mitä tehdä? parisuhdeasiaa....

[++++++]

Otin nuorena ja naivina miehen ja oltu 13v yhdessä. Miestä ei juuri kotityöt kiinnosta. Astiat laittaa koneeseen ja tekee siitäkin suuren haloon. Itse kun siivoan kämpän niin en tee mitään suurta numeroa ja kukaan ei huomaa. Meillä mies ei tee edes miestenhommia vaan isäni on käynyt tekemässä kaikki. =( Olen loppu. Mies nukkuu vaan vk-loppuisin myöhään iltapäivään ja valvoo yöt. Itse en saa nukkua pitkään tai levätä. Eipä tuo hanki tänne sukulaisiaan edes hoitamaan vk-loppuisin lapsia. Jos hänen äitinsä täällä niin samalla tavalla joudun heräämään ja laittamaan ruokaa. Ei äitinsäkään tee muuta kuin nököttää sohvalla. Omat vanhempani auttavat minua paljon.
Pariterapiasta olen puhunut mutta mies ei ole halukas siihen.
Olen 90% lasten kanssa yksin ja mies eri tilassa itsekseen.
Ei puhu minulle mitään jos en kysele.
Riidat aika kamalia. Silloin mies alkaa solvaamaan ja haukkumaan tyhmäksi hulluksi ja pöpipääksi. =(
En tiedä mite tekisi? Tuolla moni sanoi, että erotessa joutuu tekemään sitten kaiken yksin mutta olisiko henkinen taakka helpompi?
Niin ja meillä myös olisi erotessa luopuminen unelma talosta, jonka senkin isäni tehnyt suureksi osaksi.
Mieheni ei mitään osaa arvostaa, ei kiittää, vanhempiani solvaa vaikka he avustavat paljon meitä. =(
Erotessa jäisin yh:ksi koska mies ei asuisi lähellä meitä.
Ratkaisu tilanteeseen olisi tietty siivousapu tai itselle harrastuksia/tekemistä, mutta kaikki rahat menee miehen autoon ja työmatkoihin ja bensoihin. Jos muuttaisimme miehen työkaupunkiin. Niin olisin aivan yksin ilman apuja, työpaikkani vaihtuisi taas. Miehellä pysynyt 10v ajan sama. Mies ei kuitenkaan muuttuisi osallistuvammaksi kuitenkaan.

 

[+++++]

Joulu fiilis ihan paska. Me ollaan lähdössä mummolaan. Mies jää tänne murjottamaan itsekseen. Siinä ei mitään. Mutta oltiin sovittu että osa lahjoista avataan mummolassa. Mies rupesi huutamaan että lahjoja ei viedä mihinkään täältä. Että ei mitään järkeä roudata niitä edestakaisin että mummolassa on heidän ostamiaan lahjoja. NIin lapset vielä joulupukin uskossa ja nyt isä huutaa kurkkusuorana että lahjoja ei viedä mihinkään. Itkettää..

 

["Mie vaan"]

Voi luoja Kyllä muru nyt on aika joulun jälkeen miettiä sitä omaa elämää ihan toiseen suuntaan. Et sinä tuollaista ansaitse, lapsillekin varmaan todella ahdistavaa. Halit sinne, onneksi mies jää kotiin jotta pääsette hieman edes jouluntunnelmaan.

 

[Järkyttynyt]

Kauhea mies! Miten ihmeessä olet vielä tuollaisessa suhteessa, mieti lapsianne ja itseäsi, teidän elämä on ihan pilalla tuollaisen miehen takia. Nyt äkkiä sinne joulunviettoon vanhempiesi luo (miten ihmeessä he eivät ole sanoneet sinulle, että jätä tuollainen mies!), pärjäät 1000 kertaa paremmin yksinäsi ilman jatkuvaa pahaa mieltä ja henkistä taakkaa. Hyvää joulua teille, vain sinä voit muuttaa teidän elämän joten tee se nopeasti.

 

[Sapfo]

Voi sun kanssa. Miten olet alistunut tuollaiseen henkiseen väkivaltaan? Itse ottaisin lahjat mukaani ja viettäisin joulun lasten kanssa vanhempieni luona. Ilman tätä miestäsi siis.

Ja sitten miettisin vakavasti miksi ihmeessä jäisin tuollaiseen suhteeseen. On toisarvoisia asioita surkutella jotain unelmataloa, kai isäsi haluaa sinun olevan onnellinen. Yh:na voit joutua tekemään enemmän yksin mutta mitä sitten? Olet kuitenkin oman elämäsi herra etkä joudu kuuntelemaan solvauksia.

 

["vieras"]

En jaksaisi enkä haluaisi elää tuollaisessa suhteessa. Itse sanoisin miehelle, että vaihtoehdot on ero tai se että aletaan yhdessä muuttaa asioita ja hoitaa parisuhdetta. Jos mies ei halua erota, niin heti pariterapiaan. Mies lääkäriin, jos olette sitä mieltä että hän voisi olla masentunut. Minusta vaikuttaa siltä, että voisi olla.

Yksin ei pysty ylläpitämään tai pelastamaan suhdetta, mutta jos molemmilta löytyy aidosti halua tehdä sen eteen töitä, kannattaa mielestäni vielä yrittää.

 

["minä"]

Taitaa olla miehelläs jotain melko vakavia sosiaalisia ongelmia.

Mun isä oli hiukka samanlainen. Nukkui iltapäivälle ja valvoi yöt, ei kuulemma auttanut yhtään lastenhoidossa. Oli ilmeisesti myös jotenkin perfektionistinen/ epävarma kyvyistään lastenhoitajana, tai sitten oli vaan kotonaan passattu siihen, että ei tarvii tehdä mitään, että jos oli joku toinen aikuinen siinä lähellä niin hoidatti minut sillä. Häntä oli myös piesty pienenä aika paljon ja jälkeenpäin oon kuullut että on pelännyt että hänkin rupeaa sille tielle. Tiedä sitten mitä on höpöttänyt, taipumuksena myös valehdella.
Sen jälkeen kun tuli ero ja meinas menettää minut, niin rupes lastenhoito kiinnostamaan. Silti nukkui kai silloinkin melko pitkälle päivään. En muista olisinko itsekin sitten ala-asteella nukkunut n. 11 asti vai korjaantuiko se juttu.
Hän ei ollut koskaan tehnyt kotitöitä (olisi kuulemma halunnut mutta äitinsä sanoi että kaikki aika tulee käyttää lukemiseen että tulee sitten hyvä ammatti. Ei paljon auttanut koska lukio oli korkein koulutus minkä isäni kävi - huonolla elämänhallinnalla ei kovin paljon opiskella. Kaverisuhteetkin on hankalia jos tarvii koko aika jonkun siihen palvelemaan.) ja tämä sitten rasitti vanhempieni välisiä suhteita.

Koin kuitenkin että oli ihan kiva että hän oli mun elämässä, koska esim mun äitini on melko epätasapainoinen.
Iskän kanssa sentään välillä tehtiin kivoja juttuja, leikittiin ulkoiltiin ym kun taas äidin kanssa ei niinkään.

 

["Argh"]

No paljonkos sinulle tulisi enemmän hommaa, jos miestä ei olisi kuvioissa? Kerroit juuri tekeväsi kaikki kotityöt ja puuhaavasi lasten kanssa yksin, joten tuskinpa vaiva ainakaan lisääntyisi. Kenen nimissä talo on, ja miksi sinun pitäisi siitä luopua, jos haluat miehestä eroon?

Sinulla on vain yksi elämä. Jos tilanne on todella kuvaamasi mukainen, niin lähde ihmeessä menemään. Vaikka alkuun tilapäisesti, joskus mieskin ymmärtää oman parhaansa, kun tilanteen vakavuus käy konkreettisesti ilmi. Onnea matkaan ja mahdollisimman hyvää joulua!

 

[+++++++]

Tultiin kotiin nyt mummolasta kun toinen lapsista (poika) halusi. Rupesi itkettämään kun luin näitä viestejä.
Mies nyt ollut ihan ok, kun tultiin niin otti lapset vastaan ja sanoi että täällä on joululahjoja. Lapset keskittyi sitten niihin. On leikkinyt oikeastaan vaan pojan kanssa. Niin kuin aina.

Osallistumisesta. Mies siis vie aamuisin lapset tarhaan/kouluun. Itse menen niin aikaisin töihin. Ainakin koululainen joutuisi yksin lähtemään sitten. Siivoaa aamulla keittiön, koska on itse sotkenut sen yöllä. Illalla tulee 8 aikaan ja leikii vähän aikaa lasten kanssa, lähinnä pojan ja sitten monesti vie iltasuihkuun ja nukuttaa. Mutta jos on suuttunut minulle niin ei tee mitään illalla.

Talo on molempien nimissä. Mies lupasi rakentaa sitä itse, käytännössä oli kädetön siinä ja olisi vieläkin ihan kesken tämä jos isäni ei olisi auttanut PALJON! Olen isälleni ikuisesti kiitollinen siitä ja sen takia varmaan isäni haluaisi että voisimme olla yhdessä. Itse vain huolissani itsestäni ja lapsista.
Mies ei myöntäisi koskaan masennusta, mutta jotain hänessä on. Ei käy suihkussa vapaapäivinään ollenkaan eikä ole kotona siistinä vaan likaisissa vaatteissa. Häntä ahdistaa olla kotona ja lomalla. Haluaa vaan olla töissä. =( Ei tämä suhde ole hyvä lapsillekaan. Kumpi sitten hyvä, eronneet vanhemmat ja lapset näkee harvoin isäänsä? Minulla myös masennus joka hoidossa ja nykyään parempi olo.
Vai vanhemmat yhdessä ilman terapiaa toiselle ja monet kärsii? Saan olla kuin huopatehtaassa kotona ja miehelle ei saa mistään huomauttaa.