V
"vieras"
Vieras
Mitä tässä oikein pitäisi tehdä? Tuntuu, että koko elämä tulee korvista ulos ja että pääni on kirjaimellisesti räjähtämispisteessä.
Olen pienen vauvan ja 2-vuotiaan taaperon äiti. Mieheni on sellaisessa virassa, että on paljon poissa kotoa ja Suomesta. Tälläkin hetkellä on reissussa (Kiinassa), tulee kolmen viikon päästä. Sitten on muutaman päivän kotona, ja lähtee uudelleen reissuun, tällä kertaa tosin ihan Suomen rajojen sisäpuolelle, vaikka eipä se paljon lohdutakaan.
Taaperon kanssa sujuu hyvin. Vauvakin on ihana, mutta jotenkin ihan toista luokkaa vaativuutensa suuhteen, kuin esikoinen. Vauvalla tuntuu koko ajan olevan paha olla, eikä mikään ole hyvä. Hänellä on kovia vatsavaivoja (ei koliikkia kuitenkaan) ja silläkin tavoin on "työläs" hoidettava. Koko ajan pitäisi olla syliä, muuten elämä on yhtä huutamista ja sen kuuntelua. Rintareppua on koitettu, mutta vauvan mielestä se ei näemmä ole yhtään sylin veroinen asia; hän siis huutaa kaikkialla muualla, paitsi sylissä. Ja koska sylissä pitäminen koko ajan ei kertakaikkiaan ole mahdollista, niin...
En oikeasti tiedä kohta, mitä teen!!!
Tukiverkostoni on olematon, sillä ollaan aika vasta muutettu uudelle paikkakunnalle sanoisinko nyt metsän keskelle, josta en vielä tiedä kuin ulkonäöltä muutaman ihmisen. Hoitoapua on siis hankala pyytää keneltäkään tutulta. Minun ja miehen sukulaiset asuu 250-500 km päässä meistä, samoin ystävämmekin..Muuten pyytäisinkin heiltä apua. Olen kertonut väsymyksestäni neuvolassa, mutta täällä ei kuulemma ole resursseja perhetyöntekijän kotikäynteihin...
Rakastan lapsiani; rakastan taaperoa, rakastan vauvaa, mutta kun tämä on niin hemmetin raskasta! Pitäisi hoitaa kotiaskareet ja touhuilla taaperon kanssa, niin tämä yksi haluaa olla vain ja ainoastaan sylissä. Tiedän, ettei se syli ole 2kk vanhalta vauvalta paljoakaan vaadittu, mutta silti elämä tuntuu välillä ihan jumalattoman raskaalta.
En tiedä, miksi kirjoitan tänne. Ehkä kaipaan jotain kannustavia kommentteja tai vertaistukea. Kyllä tämä taas tästä, kiitos että sain purkaa ärsytystäni.
Olen pienen vauvan ja 2-vuotiaan taaperon äiti. Mieheni on sellaisessa virassa, että on paljon poissa kotoa ja Suomesta. Tälläkin hetkellä on reissussa (Kiinassa), tulee kolmen viikon päästä. Sitten on muutaman päivän kotona, ja lähtee uudelleen reissuun, tällä kertaa tosin ihan Suomen rajojen sisäpuolelle, vaikka eipä se paljon lohdutakaan.
Taaperon kanssa sujuu hyvin. Vauvakin on ihana, mutta jotenkin ihan toista luokkaa vaativuutensa suuhteen, kuin esikoinen. Vauvalla tuntuu koko ajan olevan paha olla, eikä mikään ole hyvä. Hänellä on kovia vatsavaivoja (ei koliikkia kuitenkaan) ja silläkin tavoin on "työläs" hoidettava. Koko ajan pitäisi olla syliä, muuten elämä on yhtä huutamista ja sen kuuntelua. Rintareppua on koitettu, mutta vauvan mielestä se ei näemmä ole yhtään sylin veroinen asia; hän siis huutaa kaikkialla muualla, paitsi sylissä. Ja koska sylissä pitäminen koko ajan ei kertakaikkiaan ole mahdollista, niin...
En oikeasti tiedä kohta, mitä teen!!!
Tukiverkostoni on olematon, sillä ollaan aika vasta muutettu uudelle paikkakunnalle sanoisinko nyt metsän keskelle, josta en vielä tiedä kuin ulkonäöltä muutaman ihmisen. Hoitoapua on siis hankala pyytää keneltäkään tutulta. Minun ja miehen sukulaiset asuu 250-500 km päässä meistä, samoin ystävämmekin..Muuten pyytäisinkin heiltä apua. Olen kertonut väsymyksestäni neuvolassa, mutta täällä ei kuulemma ole resursseja perhetyöntekijän kotikäynteihin...
Rakastan lapsiani; rakastan taaperoa, rakastan vauvaa, mutta kun tämä on niin hemmetin raskasta! Pitäisi hoitaa kotiaskareet ja touhuilla taaperon kanssa, niin tämä yksi haluaa olla vain ja ainoastaan sylissä. Tiedän, ettei se syli ole 2kk vanhalta vauvalta paljoakaan vaadittu, mutta silti elämä tuntuu välillä ihan jumalattoman raskaalta.
En tiedä, miksi kirjoitan tänne. Ehkä kaipaan jotain kannustavia kommentteja tai vertaistukea. Kyllä tämä taas tästä, kiitos että sain purkaa ärsytystäni.
huhhuh.. harmi kyllä en nyt osaa auttaa, kun itsekin tarvisin vinkkejä. Tämä taaperokin (1v 10kk ) meillä tarvisi enemmän huomiota, mutta miten sitä antaa ku toinen lapsi koko ajan käsivarsilla roikkumassa, että olisi edes vähän aikaa tyytyväinen. Vauva ei myöskään nuku päivisin lähes ollenkaan. Pieniä torkkuja vain ottaa. Yöt onneks nukkuu vähän paremmin. Nykyään heräilee aika täsmällisesti puolentoista tunnin välein syömään ja nukahtaa yleensä hyvin uudestaan sitten. Mä oottelen kovasti tuota 3 kk:n ikää, jos helpottais sitten. Nyt poika on 2,5 kk.. Toisaalta esikoisen kohdalla kävi toisinpäin, eli yöheräilyt ym. alkoi vasta 3 kuukauden iästä.. Saa nähä onko pikkuveli tullut isoveljeensä 
elikkä mun yö unet on 4yunnin ajan..loppujen lopuksi masennus tuli keskenmeno tuli ja viellä veljen kuolema..
toivon sulle kaikki hyvin!!
