Mitä tehdä kylään tuppautujalle, jonka ystävyys ei kiinnosta?

[emäntä24]

Kyseessä on siis vanha kaverini, jonka kanssa olimme samalla ala-asteella ja yläasteella olimme samalla luokalla. Yläasteaikaan olimme hyviäkin kavereita, mutta emme ole nähneet kertaakaan yläasteen jälkeen eli 10 vuoteen.

Minä olen juuri saanut esikoiseni, joka on muutaman viikon ikäinen. Nyt tämä henkilö on päättänyt tupsahtaa takaisin elämääni: muutama viikko synnytyksestä hän kutsui itsensä meille kylään. Oma vikani, etten osannut sanoa ei. Luulin, että hän ymmärtäisi vain piipahtaa kahvilla, kun meillä on ihan pieni vayva, mutta hän jäi istumaan meille kuudeksi tunniksi eikä ymmärtänyt lähteä vihjailusta huolimatta ennen kuin vasta myöhään illalla! Oli ihan mukavaa päivittää kuulumiset kymmenen vuoden ajalta, mutta se siitä. En halua enempää. En todellakaan halua tuota ihmistä takaisin elämääni muuta kuin hyvän päivän tuttuuden merkeissä.

Tuon meillä käymisen jälkeen hän hehkutti Facebookissa viettäneensä "ihanaa iltaa parhaan ystävän seurassa". Nyt hän on sitten kutsunut itsensä uudestaan meille istumaan iltaa. Itsellä meni koko viime yö valvoessa, kun otan asiasta niin kovan stressin. En tiedä, mitä ihmettä voisin tehdä, koska jos olisin halunnut hänestä ystävän, olisin varmasti pitänyt yhteyttä 10 vuoden aikana, mutta kun en ole. Tuo ensi tapaaminen kymmenen vuoden jälkeen vain vahvisti sitä tunnetta, ettei meillä edelleenkään ole mitään yhteistä. Mikä saa edes hänet kuvittelemaan, että olisi? Mitä tehdä ja miten kieltäytyä kotiin tuppautujalta? Miten kieltäytyä ystävyydestä, mutta pitää hänet hyvän päivän tuttuna, jonka kanssa voi silloin tällöin vaihtaa muutaman sanan kaupan kassajonossa?

 

[vierass]

Juuri nyt vierailu ei sovi, katotaan joku toinen päivä jne. päivästä toiseen, luulisi jossain vaiheessa ymmärtävän.

 

[Helppoa]

Kaksi sanaa riittää:

 

[evita]

En nyt ehkä noin tylysti asiaa ilmaisisi kuin tuo ylläoleva teksti asian ilmaisee, mutta jotain sen suuntaista. Mitä häviä, jos sanot hänelle ihan suoraan mitä ajattelet?

 

[emäntä24]

Aika vaikeaa vaan sanoa asia suoraan - "hei, kiva kun otit yhteyttä ja haluat tutustua uudestaan, mutta minulla ei nyt ole oikein aikaa yrittää alkaa lämmittelemään ystävyyttämme uudelleen ihmisen kanssa, josta en ole kuullut 10 vuoteen", koska olen ilmeisesti nyt onnistunut antamaan kuvan, että asia olisi toisin (?). Meillä ei vaan ole mitään yhteistä, ei edes samanlaista maailmankatsomusta, että kiinnostaisi alkaa ystäviksi. Erilaisuus oli silloin yläasteellakin se syy, miksi ystävyys ei kantanut sen pidemmälle.

Nyt olen vain ollut tyypilliseen tapaani ystävällinen ja osannut olla kieltäytymättä kylättelystä, ja saanut ilmeisesti käyttäytymiselläni henkilön kuvittelemaan, että meistä voisi tulla vielä parhaat ystävät. Ja että hän voisi tulla uudelleen meille istumaan iltaansa koska vain.

Btw... Miten ystävänkipeä toisen täytyy olla, että ottaa yhteyttä yläasteaikaiseen kaveriinsa ja tuppautuu tälle kylään, kun toisella on ihan tuore nyyttikin kainalossa?

Mitä kiireitä ylipäätään voi keksiä selitykseksi, ettei kylättely onnistu, kun henkilö tietää, että olen äitiyslomalla? Ja sitä paitsi on töissä kotini vieressä huoltoaseman kassana, ja miltei joka kerta kun liikun ulos kotitalostani, hän on nähnyt minut jossain vaunujeni kanssa. Ahdistavaa.

 

[vierass]

Olet naita passiivis-aggressiivisia marttyyreja, jotka eivat saa naamaltaan tekohymya ja sitten puukottavat toisia selkaan, kun ovat herenneet liian tuttavallisiksi. Koko ihmisen sosiaalinen elama perustuu kommunikointiin ja jotkut ovat luontaisesti lahjakkaampia tulkitsemaan muita ja tuomaan omia tuntemuksia ilmi. Tuttavasi kuuluu tietylla tavalla sokeisiin ja sina taas olet mutiseva tekomukava tuppisuu. Molemmissa vikaa, mutta tuttavasi hyvaksi on luettava, ettei hanella ole huonoa tarkoitusta. Opettele teeskentelemaan vahemman ja olemaan vaan aidosti ystavallinen. Se on hyva malli lapsellekin.

 

[vierass]

Juu ja joskus joku vahan loukkaantuu, sellaista se on, mutta ei se ole noloa kummallekaan kunhan se tapahtuu varhaisessa vaiheessa. Kukaan ei halua tulla vedatetyksi. Sitahan sina teet kun yritat pakonomaisesti valtella pienintakin ikavan ihmisen leimaa.

 

[Creepy Starling]

Mitä paremmin kerrot asian hänelle suoraan mutta rakentavasti, sen parempi. Tuollaisessa toisen vedättämisessä ei ole kerrassaan mitään järkeä.

 

[vieras*]

Miten vaikea on sanoa, että nyt ei kyläily sovi. Ap lupaa ja avaa oven, lopuksi syyttää siitä kylään tulijaa. En halua olla ystäväsi menee jo ilkeilyn puolelle, kun ei tavallinen ein sanominen onnistu.

 

[vierass]

Olen samanlainen tuppisuu. Murehdin asioita ja sitten olen itsellenikin vihainen kun en osaa sanoa suoraan. Jokin aika sitten elämääni tupsahti "ystävä" josta samanlaiset fiilikset. Kun hän tulee kahville, jää hän koko päiväksi. Mitään kotitöitä en voi tehdä, sillä orjailen kun vieras on kylässä. Syö meillä sillä en kehtaa olla tarjoamatta ruokaa, ja ellen tarjoa pyytää hän suoraan. Hän unohti muut ystävänsä ja alkoi meillä viettämään aikaansa. Valitti kun ei ole tekemistä silloin kun ei meillä ollut. Suunnitteli meille ja lapsillemme pulkkamäkipäiviä jne. Hänellä oli vielä niin erilainen elämäntilanne, sillä meillä pieniä lapsia ja hänellä ei yhtäkään.
No, meillä alkoi olemaan menoja kun hän oli tulossa, tai en heti vastannut puhelimeen. Kyllä hän sitten alkoi löytämään muitakin ystäviä kun otin etäisyyttä. Suoraan en vain kehtaa sanoa ettei kiinnosta. Nyt hän käy joskus kahvilla ja ihan ok kunhan ei jää asumaan.

 

[gsdgs]

Eiköhän tossa tilanteessa voi sanoa että sori, vauva on pieni ja arki rankkaa joten nyt ei jaksa mitään ylimääräisiä vieraita. En mä jaksais katella pienen vauvan kanssa mitään hyviäkään kavereita, haluan pesiä rauhassa!

 

["lähettäjä"]

No minut on ainakin yksi kaveri pyyhkinyt elämästään ihan vain siten, että ei vastaa puhelimeen/viesteihin. Hän katkaisi välit kun sai lapsen, hän "kaverustui" kanssani kun minä sain lapsen mutta nyt hän on taas katkaissut yhteydenpidon. Tuo on aika tehokas viesti jos ei kehtaa suoraan sanoa. Itseä harmittaa kovasti, että meillä meni näin koska olimme todella hyviä ystäviä koko lapsuuden ja luulin tosissani, että hän myös tykkäsi pitää minuun yhteyttä koska meillä on todella paljon yhteistä enkä ole tuppautuja kun en edes asu samalla paikkakunnalla. En tiedä mitä tapahtui mutta enpä kehtaa enää yhteyttä tähän ihmiseen pitääkään. Ja nuo tekosyyt, että on huono aika tulla kylään/on jotain muuta sovittuna jne. toimii myös.

 

[vi eras]

Eiköhän tossa tilanteessa voi sanoa että sori, vauva on pieni ja arki rankkaa joten nyt ei jaksa mitään ylimääräisiä vieraita. En mä jaksais katella pienen vauvan kanssa mitään hyviäkään kavereita, haluan pesiä rauhassa!

En mä ihan tuotakaan ymmärrä, ettei jakseta yhtään ketään. Mitäs sitten, kun sun pesimisen jälkeen kavereita ei enää kiinnostakkaan? En mä ainakaan montaa kertaa jaksaisi yrittää, jos toiselle ei koskaan sovi. Ei ihme, että iso osa pienten lasten äideistä on yksinäisiä...

 

["Venla"]

Minä sopisin tapaamiset kaupungille kahvilaan, josta voisin poistua sitten kun alkaa riittämään. Mulla on myös näitä tuttuja, joiden kanssa on ihan ok käydä välillä vaihtamassa kuulumisia, mutta en sen enempää ja useammin jaksa kaveerata.

 

[erakko]

Mä olen luonteeltani vähän erakko. Ollut ihan aina. En kaipaa suurta kaveri katrasta enkä jaksa esimerkiksi löpistä tunteja ja taas tunteja puhelimessa jauhaen ei yhtään mitään. Mä nyt vaan olen tällainen ja se ei ole muiden vika.

Osaan kuitenkin olla sosiaalinen ja kaikessa ironisuudessa "teen helposti kavereita". Mä en tiedä mistä se johtuu, mut näin vaan on. Mutta koska olen omissa oloissa viihtyvä näille "tuppaantuville" (he eivät missään tapauksessa ole sellaisia -mutta koen asian niin) on yleensä riittänyt se että olen joskus kertonut että en vaan ole niin "sosiaalista" sorttia että kutsuisin kylään tai että olisin joka toinen päivä kahvi seuraa vailla. Osa ihmisistä on näin kaikonnut ympäriltä. Mutta on myös löytynyt niitä ystäviä jotka ovat samaa maata kuin minä. Riittää että kuulumisia päivitetään silloin tällöin ja juhannuksena. Ja jos tulee kutsu kylään niin ei pahastuta jos toinen ei syytä tai toisesta tulekaan jne.

Mä siis suosittelisin puhumaan suoraan. Ei toinen voi tietää sun tuntoja muutoin. Tämä ystäväsi/tuttavasi selvästi pitää sinusta ja sehän on kiva. Mutta voit ihan hyvin sanoa että sun elämä on nyt niin muutoksessa että et jaksa olla "seuraneitinä" niin usein. Hän joko loukaantuu. Tai sitten ei, saattaakin olla itse samanmoinen kuin sinä, mutta on tulkinnut sinua väärin pitkän ajan jälkeen ja ajattelee että haluat pitää enemmän yhteyttä.

 

[erakko]

En mä ihan tuotakaan ymmärrä, ettei jakseta yhtään ketään. Mitäs sitten, kun sun pesimisen jälkeen kavereita ei enää kiinnostakkaan? En mä ainakaan montaa kertaa jaksaisi yrittää, jos toiselle ei koskaan sovi. Ei ihme, että iso osa pienten lasten äideistä on yksinäisiä...

Kun on itse erakko-luontoinen niin ymmärrän hyvin jos joku äiti haluaa ottaa omaa tilaa kun lapsi syntyy. Mä olen edelleen olemassa, EHDOITTA, sitten kun aikaa taas "minulle" on. Ystävyyteen kuuluu myös ymmärrys.

 

[aluksi]

Ihan tavallisia asioita annat tulla, kun tapaatte seuraavan kerran

Lue vaikka tämä artikkeli hänelle ääneen:
http://www.iltasanomat.fi/digi/art-1288700815650.html?pos=ok-trm-digi

 

[gsdgs]

Kun on itse erakko-luontoinen niin ymmärrän hyvin jos joku äiti haluaa ottaa omaa tilaa kun lapsi syntyy. Mä olen edelleen olemassa, EHDOITTA, sitten kun aikaa taas "minulle" on. Ystävyyteen kuuluu myös ymmärrys.

Eikä tarvitse olla erakko. Jos kaveri änkee täyshoitoon 2vkoa vanhan vauvan äidin luo, niin kyllä se kaveri on tässä itsekäs ja typerys, ei se äiti joka sitä tilaa haluaa, daah?! Itsekästä totta tosiaan, ei siihen aikuinen kuole jos muutaman viikon ajan antaa ystävänsä tutustua rauhassa vauvaan ja totutella uuteen arkeen. Hoitaa sitä ystävyyssuhdetta vasta sen jälkeen, kun elämä ja arki tasoittunut.

 

[lusikka]

Eiköhän tossa tilanteessa voi sanoa että sori, vauva on pieni ja arki rankkaa joten nyt ei jaksa mitään ylimääräisiä vieraita. En mä jaksais katella pienen vauvan kanssa mitään hyviäkään kavereita, haluan pesiä rauhassa!

Yksinkertaisen hyvä neuvo.

Kaikkia syitä ei tarvitse alkaa selittämään muinaisten roomalaisten kautta ja analysoida läkähdyksiin saakka miksi jokin asia ei nyt vaan sovi. Elämäntilanteet vaihtelevat ja jos ap:lla on pieni vauva, jonka kanssa nyt harjoitellaan perhe-elämää, on ehkä vaihtelevaa jaksamista yms. ei oikeastikaan voi antaa vieraan viihtyvän kuutta tuntia. Perinteisesti ja hyvien käytöstapojen mukaisesti niin pienen vauvan äitiä käydään tervehtimässä nopeasti rotinoiden (ruokatuliaisten) kera.

On vaan pakko ottaa riski, että toinen loukkaantuu. Mutta silloin kun ei loukkaa tahalleen, ei ilkeyttään, niin sellaisesta johtuva loukkaantuminen unohtuu ajan kanssa. Kun kaverilla on itselläkin elämä kiinni muissa, niin tajuaa silloin viimeistään.

 

[tokaksi]

Ihan tavallisia asioita annat tulla, kun tapaatte seuraavan kerran

Lue vaikka tämä artikkeli hänelle ääneen:
N

Sitten siirryt asiasta seuraavaan, yli 10 vuotta vanhoihin asioihin:
http://www.stakes.info/pdf/Aiheita28_2003.pdf

Tarkista et lukee kunnolla!

 

[Oma valinta]

En ymmärrä ap:n kaltaisia ihmisiä, jotka edessäpäin selvästi esittävät ystävää, ja takana valittavat. Olisit jo ekalla vierailulla sanonut tarpeeksi saatuasi "kiva kun kävit, mutta nyt meidän pitää alkaa tekemään xxx. Eli sori, mut mun pitää pyytää sua lähtee ". Ei siitä kukaan loukkaannu. On ihan oma vikasi, jos jätät tuollaisen vihjailun varaan.

Ja tuo jonkun vinkkaama "sori, vauva on pieni ja arki rankkaa joten nyt ei jaksa mitään vieraita." on ihan hyvä lause. Älä vedätä tyyppiä enempää, minusta se on julmaa .

 

[totta!]

En ymmärrä ap:n kaltaisia ihmisiä, jotka edessäpäin selvästi esittävät ystävää, ja takana valittavat. Olisit jo ekalla vierailulla sanonut tarpeeksi saatuasi "kiva kun kävit, mutta nyt meidän pitää alkaa tekemään xxx. Eli sori, mut mun pitää pyytää sua lähtee ". Ei siitä kukaan loukkaannu. On ihan oma vikasi, jos jätät tuollaisen vihjailun varaan.

Ja tuo jonkun vinkkaama "sori, vauva on pieni ja arki rankkaa joten nyt ei jaksa mitään vieraita." on ihan hyvä lause. Älä vedätä tyyppiä enempää, minusta se on julmaa .

Samaa ajattelin kirjoittaa. Hyvin osasit tiivistää asian.

Nykyään asiat menee näin:
Sääntö numero 1: Älä vastaa - MPC.fi

 

["Jeen"]

Siis apua, sä oot saanut vauvan ja joku kehtaa tulla silloin kyläilemään! Oota vaan kun oot ollut vuoden kotona, ilman että ketään kiinnostaa pätkän vertaa, SÄ toivot että joku tuon kaltainen ihminen edes tulisi.

Helvetti, sano suoraan! "ei, kiitos vierailua". Naurettavaa tulla selän takana itkemään miten kamalaa se on kun joku haluaa viettää sun kanssa aikaa!!!

 

["paipai"]

Sanoin esikoisen synnyttyä, että kaikki kaverit saa tulla käymään, mutta puolen tunnin pyrähdys on sopia ja pidempiä kyläilyjä harkitaan myöhemmin. Meillä kun oli käynyt usein vieraita ja iltaa oli istuttu hartaasti ja pitkään. Kaikki ymmärsivät tämän, kun vauva oli pieni ja myöhemmin sitten sanoin, että "aikarajaa" on pidennetty, mutta kaikki olivat jo oppineet lukemaan tilanteita paremmin ja osasivat lähteä ajoissa. Toisekseen mäkin olin oppinut sanomaan, että nyt on sellainen päivä/hetki, etten ehdi seurustelemaan. Tuoreen vauvan kanssa en kyllä jaksaisi ryhtyä aktiivisesti lämmittelemään vanhaa kaveruutta.

 

["höh"]

Onhan noita tekosyitä: Nyt täytyy lähteä asioille/ lääkäriin, vauva on kipeenä ei vieraita, sukulaiset tulee tänään kylään, lähden meksikoon..