Mitä tehdä tässä tilanteessa parisuhteessa?

[anonyymi06]

Tilanteeni on tällä hetkellä on se että isäni menehtyi äkillisesti kuukausi sitten. Meillä on uusperhe, ei yhteisiä lapsia, olemme olleet avoliitossa vuosia. Oma lapseni esikoulu iässä. Isäni oli minulle kaikista läheisin ja rakkain sukulaisistani, ystäviä on mutta asuvat kaukana, kavereita sitten taas enemmän enkä heille osaa "avautua". N. kaksi viikkoa isäni poismenon jälkeen mieheni jaksoi tukea parhaansa mukaan, mutta ei mielestäni "ihan täydellä teholla", esim. vei aamuisin lapseni päiväkotiin, kävi silloin tällöin kaupassa ja teki kotitöitä, jaksoi kuunnella. Tuolloin minulla myös todettiin lääkärin toimesta Äkillinen stressiperäinen häiriö sekä traumaattista häiriötä, koskien isäni kuolemaa. Kahden viikon jälkeen tapahtui muutos mieheni käytöksessä. Hän olisi halunnut mennä kaverinsa häitä juhlimaan isäni siunaustilaisuuden jälkeen, mutta siitä riitaannuttuamme jäikin kotiin. Tämän riidan jälkeen hän on ollut kylmä, ei kuuntele, eikä ymmärrä tilannettani etten välttämättä vieläkään ole kunnossa ja kykenevä huolehtimaan osaani taloudessa. Hän on viimeisen 2 viikkoa ollut jatkuvasti "ylitöissä" tai harrastuksissaan ja jättänyt minulle yksin koko kodin hoidettavaksi. Tänäänkin hän lähti työmatkalle yhdeksi yöksi, eikä ole ottanut yhteyttä koko päivänä (EI ole pettävää sorttia, nyt kiikastaa jostakin muusta). Saan päivittäin vieläkin ahdistus- ja pelkokohtauksia ja näihin minulla on tarvittaessa lääkkeet, jotka väsyttää, siinä ohessa minun pitäisi jaksaa hoitaa koti lapsen ja kotieläimien kanssa. Olen yrittänyt päästä juttusille psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, mutta hän vain pyytää ottamaan yhteyttä Kriisikeskukseen, jossa taas (VAPUSTA ASTI) hyvin ruuhkaista ja erittäin vaikea saada sopivaa aikaa jotta pääsisin sinne yksin. Tuntuu niin loputtoman yksinäiseltä ja epätoivoiselta tämä tilanne. Ei ole edes kelle puhua, enkä uskalla lääkäriinkään lähteä etteivät laita osastohoitoon ja lastani ties minne sosiaaliviranomaisille.

Olisiko täällä ketään joka jaksaisi/ehtisi ottaa kantaa? (Mielellään asiallisesti, kiitos )

 

[TNJ]

Hei anonyymi06,

Ainakin Kirkon perheasian neuvottelukeskuksesta voit saada apua ja keskustelumahdollisuuden ammattiauttajan kanssa riippumatta taustastasi, esim. siitä kuulutko Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon vaiko et. Kirkolla on Kristuksen lähimmäisen rakkauteen perustuva auttamisvelvollisuus jokatapauksessa.

Ajattelisin kuitenkin henkilökohtaisesti, että lähtökohtaisesti ammattiauttajat eivät ole ottamassa lapsia huostaan, vaan mahdollisuuksien mukaan auttamassa ja tukemassa perheitä. Sinuna pitäisin siten myös avoimena mahdollisen yhteydenoton psykiatriseen terveyden hoitoon. Sekä Kriisikeskuksessa, että perheasian neuvottelukeskuksissa on viranhaltioijoilla on vaitiolovelvollisuus.

Kirkon perheneuvonnan linkki.

Kirkon perheneuvonta | Evl.fi - Suomen ev.lut. kirkko

ystävällisin terveisin,

TNJ