Mitä tehdä näille älyttömille peloille.

[Pelko persiissä 24/7]

Oon pienestä asti kärsinyt hirveistä pelkotiloista, tai no oikeastaan tilasta.
Ei menis päivääkään kun ei pelottais.

Pelkään siis sitä, että kun käännän selkäni tai pistän silmäni kiinni, niin siellä onkin sitten "jotakin".

En tiiä yhtään mitä tehä tälle asialle, mutta se on tässä parin vuoden aikana alkanut vaikuttamaan jo normaaliin elämäänkin. Yksinolo on yhtä helvettiä, kun saa jatkuvasti panikoida ja pelätä.

Ukolle yritin tästä puhua mutta en saanu "aha" vastausta kummempaa.

Nytkin oon valvonut koko yön, koska petiin en uskalla mennä ennenkuin on sen verran valosaa että uskaltaa pistää silmät kiinni.

Jos joku ihminen ystävällisesti vois vastata, mitä tässä tilanteessa voisi/pitäisi tehdä, olisin todella kiitollinen.

Eikä ole provo, vaan oikeasti apua kaipaava. En kohta enään kestä tätä ainaista pelontunnetta.

Kiitos kaikille jotka viitsii asiallisesta vastata.

 

[evakkosiili]

Huomenta.

Mene lääkäriin. Pelkotilat ei oo ikinä hyvä juttu, ja jos ne vaikeuttaa elämää niin paljon, ettet esim. voi mennä petiin, niin saat varmasti lääkäriltä apua. Voin vannoa. Varmaankin tarjoavat sinulle keskusteluapua ja lääkityksen, että saat nukuttua.. peloista eroon pääsemisessä voi mennä kauan, mutta jokainen kerta, kun niistä puhuu, auttaa.

 

[namanda]

Hei kohtalotoveri!
Minäkin olen hyvin pelokas. Pelkään mitä ihmeellisimpiä asioita jokapuolella.
Pelkään jos mies illalla nukahtaa ennen minua, hänen pitää jäädä suojelemaan valvoen että uskallan nukahtaa. Pelkään yötä ja pimeää ja meillä pitää aina olla joku valo päällä öisin ja televisio niin kauan että nukahdan.
Normaalia elämää ei kohta enää ole, kun pelot kantautuvat jo päiväsaikaankin. Olen kaikessa supervarovainen ja pelkään jokaista ihmistä. Kierrän talojen nurkat ja aina kun olen yksin, kotona tai ulkona, saan paniikkikohtauksia toisensa jälkeen.
Neuvoisin sinua ottamaan yhteyttä lääkäriin tai vaikka mielenterveystoimistoon jotta saisit keskusteluapua. Ja kerro miehellesi että sinulla on oikeasti vaikeaa, ja haluaisit keskustella siitä. Ja että haluaisit hänenkin ajattelevan asiaa ja yrittää keksiä ratkaisua.
Tsemppiä!

 

[ap]

Mukavaa kuulla että on joku muukin jolla on näitä älyttömiä pelkoja.
Oon miettiny tota lääkärille menoa, mutta sitten tulee taas pelko siitä että ne leimaa mut hulluks. Vaikka pakkohan se on kai mennä, kun alkaa jo itekkin tuntumaan siltä että hulluks tässä oikeastikin on tulossa.
Oon vielä raskaanakin, pelottaa että tää mun panikointi ja pelkääminen vaikuttaa lapseen jos ei tälle pian saa loppua.
Mä en voi edes pitää minkään näköstä lamppua makkarissa päällä, koska mies ei sais nukuttua sitten. Yks vaihtoehto ois että nukkuisin olkkarissa sohvalla mutta ei sekään taida olla kovin terve asia suhteelle. Ensviikolla jos sais rohkeuden soitella lääkäriin tästä asiasta.

namanda, onko sulla kuinka kauan ollut tuota pelkoa ja panikointia? Ootko hakenut apua siihen?

Kiitoksia asiallisista vastauksista!

 

[evakkosiili]

Ei ne leimaa hulluksi, eivät leimanneet minuakaan sen pahemmin. Toivottavasti saat rohkeutta ottaa yhteyttä lääkäriin ja pääset rauhoittumaan ja rentoutumaan edes hetkeksi. :flower:

 

[ap]

Yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja soittaa heti ensiviikolla.
Kohta alkaa olla sen verran valosaakin että uskaltaa mennä nukkumaan.
Kiitoksia vielä.

 

[namanda]

Mulla tämä hirveä pelko on kestänyt pari-kolme vuotta, ja sitä ennen oli vähän lievempää. Lapsena ei juuri ole ollut pelkoja. Raskausaikana mulla paheni pelot, synnytyksen jälkeen sairaalassa oli helpompaa, mutta kun kotiin taas mentiin niin paheni. Nyt 6kk tuosta tuntuu vähän helpottaneen, lapsesta tulee muuta ajateltavaa eikä ehdi pelätä niin paljon.
En itse uskaltanut neuvolassa sanoa enkä mielenterveystoimistossa (paniikkihäiriön vuoksi käyn) kun pelkäsin juuri tuota hulluksi leimaantumista. Olen kovasti nyt suunnitellut lääkäriin menoa kun tuntuu ettei jaksa enää elää tämän asian kanssa, ja tarvitsee apua.
Soitetaanko molemmat lääkärille heti maanantaina? (;

 

[ap]

Mulla tämä hirveä pelko on kestänyt pari-kolme vuotta, ja sitä ennen oli vähän lievempää. Lapsena ei juuri ole ollut pelkoja. Raskausaikana mulla paheni pelot, synnytyksen jälkeen sairaalassa oli helpompaa, mutta kun kotiin taas mentiin niin paheni. Nyt 6kk tuosta tuntuu vähän helpottaneen, lapsesta tulee muuta ajateltavaa eikä ehdi pelätä niin paljon.
En itse uskaltanut neuvolassa sanoa enkä mielenterveystoimistossa (paniikkihäiriön vuoksi käyn) kun pelkäsin juuri tuota hulluksi leimaantumista. Olen kovasti nyt suunnitellut lääkäriin menoa kun tuntuu ettei jaksa enää elää tämän asian kanssa, ja tarvitsee apua.
Soitetaanko molemmat lääkärille heti maanantaina? (;

haha, joo Mulla on kanssa sama, paitsi että on ihan pienestä asti kestänyt (n. 7 vuotiaasta asti muistan, nyt olen 20 vuotias).
2-3 vuoden aikana mennyt näin pahaksi että yksinkertasesti ei vaan uskalla nukkua.
Jotenkin sitä on vaan sinnitellyt tän asian kanssa, mutta nyt näyttää siltä että tuli seinä vastaan. Enään kauaa ei oma pää eikä kroppa kestä, kun koko ajan saa olla varuillaan ja univelkaa kerääntyy.

Eli namanda nyt pistetään semmonen oma tsemppausrinki pystyyn että kummatki soittaa sinne maanantaina. ;D (mieliala parantu heti aika huomattavasti, kun alko tulemaan valosaa. Enään ei pelota kun "vaan" epämääräset kolinat, mitä kerrostaloasunnoissa nyt aina kuuluu).

 

[vieras]

Voisko olla ainakin osittain ahdistuneisuushäiriötä. Jos on, niin siihen on olemassa tehokkaista lääkkeitä. Ja on muitakin kuin rauhoittavia, myös sellaisia, joista ei tule riippuvaiseksi kuten just rauhoittavista voi tulla (en siis väitä että KAIKKI tulisivat). Mutta se edellyttää lääkäriin menoa. Ahdistuneisuushäiriö on aika yleinen nykyään, mulla on itsellänikin se. Taudin kuvaan kuuluu just erilaisia pelkotiloja, suhteettoman suurta huolestuneisuutta yms. koko ajan pelko että jotain kamalaa tapahtuu. Mene vaan rohkeasti lääkäriin, niin sun ei tarvitse turhaan yksin kärsiä pelkojesi kanssa. Koska ainoa ahdistunut et todellakaan ole :hug: Googleta "yleistynyt ahdistuneisuushäiriö" ja lue, saatat yllättyä.

 

[PinkLily]

nostelen tuon pässin tieltä!

 

[KeepGoing]

up :attn:

 

[ap]

Eilen yöllä tutkin wikipediaa, ja mm. tuota yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä.
Kuulosti muuten just nappiosumalta, mutta esim. toi huolestuneisuus ei passannut muhun.
Aattelin nyt heti ensviikolla ottaa yhteyttä lääkäriin, niin saisi tietää että onko mussa oikeasti jotakin vialla vai oonko vaan äärimmäisen pelokas ihminen.

 

[ff]

Hommaa kunnon rentoutumiscd, niitä saa lainattua kirjastosta. Kun kuuntelet niitä, voit tehdä vahvistavia mielikuvaharjoituksia samalla.

 

[ota]

koira. Se kyllä kertoo jos oikeesti olisi jotain fyysistä pelättävää.

Suosittelen lämpimästi jos vain ei perheessä ole allergisia. Muutoinkin lemmikki alentaa verenpainetta ja ulkoilu parantaa kuntoa.

Melkein pitäisi saada Kelalta korvausta koiran pidosta

 

[ap]

Toi koira oli oikeasti hyvä idea, mutta mies on pahasti allerginen
Mulla oli aikoinaan kissa, joka nukkui aina yöt vieressä ja sen kanssa olikin sit helppo nukkua kun heräsi pieneenkin rapinaan.
Olispa koiria jotka ei 120% varmuudella aiheuttais allergiaa.

 

[koiranehdottaja]

voi kun harmi. Olisi ollut aikas helppo käytännön ratkaisu.

Voisiko miehelle ajatella siedätyshoitoa (juu ei oo nopeeta eikä halpaa) ? Toki roduissa on paljon eroa siinä miten paljon aiheuttaa oireita, mutta allergiavapaita ei ole olemassakaan.

 

[harmaa]

Mulla on ollu myös pienestä asti noita pelkoja, ja ne aina muuttuu tilanteen mukaan. Nyt olen 32v ja vaan oppinut elämään niiden kanssa. Mä en pelkää nukkua, mutta saatan herätä yöllä ääniin, ja joudun herättämään miehen joka sitten joutuu lähtemään tarkastamaan kaikki paikat ja pihan. Kun aikoinaan asuin yksin, en nukkunut kunnolla yhtäkään yötä. Mä myös nukahdan niin, että telkkari on päällä, ja meillä onneksi mies yleensä valvoo pidempään kuin minä.
Jos joudun menemään töihin yöllä (onneksi meillä on harvoin sellaisia vuoroja) niin ne vuorot ovat yhtä painajaista. Pelkään mennä kotiovelta autolle (matkaa alle 2m) ajaa autolla töihin, ja mennä taas autolta työpaikalle. Pimeällä en uskalla olla edes tuossa omassa pihassa yksin.
Mä en ole uskaltanut puhua näistä peloista lääkärille, koska järjellä ajateltunahan nää on ihan pimeitä. Olen kyllä saanut apua paniikki- ja ahdistuneisuushäiriöön, mutta mulla tuo lääkitys ei auttanut näihin pelkoihin juurikaan.

 

[ap]

Tiiän tunteen. Mulle vaan alkaa riittämään tää koska alkaa jo hankaloittamaan normaalia elämää.
Meillä pääsee pyöräkellariin semmosta hämärää käytävää pitkin, en pysty yksin kävelemään sitä pitkin niin millään niin kierrän mieluummin kauempaa pihan kautta sinne pyöräkellariin.
Pimeellä ei oo mitään toivoa että lähen yksin ulos.

Ton mäkin oon tiedostanu että nää on ihan idioottimaisia ja typeriä pelkoja.
Aina iltasinki yritän tsempata itteäni että ne ei oo totta ja että ryhdistäydys ny vähän
Mutta ei niin ei.

 

[ap]

voi kun harmi. Olisi ollut aikas helppo käytännön ratkaisu.

Voisiko miehelle ajatella siedätyshoitoa (juu ei oo nopeeta eikä halpaa) ? Toki roduissa on paljon eroa siinä miten paljon aiheuttaa oireita, mutta allergiavapaita ei ole olemassakaan.

Niin, en tiedä. Minkälainen tuo siedätyshoito sitten on?