Mitä tehdä peloille

["Ahdistunut"]

Mikä tähän auttais, kun pää on huolia, murhetta ja pelkoa täynnä-toisinaan.

Olen kotiäiti ja välillä tunnen itseni todella yksinäiseksi. Mies tekee vaativaa työtä, jonka jälkeen on aivan poikki ja usein vaan makaa sohvalla ja katsoo telkkaria. Minä teen kotona lähes kaiken. En valita oikeastaan, sillä nautin kotitöistä ja ne tuo kuitenkin jotain vaihtelua tähän elämään. Uskomatonta sanoa näin.

Mutta sitten, lasten myötä olen alkanut murehtia kaikkea. Nyt on taloudellisesti tiukkaa, se ahdistaa. Sitten luen noita kamalia uutisia sieppauksista ym ja olen alkanut pelätä ja tunnen oloni turvattomaksi ulkona liikkuessa. Pelkään, että joku hullu osuu kohdalleni.

Pelkään tulevaisuutta. Entä, jos minulle käy jotain, entä, jos miehelle tai lapsille. Entä jos meille tulee työttömyyttä ja lapset kärsii (vasta täälläkin oli aiheesta puhetta). Siis murehdin hirveästi kaikkea ihan turhaa. Pelkään, että lapsia kiusataan, olen huono äiti, liian ankara ym.

Anteeksi sekava sepustus. Onko muilla äideillä tällaista vai onko mulla joku masennus?

 

["V ieras"]

* Sitten luen noita kamalia uutisia sieppauksista ym ja olen alkanut pelätä ja tunnen oloni turvattomaksi ulkona liikkuessa. Pelkään, että joku hullu osuu kohdalleni.*
Mulla tuollaiset ajatukset liittyy pakko-oireisiin.

Työttömyyttä, lapsen kiusatuksi joutumista jne. varmaan jokainen vanhempi pelkää jossain määrin.

 

[vieres]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Yleistynyt_ahdistuneisuush%C3%A4iri%C3%B6

Mulla on : /

 

[vieres]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Yleistynyt_ahdistuneisuush%C3%A4iri%C3%B6

Ei taida toimia tuo linkki...

 

[vieres]

http://masennusinfo.fi/ahdistuneisuushairiot/yleistynyt-ahdistuneisuushaeirioe-on-enemmaen-kuin-stressi

 

["mie"]

..lähes kaikki täsmää aloittajan kanssa. Ja nyt tuon rakkaan itänaapurimaan toiminta pelottaa, tuntuu lamaannuttavalta..
Niin, mitä tälle pelolle voi tehdä?

 

["ahdistunut"]

Kiitos teille! Lohduttavaa, että on muitakin.

Tuo yleistynyt ahdistuneisuus minulla varmasti onkin. Välillä menee pitkiä aikoja hyvin ja nyt taas tuntuu, että jatkuvasti murehdin.

Huomasin myös, että saadessani aikuisseuraa, saatan olla tosi hyvällä mielellä jonkun aikaa. Tämä kotiäitiys ei varmaan sovi minulle, kun on liikaa aikaa ajatella. Mutta pienin lapsi on vielä pieni hoitoon laittaa. Huoh.

 

["siru"]

Sun pitäisi mennä töihin Ihan hyvällä siis sanon. Oma tekeminen auttaa pitämään pään selkeänä. Jos työt ei oo vaihtoehto, keksi jotain muuta omaa, mihin kulutat aikaa ja olet mieluiten pois kotoa, ja mieluiten jonkinlaista aivotoimintaa vaativaa. Kun sulla on tekemistä, jotain ihan uusia juttuja, ne ahdistukset ei yksinkertaisesti saa tarpeeksi aikaa hyökätä niskan päälle. Kyllä niitä silti tulee, mutta se on ohimenevämpä ja helpompaa. Jos on liikaa aikaa ajatella, kaikki kaatuu päälle. Kokemusta on. TSEMPPIÄ! Tiedän että tuollaiset ajatukset voi olla lamaannuttavia.

 

["Ahdistunut"]

Kiitos siru! Puhut varmasti asiaa. Jotain tässä on tehtävä. Suurin pelkoni nimittäin on, että kohta masennun tai ahdistan lapsenikin. Vaikka kuitenkin koen olevani hyvä ja hellä äiti, mutta sitten välillä joutuessani esim komentamaan enemmän, koen (varmaan tarpeettomastikin) todella huonoa omaatuntoa.

 

["mie"]

Toisten aikuisten seura tosiaan auttaa, ajatuksiin tulee vaihtelua.. mutta ei aina voi lähteä mihinkään kotoa, esim. Kun lapset on kipeinä..
Mutta aina kun voi, niin täytyy lähteä puistoihin, kerhoihin ym kun meinaa pelkoahdistus iskeä!
Mutta tsemppiä sinne toiselle pelokkaalle! Ehkä me selvitään kuitenkin pelkojemme kanssakin tässä elämässä!

 

["ahdistunut"]

Kiitos mie! Tsemppiä sinullekin! Ehkä tämä tosiaan tästä, kun tulee ikää ja viisautta. Jospa oppis ottamaan elämän enemmän huumorilla ja seikkailuna. Siihen on kyllä matkaa, mutta helpotti saada purkaa tätä tänne.

 

[Ken guru]

[QUOTE="Ahdistunut";29790439]Kiitos siru! Puhut varmasti asiaa. Jotain tässä on tehtävä. Suurin pelkoni nimittäin on, että kohta masennun tai ahdistan lapsenikin. Vaikka kuitenkin koen olevani hyvä ja hellä äiti, mutta sitten välillä joutuessani esim komentamaan enemmän, koen (varmaan tarpeettomastikin) todella huonoa omaatuntoa.[/QUOTE]

Tuo taitaa kuitenkin olla normaalia...Sitä kutsutaan vanhemmuudeksi :xmas:.

 

["Ahdistunut"]

Niin kenguru taitaa olla. mulla se vaan joskus saa ihan ylidramaattiset piirteet. Esim soimaan itseäni yhdestä tilanteesta, josta on aikaa jo kuukausia. Ei siinä siis sen kummempaa, kun kunnon komennus, mutta silti..

Tuo ei kai ole ihan normaalia?? Siis, että muistelee vanhoja asioita uudestaan ja uudestaan.

 

[Ken guru]

[QUOTE="Ahdistunut";29790914]Niin kenguru taitaa olla. mulla se vaan joskus saa ihan ylidramaattiset piirteet. Esim soimaan itseäni yhdestä tilanteesta, josta on aikaa jo kuukausia. Ei siinä siis sen kummempaa, kun kunnon komennus, mutta silti..

Tuo ei kai ole ihan normaalia?? Siis, että muistelee vanhoja asioita uudestaan ja uudestaan.[/QUOTE]

Eiköhän. Vielä kun lapset ovat aikuisia, niin kuulen joidenkin manaavan kun oli niin ankara siinä ja siinä asiassa...

Eilen karjaisin 1,5v:lle, että se pipo pysyy nyt päässä kun ei meinannut millään uskoa. Kyllähän tuo päässäni soi ihan kiitettävästi vieläkin kuin olisi tapahtunut äsken...

 

["ahdistunut"]

Tuo on kenguru niin inhimillistä. Ei vanhempi ole mikään robotti. Ite vaan olen kasvanut ankarien/vaativien vanhempien lapsena ja en haluais samaa lapsilleni. Sitte, kun huomaan vaativani liikoja, vedän kauheat morkkikset.

 

[Ken guru]

[QUOTE="ahdistunut";29790958]Tuo on kenguru niin inhimillistä. Ei vanhempi ole mikään robotti. Ite vaan olen kasvanut ankarien/vaativien vanhempien lapsena ja en haluais samaa lapsilleni. Sitte, kun huomaan vaativani liikoja, vedän kauheat morkkikset.[/QUOTE]

Sama juttu. En halua kasvattaa lapsiani pelolla ja pakotteilla (+fyysisellä kurituksella) kuten meidät on kasvatettu. Siksi sitä kai tuntee huonoa omaatuntoa pienistäkin asioista.

En kyllä halua että lapseni ovat kurittomia ja huonokäytöksisiäkään. Voi kun olisi yli-ihminen eikä menettäisi hermojaan koskaan kasvatustilanteissa...:xmas:

 

["ahdistunut"]

Sano muuta kenguru. Minäkään en ollut koskaan riittävän hyvä. Kokeesta tuli 9- -> vanhemmat moitti miinusta. Nyt sit saa ihmetellä, kun ei meinaa pää pysyä terveenä. :O

Sitä haluais lapsilleen niin paljon parempaa, mutta sitten saakin huomata rähjäävänsä lapsilleen.

Olen yrittänyt lohduttaa itseäni ainakin sillä, että ikinä en lapsiani lyö tai moiti jostain miinuksista kokeessa. Että iso askel sekin parempaan vanhemmuuteen.