavat ja tämä isosisko (4,5 vuotta) halusi Hello Kittyä. Muuta toiveta ei ollut. Leikkeli lelulehdistä kaikenlaisia Hello Kitty-pehmoja, koruja, kaikenmaailman härpäkettä. Kun se aatto sitten tuli ja paketteja (joita oli aivan valtavasti) alettiin availla, tuli jos jonkinlaista Hello Kittyä. Yökkäriä, korua, pehmoa, peliä, pussilakanoita...
Pikkuveli sai toivomiaan työkaluja ja Salama McQueenia. Nyt koko päivä ja eilinen ilta on tapeltu siitä, että sisko ottaa ja omii kaksivuotiaan työkalut ja kun puututaan, huutaa ja kirkuu kuinka hänellä ei ole mitään jne jne jne. Koko aika menee pelkkäään tappeluun ja erotuomarointiin ja sen selittämiseen,e ttä pukki toi teille erilaisia lahjoja ja toisenkin lahjoja saa kokeilla, mutta lahjan saajalla on myös oikeus leikkiä sillä omallaan jossain vaiheessa kun hän toivoo sitä takaisin. Pikkuveljeä kun ei kuitenkaan nuo Hello Kittyt kiinnosta vaihtariksi.
Meillä ei muutenkaan tytön kanssa kemiat kohtaa, en tiedä olemmeko liian erilaisia vai liian samanlaisia. Veljensä on tulta ja tappuraa, todella haastavassa uhmassa ja isälleen välillä mahdoton käsiteltävä. Minä pärjään tuon tappuran kanssa paljon paremmin kuin kitisevän, valittavan, vinkuvan ja vonkuvan siskonsa kanssa. En käsitä mikä on mennyt pieleen, tytöstä on tullut juuri sellainen kun en halunnut! Olen halunnut kasvattaa reippaita lapsia jotka puhuvat aikuisille reippaasti, vastaavat kun kysytään, osaavat iloita siitä mitä saavat jne. Sen sijaan olen saanut aikaan tyttären, joka alkaa vinkua ja huutaa kun ei saa mitä haluaa, esim. kaupassa. Ensin tahtoo jotain, kun kielletään (99% kerroista) alkaa itkeä ja itku kasvaa huudoksi ja suorastaan ulvomiseksi. Tekee tätä nimenomaan julkisilla paikoilla tai kun meillä on vieraita tai ollaan jossain vieraisilla. ÄRRRRSYYNNYN (ja siinähän se syy tytön käytökseen varmaan tulikin) siitä niin ja suorastaan raivostun, mikä piru siinä on että EI ei mene jakeluun? HUoh, tästä tuli pitkä sepustus jota tuskin kukaan jaksaa lukea ja kakkaakin on oletettavissa niskaan. Jos jollain kuitenkin olisi edes jotain lohduttavaa, niin lukisin mielelläni.

 

[noooooh]

Pääset noista tappeluista, kun hommaat lapsille jouluksi vain kaksi pakettia, kumpikin saa avata yhden ja molemmat lahjat on yhteisiä. Jos sukulaiset jotain ostaa, paat jemmaan ja annat pitkin vuotta.

 

[vv]

Itselläni on poika jonka kanssa on vaikeeta, luonteenpiirteet ärsyttävät kovasti.

Jaksamisia!

 

[Hmm...]

Eikö ole "pelottavaa" sanoa,ettei kemiat kohtaa lapsen kanssa?
Minä rakastan yli kaiken kolmea lastani,mutta keskimmäisen tytön kanssa..en nyt tiedä onko tuo -kemiat kohtaa-oikea sana..vaan mikä..mutta :/ ..tuntuu vain ettei niin paljoa....kemiat kohtaa kuin kahden muun lapseni kanssa

 

["yks"]

En tiedä mitä tehdä, kai jatkat samaan tyyliin ja toivot parasta.

Meilläkin tuon eskarin kanssa tekisi mieli välillä nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa, mutta siitä se aina jotenkin lutviutuu.

Yritän muistaa, että nuo lapset ovat parasta elämässäni ja että rakastan heitä (arvaa onko aina helppo muistaa???)

 

[keppälerttu]

siis tyttö on vasta 4,5v eli aika pieni vielä, et voi olettaa et lapsi tuossa iässä vielä osaisi hillitä itsensä ja osaisi totella.
kasvaminen, ja myös kasvattaminen, vaatii aikaa, se on matka, jonka vanhemmat ja lapset joutuu kulkemaan läpi, toisten kanssa se on hankalampaa, puolet matkasta rämmitään siellä ojan pohjalla, toisen kanssa koko reissu hypitään iloisena tietä pitkin..
lapset tekee virheitä, ja niille täytyy antaa mahdollisuus niitä tehdä ja niistä sitten oppia, vanhemmuus on ja tulee aina olemaan, aika paska homma, mut joskus kun huomaatkin et hei, se lapsi ei kiukutellutkaan tänään ollenkaan, olet ylpeämpi kuin ikinä voisit uskoakkaan.

 

[karvakorvakettu]

Tyttö on vasta 4v, joten onneksi sinulla on vielä mahdollisuus nähdä se reipas lapsi Se ei vaan löydy kasvattamatta. Meillä esikoinen käy mun hermoille pahemmin. Ollaan kai liian samanlaisia jossain asioissa. Mutta nykyään esikoisessa alkaa olla jo näkyvissä yritystä itsehillintään ja muidenkin huomioimiseen. Mutta yhä vielä tulee eteen käsiteltäviä asioita. Nykyään ne vain on erilaisia, ehkä jopa monimutkaisempia.

 

[Oho]

Kauhistus, tämä on kai provo, pakko olla. Kamala mikä paha olo tuli pienen tyttöparan puolesta, hän on vasta pieni, ihan lapsi vielä. Ootko ap ihan sairas? Ihan seko... huoh, tuon ikäiselle selität rahasta, kirppareista jne. Hitto että jotkut tekee lapsistaan hulluja kun itellä viiraa ja lujaa.
Lapsesi on pieni, ihan pieni vielä. Herää!!!

 

[zmiez]

Mikseivät kaikki vanhemmat katsele niitä kauhukakaroita, vai mikä sen ohjelman nimi olika missä se hoitaja tuli viikoksi asumaan perheeseen. Kyllä kaikki lasten käytöshäiriöt johtuvat vain ja ainoastaan vanhemmista. Jos se alkaa huutamaan kaupassa niin selität miksi ei saa jotakin ja tämän jälkeen jätät sen huutamaan lattialle tai jos se seuraa niin viet autoon ja auton ovet lukkoon. Eise montaa kertaa jää lattialle huutamaan kun on kerran tai pari eksynyt niin että kaupan info pisteestä kuulutetaan vanhempia hakemaan tyttö. Tai sitten itse heittäydyt myös lattialle itkemään. Tämä on kyllä aivan pomminvarma tapa saada lapsi hämmentymään. Tosin vaatii pokkaa. Se huomaa sen että sä ärsyynnyt ja annat periksi. Ja jos lapsi on muuten normaali, ettei älyssä ole vikaa niin pihalle vain seisomaan niin pitkäksi aikaa kun ymmärtää. Ei se kovin pitkään jaksa tämmösillä pakkasilla siellä seistä ilman ulkovaatteita.

 

[evita]

Olen samaa mieltä siitä, että on aika karmivaa kuulla äidin puhuvan näin 4-vuotiaasta lapsesta.

Teillä on ilmiselvästi jonkin sortin vuorovaikutusongelma, ja se ei ole lapsesta lähtöisin. Suosittelen soittamaan neuvolaan tai jonnekin, missä saisit vähän opastusta siihen, miten pienten lasten kanssa kommunikoidaan. Kannattaa tehdä se äkkiä, ennen kuin saat suhteen lapseen entistä enemmän solmuun.

 

[huh mitä paskaa]

Kyllä te olette täydellisiä, maailman parhaita äitejä. Hienoa! Ja hyvää Joulua jokaiselle, joka ei koskaan ole ärsyyntynyt lapseensa ja tuntee joka päivä olevansa vain ja ainoastaan samalla aallolla. Ja onnea vielä siitä, että hermot kestää joka päivä, joka hetki kasvattaa juuri kuten kasvatusoppaissa kerrotaan. Ap:lle tsempit ja hyvää joulua!

 

[Slummien miljoonitär]

Muistan kun joskus töissä juttelin psykologin kanssa omasta lapsestani ja hän sanoi että nelivuotias on kaikista haastavin käsiteltävä. Hän ei ole pieni muttei isokaan, ja tietää sen varsin hyvin itsekin. Alkaa turhauttamaan kun vaaditaan jo kaikenlaista mutta silti ei aina taidot riitä.
Meillä oli kans tuossa 4,5v iässä kaikenlaista riitaa ja mietin jo että mistä tuo lapsi meille tupsahti kun kiltti lapsemme vaihtui yhtäkkiä kiukuttelevaan ja kitisevään muksuun! Mutta se kausi meni ohi, nyt meillä asuu reipas ja iloinen 5-vuotias. Meillä auttoi tosi paljon se että alettiin huomata paljon enemmän niitä positiivisia asioita ja niitä pieniä negatiivisia juttuja katsottiin sormien läpi, ei siis haettu riitatilanteita pikkuasioista. Siinä pitää itse asennoitua ettei menetä hermojaan vaan puhuu rauhallisesti, kehuu ja ihailee. Jos itse hermostuu ja raivoaa helposti, on ihan täysin varmaa että lapsi alkaa kapinoimaan ja tekee tilanteita joissa tietää äidin hermostuvan. Julkisilla paikoilla kiukuttelu on oivallinen tapa saada äiti raivostumaan kun lapsi tietää ettei aikuinen kehtaa muiden kuullen alkaa karjumaan.
Sitten tuosta kiittämättömyydestä; mitä jos vaan alat keräämään lahjat säkkiin ja viet pois? Sitten kun alkaa sujumaan paremmin, annat yksi kerrallaan lahjan takaisin. Tai kehitelkää pikkuveljen kanssa yhteisiä leikkejä joihin voi työkoneet ja hello kityt molemmat osallistua. Aikuinen on alullepanija ja poistuu sitten takavasemmalle kun leikki alkaa sujua.
Toivottavasti oli edes jotain ideaa näissä joista sait inspiraatiota! Mukavaa joulun jatkoa!

 

[meillä]

Meidän tyttö on kohta 6 vuotta ja välillä myös ollut hyvin kiittämätön. Tai ehkä sana väärä, sillä eihän lapsen tarvitse olla kiitollinen, mutta tyytymätön ehkä parempi sana. Ollaan myös yritetty kasvattaa niin että ymmärtäisi elämän perusarvoja, mutta tiedätkös ettei kasvaminen ja kasvattaminen aina ole niin helppoa. Meillä kuitenkin tuntuu nyt kantavan tulosta ja on ollut mukana huomata että pikkuhiljaa oppii asioita, myös arvo-asioita. Ap:lle kovasti voimia tahkota tytön kanssa. kyllä se siitä. Meillä on auttanut se että olen yrittänyt viettää työn kanssa kaksistaan extra aikaa. Huomiotahan lapset usein tempuillaan hakevat.

 

[ev]

itselläni kuopus on hankalampi tapaus.... ei ole tuota mitä sinä ap kerroit mutta kuopuksella on sellainen "kerta kiellon päälle" juttu. kielletään sitten mitä vaan, pitää tän pojan vielä kerran-kaksi tehdä se kielletty homma. esim. eilen, oli kynttilät palamassa ja pojalla oli näyttämisen halu kuinka pystyy vetää sormiaan sen liekin yli. kielsin ja kielsin, mieskin jo ärähti mutta ei. poika oli HETI silmän välttäessä kynttilän kimpussa. kyseessä kuitenkin jo ekaluokkalainen ja mä oon välillä helisemässä että mikä hitto siinä on kun ei voi totella. poika myös pälisee ihmisten päälle kielloista huolimatta. tilanne menee jopa siihen että minä sanon samaan aikaan että "NYT HILJAA" ja poika vaan papattaa omaa asiaansa.... aivan uskomatonta! muuten poika on tottelevainen, siivoaa huoneensa, auttaa kotitöissä jne, mutta tietyt tilanteet hänen kanssaan on jotain aivan uskomatonta!!!

 

[äiti x2]

Slummien miljoonitär & "meillä", kiitos sanoistanne! Sain voimia jatkaa ja uskoa siihen, etten ehkä ole kuitenkaan maailman huonoin äiti, vaikka en aina olekaan samalla linjalla tyttäreni kanssa. Hän on todella rakastettava ja ihana pikkutyttö, mutta tällä hetkellä tuntuu, että nämä hankalat hetket vievät suurimman osan ajasta ja voimista. Kiitos neuvoista ja tsempistä, tartun niihin! Ja hyvää Joulua!

 

[Slummien miljoonitär]

Slummien miljoonitär & "meillä", kiitos sanoistanne! Sain voimia jatkaa ja uskoa siihen, etten ehkä ole kuitenkaan maailman huonoin äiti, vaikka en aina olekaan samalla linjalla tyttäreni kanssa. Hän on todella rakastettava ja ihana pikkutyttö, mutta tällä hetkellä tuntuu, että nämä hankalat hetket vievät suurimman osan ajasta ja voimista. Kiitos neuvoista ja tsempistä, tartun niihin! Ja hyvää Joulua!

No et todellakaan ole huono äiti! Itse olen vuosi sitten painiskellut ihan samanmoisissa ongelmissa ja silloin päätin vain itse asennoitua toisin. Päätät vain että nyt lopetat hermoilun ja relaat! Oikeasti lasten kanssa sujuu paljon paremmin kun ei stressaa pikkuasioista ja huumori on hyvä oljenkorsi joka tehoaa aina lasten kanssa.
Musta kans aikoinaan tuntui että oma lapseni on ainut joka kiukuttelee ja mua hävetti kun hän suutahti ihan pikkuasioista. Jos hän vaikka hävisi lautapelissä niin se oli maailman suurin vääryys. Mutta olen ajatellut asian niin että on hyvä että lapsi purkaa kaiken tämän kotonaan. Omassa kodissa saa ja pitääkin näyttää tunteensa ja vanhemmat sitten auttavat käsittelemään niitä tunteita oikein. Mukavaa talven jatkoa ja toivotaan että pääsette samoille aalloille ärripurrin kanssa, tai edes hieman lähemmäksi toisianne

 

[juuh]

Tyttösi on vielä kovin pieni, anna hänen myös olla sellainen äläkä vaadi liikaa! Et pysty päättelemään vielä paljoakaan kasvatuksesi tuloksista...
Minäkin olen kasvattanut mielestäni reippaan ja avoimen 4,5v:n, jolla on hyvät käytöstavat. Mutta aina vaan ne ei oikein näy raivareitten tai ujouskohtausten takaa... tiedän silti siellä sisällä asuvan pikkuisen herrasmiehen!

 

["totuus on"]

Neljä vuotias on todella pieni ymmärtämään vielä toiveidensa merkitystä tai siis vanhemman tulis tuntea lapsensa hyvin, että osaisi ostaa juuri omalle lapselle ne kiinnostavimmat ja parhaimmat jutut.
Tyttösi ei ymmärrä koko hello-kittyn perään mitään vaan on mallioppinut tuon sanan kavereiltaan kun on kaikkea hellokitty-sitä ja tätä ja kaverit puhuvat sekä mahdollisesti äiti kavereineen puhuvat merkistä.
Ei lapsi kykene ymmärtämään merkeistä tuon taivaallista ja on nyt pettynyt kun sisar saikin oikeita leluja ja lahjoja.
Se hellokitty on oikeesti tosi tylsä eikä siinä ole ajateltu lasten kaipauuta värikylläiseen maailmaan saati muita lasten leluille/tavaroille asetettuja "vaatimuksia".
Se tuotemerkki on vain hyvä esimerkki höynäyttää ajattelemattomat ihmiset syytämään rahaa vain yhden merkin perässä ja vain koska kaikki muutkin ostaa sitä

Harmi tosiaan lapsellesi, jos ei muuta saanut kuin helloshittyä.

 

["vieras"]

Kyllä te olette täydellisiä, maailman parhaita äitejä. Hienoa! Ja hyvää Joulua jokaiselle, joka ei koskaan ole ärsyyntynyt lapseensa ja tuntee joka päivä olevansa vain ja ainoastaan samalla aallolla. Ja onnea vielä siitä, että hermot kestää joka päivä, joka hetki kasvattaa juuri kuten kasvatusoppaissa kerrotaan. Ap:lle tsempit ja hyvää joulua!

Ap:n kannattaisi hakea apua kemoiden kohtaamiseen, koska jos tuo väite että ne eivät oikein kohtaa pittä paikkansa, niin tyttö saa siitä kärsiä aina.

 

[Ultramariini]

Lapsitamme eiaina kasva sellaisia, jollaisksi me ehkä heidän haluaisimme kasvavan ehkä heistä ei kasva sellaisia, jollaisen haavekuvan/mielikuvan olemme heille ja heistä rakentaneet. Elämä ei ole lasten barbieleikin kaltainen, jossa etukäteen voi miettiä.. että tää sanois näin ja sitten se sanoisi näin.
Myönnän joskus itsekin ns. pettyneeni lapsiini, tai oikeastaan heidän tapoihinsa käyttyätyä joissakin tilanteissa. Olen joskus ehkä erehtynyt etukäteen kuvittelemaan miten jotkut tilanteet menisivät, mutta lapseni eivät olekaan toteuttaaneet illuusioitani, vaan toimineet ihan omilla tavoillansa. Enkä ole itsekään kyennytkään toimimaan siten, kun oletusarvoni mukaan olisin toiminut.
4-vuotias on vielä pieni, eikä senikäiseltä voi edellyttää kovin kypsiä tunnereaktioita tai käyttäytymismalleja. Lapset osaavat olla hyvin rasittavia ja ärsyttäviä, mutta silloin pitäisi yrittää itse säilyttää aikuisuutensa ja sallia lapsen olla lapsi, ja juuri se, kuka hän on.
Helppoa se ei ole, sanoo hän, joka juuri tänään provosoitui 10-vuotiaan tyttärensä provosoinnista ja käyttäytyi itse kuin pahainen kakara:ashamed:. Että jos lapseni oli luonut kuvan siitä, miten voisi viettää mukavan joulupäivänillan hyväntuulisen äitinsä seurassa, se romuttui kyllä täysin:ashamed:

 

["tööt"]

HALOO!!!

Näähän on vasta pikku murkuloita, ei mitään angstaavia pissiksiä

 

["vieras"]

'Kemioiden kohtaamattomuus' on usein joko liian tiukkaa odotusten muottia lapselle (liian varhain) taikka oman luonteen ja lapsen luonteen samankaltaisuutta tai erilaisuutta.

Jos ei itse siedä valittamista ja negatiivisten asioiden sanomista herkästi ääneen, se voi ärsyttää lapsessakin. Tai jos itse on herkkä valittamaan, saman asian näkeminen omassa lapsessa voi ärsyttää, on kuin katsoisi peiliin ja näkisi kaiki huonot ominaisuutensa edessään.

Tai jos itse on joutunut syystä tai toisesta oppimaan liiankin sisukkaan asenteen elämään, voi olla vaikea sietää samaisen 'piilotetun' ominaisuuden näkymistä omassa lapsessa.

Kauppakiukutteluun ottaisin tiukat rangaistukset, ei 4veeltä tartte enää sietää mitään huutokonserttia kaupassa. Mutta muutoin lähtisin miettimään, mikä vanhemman ja lapsen suhteessa olisi paranneltavissa. Lapset ei aina täytä niitä odotuksia mitä vanhemmilla on. Lapsen hyväksyminen sellaisena pakettina kuin hän on voi olla avain myös kasvatusongelmiin.

 

["mä"]

Halaa vaikeassa kehitysvaiheessa olevaa lasta aina kun kohtaatte.

 

[ykuty]

kauppajuttuun...Meillä on toimittu aina siten, että kaupassa ei mitään pyydellä, vaan jos jotain ollaan lapselle hankkimassa, siitä sovitaan jo etukäteen kotona. Mielestäni on päästy tosi vähillä kaupparaivareilla, parivuotiaina ovat uhmaansa kiukunneet muttei muuten. Kyllähän ne silti kaupassa kaikkea hinkuu, mutta aika hyvin ottavat kielteisen päätöksen vastaan, kun tietävät sen jo etukäteen. Pakko silti aina kokeilla

 

[Slummien miljoonitär]

kauppajuttuun...Meillä on toimittu aina siten, että kaupassa ei mitään pyydellä, vaan jos jotain ollaan lapselle hankkimassa, siitä sovitaan jo etukäteen kotona. Mielestäni on päästy tosi vähillä kaupparaivareilla, parivuotiaina ovat uhmaansa kiukunneet muttei muuten. Kyllähän ne silti kaupassa kaikkea hinkuu, mutta aika hyvin ottavat kielteisen päätöksen vastaan, kun tietävät sen jo etukäteen. Pakko silti aina kokeilla

Sama juttu meillä. 2,5v tais olla viimeks kaupparaivarit mut sen jälkeen oon tehnyt selväksi ettei kaupasta tartte mankua mitään, koska sieltä ei osteta mitään leluja tms.
Sitten pakko kommentoida tuolla aiemmin ollutta "kerto kiellon päälle"-lapsen juttua. Mun lasteni serkku on juuri sellainen että on pakko tehdä niin pitkään kiellettyä juttua kunnes vanhemmat sitten ärähtävät tosissaan. Itse en ymmärrä miksi lapselle annetaan tilaisuus vielä uhmata kieltoa koska kun kielto heitetään, on vanhemmalla vastuu että kielto menee myös perille! Vaikka sitten kädestä kiinni pitäen, jos ei sanallinen kielto mene perille! Moni vanhempi vain säksättää kieltoja ja uhkauksia ja silti lapsi jatkaa touhuja kielloista huolimatta. Lapsi oppii hyvin nopeasti sen miten pitkään saa jatkaa vaikka vanhempi huutelisi ja uhkailisi miten. Jos ei sanoilla, niin sitten teoilla pitää saada hölmöily loppumaan. Ja juuri jollain kynttilällä leikkiminen pitää olla teko jossa ei kokeilla niin pitkään että iho palaa tai koko kynttilä kaatuu. Vanhemmilla se vastuu on että kielto todella menee perille eikä lapsella!!!