Mitä tehdä, kun on OIKEASTI HÄTÄ?

[..-...]

Kun olo on niin ahdistunut, ettei enää pysty olemaan. Itsetuhoiset ajatukset tuntuvat ainoalta vaihtoehdolta, vaikka tiedän etten ikinä pystyisi itseäni tappamaan, koska PELKÄÄN kuolemaa. Eli se viimeinenkin vaihtoehto on mahdoton.

Olen ulospäin iloinen, sosiaalinen, ja kaikkea muuta positiivista, mutta kukaan läheisenikään ei tiedä että minulla on OIKEASTI HÄTÄ. Eli siis tietävät, että minulla on vaikeaa, ja paha olla. Mutta eivät tiedä kuinka suurta ja ylitsepääsemätöntä paha oloni, ahdistukseni ja paniikkini oikeasti on.

Aina ennenkuin menen töihin, ja töiden jälkeen keskityn ainoastaan tarkkailemaan pahaa oloani, sitä miltä minusta tuntuu, kuinka paljon ahdistaa ja minne milloinkin sattuu. Saatan mennä terveyskeskukseen vaikkapa vain päänsäryn vuoksi: päätä saattaa oikeasti särkeä, mutta silti suurin syy tk:seen menoon on se pelko minkä päänsärky aiheuttaa. On PAKKO saada mieli rauhoitettua sillä että kuulee lääkärin sanovan: "ei ole vaarallista, normaali päänsärky/migreeni."

Oikeaa lääkäriaikaa saa jonottaa kuukausia, ja se tuntuu turhauttavalta, en vain oikeasti jaksa, en kykene enkä pysty odottamaan. Pelkään että kuolen jo tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen. Päivystyksessä sanotaan että auttavat vain akuutteja tapauksia. Mutta mielestäni tapaukseni ON AKUUTTI. Eli siis päivystyksessä he tarkoittavat sitä, että antavat yhden rauhoittavan napin ja laittavat kotiin jotta selviän yön yli. Mutta ei siellä päivystyksessäkään joka päivä voi laukkoa!

En oikeasti tiedä mitä tehdä, jotta otettaisiin todesta, jotta saisin apua NYT JA HETI, enkä puolenvuoden päästä. Täytyykö "uhkailla" itsemurhalla vaikka tiedän etten sitä oikeasti tee? Mennä sillan reunalle seisomaan ja seistä siellä kunnes joku soittaa poliisit ja voin heille kertoa kuinka paha oikeasti on olla? Vaiko kävellä puukko kaulalla päivystykseen, ja silloinkin minut laitettaisiin hullujen huoneelle, vaikka tekisin sen vain siksi että saisin apua ennenkuin oikeasti menen johonkin psykoosiin...

 

[Noduoda.]

No mistähän olosi lähtee. Onko esimerkikis työ hyvä vai huono asia tilallesi?
Onko lapsia joista pitää huolehtia, jos ei niin:
Soitat töihin että olet sairas ja menet mielisairaalan osastolle suoraan ja näytät vaikka tämän postisi ja vaadit päästä lepäämään ennenkuin tapat itsesi. Hoitavat sieltä sulle lääkärin jne. saat sairaslomaa ja harkinnan josko sinut otetaan osastolle rauhoittumaan + jotta tilannettasi päästään kartoittamaan. Jätät työterveyden tai terveyskeskuksen väliin siellä menee ikuisuus tumpeloidn kanssa sählätessä.

 

[Ap...]

mielisairaalaan? siellä on niitä ihmisiä jotka ovat jo valmiiksi pimahtaneet päästään. kävelevät käytävillä kuin pelkät ulkokuoret, tuijottavat tyhjää tai toistelevat yhtä sanaa päivästä toiseen. sellainen en ole, ja sellaisten joukkoon en mene. voisin mennä ihan hyvin vaikkapa kriisiosastolle, jossa on "normaaleja" ihmisiä. ihmisiä jotka ajattelevat ja tuntevat. vaikka normaaleja perheen äitejä ja isiä joilla vain on hankala elämäntilanne tai masennusta. tai paniikkihäiriöisiä ja muusta mielenterveydellisistä vaivoista kärsiviä. sellaisten joukossa voisinkin olla. mutta jos menen hullujen huoneelle, jossa on ihmisiä joilla ei oikeasti ole enää puhekykyä tai ovat muuten vain järjiltään. En ole hullu, olen masentunut, ahdistunut, jännitynyt, enkä kykene hallitsemaan pelkojani.

 

[Ap...]

Ja siis mies minulla kyllä on. Mutta ei lapsia. Ja nämä syyt tähän pahaan oloon johtuvat varmaan osittain ainakin paniikkihäiriöstä luulisin, koska muuta järkevää selitystä en asialle keksi. Töissä minulla ei ole aikaa ajatella pahaa oloa, niin siellä en sitä koe. mutta autappa armias niitä öitä ennen töihin menoa ja päiviä töiden jälkeen.. Paniikkihäiriö minulla on todettu vuosi sitten.

 

[Noduoda]

Pidä ohjeeni muistissa sitten kun oikeasti tarvitset heti apua.

 

[Ap...]

Mutta kun tarvitsen sitä apua heti. Mutta tarvitsen oikeanlaista apua, en sellaista joka vain pahentaisi oloani entisestään. En tarvitse rajoituksia, joissa minulle annetaan "kotiin" tuloajat ja saan käyttää puhelinta vain päivisin. Osaan kyllä käyttäytyä, mutta minulla on _PAHA OLLA_.

 

[Muuan vaan]

Eiks mielenterveysvastaanotto/toimisto ole sitte oikea paikka, sinne mut ainakin neuvottiin jutteleen ammattiauttajan kanssa kun luulivat että mulla on hätä. Kannattaa nyt ainakin puhua jonkun kanssa.. yksin pohtimiset kyllä pahentaa vaan.

 

["Sheddon"]

Soita kaupungin sosiaalipäivystykseen ja kerro tuo tarinasi. Osaavat kyllä ohjata eteenpäin. Jos Helsingissä asut niin Auroran sairaalaan mars. Mutta ensin: sun on motivoiduttava nyt ottamaan vastaan se apu jota sulle tarjotaan. Olet nyt sellaisessa tilassa että tuskin pystyt itse arvioimaan millainen hoitomuoto sopii juuri sinulle. Yksi kännykän pois ottaminen tai suljetut ovet on aika pieni paha tuossa vaiheessa. sitäpaisti jos nyt haet heti apua, saatat välttyä joutumasta sellaiseen paikkaan. Pitkittämällä tilannetta sä voit kohta olla jo niin psykoottinen ettei muuta vaihtoehtoa ole.

 

["ninn"]

Apua on oikeasti vaikea saada, kaikki ei sitä tajua. Itse olen kaksi kertaa mennyt aikoinani sairaalan päivystykseen kun olin kertakaikkiaan aivan loppu. Muuta en hoitajalle pystynyt sanomaan kun että haluan tappaa itseni ja itkemään. Lääkäri määräsi juuri noita rauhoittavia ja sanoi että ei oikein voi auttaa ellen ole psykoosissa tai satuttanut itseäni jotenkin. Ei neuvonut eteenpäin minne voisin ottaa yhteyttä, ei määrännyt sairaslomaa. Tuli sellainen olo että sitten vasta kun oikeasti YRITTÄÄ sitä itsemurhaa niin saa apua, pelkkä "uhkailu" tai suunnittelu itsensä tappamisella ei riitä.
Ja sinne mielisairaalan osastolle ei valitettavasti noin vain pääse, ei edes vaikka haluaisi sinne!

Itse olin ihan samassa tilanteessa kuin sinä, kävin normaalisti töissä, esitin ystäville ja lähipiirille iloista ja jaksavaa kunnes sitten eräs päivä en jaksanut enää nousta sängystä ylös, en syönyt enkä nukkunut. Tämän jälkeen menin yksityiselle psykiatrille joka määräsi lääkityksen. Ja lääkityksen saa toki ihan terveyskeskuslääkäriltäkin kun sanot että tarvitset sitä! Luultavasti terveyskeskuksesta ohjaavat myös sinne mielenterveystoimistoon. On minulla vieläkin paha olo mutta kun lääkkeet alkoi vaikuttaa jaksoin selvitä taas arjesta, jaksoin jopa iloita joistain kivoista asioista. Nyt olisi tarkoitus myös mennä psykoterapiaan KELAn tuella.

 

["Sanna"]

Lähde Afganistaniin vapaaehtoistyöhön, niin huomaat aika nopeasti, ettei sinulla ole enää mikään hätä ja hoksaat että sinullahan on asiat suorastaan loistavasti. Kun katseen kääntää pois omasta navasta, eikä ehdi liikaa miettiä omia tuntemuksiaan, niin olo paranee.

 

[vvvv]

Soita nyt heti terveyskeskukseesi. Vaadi, että he antavat sulle ajan.. vaikka psykiatriselta sairaanhoitajalta. Tai ihan mistä vaan, vaikka neuvolasta. Mä tiedän, että apua on todella vaikea saada. Itse soittelin ahdistuneessa mielentilassa terveyskeskukseen, niin mua pompoteltiin mihin sattuu ja aikaa ei saanut. Sitten soitin neuvolaan ja terkka otti asian tosissaan. Älä jää yksin. Olet selvästi masentunut ja tarvitset apua HETI.

 

[Mrs Bean]

Mitenkäs työterveys? Sinne kaiketi saa ajan pikemmin ja työterveyslääkäri varmasti kirjottaa sinulle lähetettä pidemmälle..

 

[Ap...]

Mitähän he tuolla psykiatrisella sitten tekisivät? En siis halua hullujen huoneelle, koska hullu en ole. Voin olla muutaman päivän kyllä kriisiosastolla tai vaikka psykiatrisella poliklinikalla, mutta en halua että minut lukitaan kuukausiksi/vuosiksi jonnekkin mielisairaalaan. Esim. se että minulle aloitettaisiin välittömästi lääkitys, ja lääkityksen alettua minua seurattaisiin (vaikkapa alkuun muutama yö osastolla ja sen jälkeen seuranta käyntejä mahd. tiheästi) jonka jälkeen seurantakäyntejä vähennettäisiin ja tilalle tulisi normaalit psykologi ajat vaikkapa kerran viikossa riittäisi. Sekin olisi jo tosi suuri apu. En koe itselleni olevan hyötyä, jos minut otetaan ns. "pakkohoitoon" jossa minut ajatellaan samanlaiseksi hulluksi kuin muutkin, pelkästään sen perusteella että muut ovat hulluja.

 

["Sanna"]

Mitähän he tuolla psykiatrisella sitten tekisivät? En siis halua hullujen huoneelle, koska hullu en ole. Voin olla muutaman päivän kyllä kriisiosastolla tai vaikka psykiatrisella poliklinikalla, mutta en halua että minut lukitaan kuukausiksi/vuosiksi jonnekkin mielisairaalaan. Esim. se että minulle aloitettaisiin välittömästi lääkitys, ja lääkityksen alettua minua seurattaisiin (vaikkapa alkuun muutama yö osastolla ja sen jälkeen seuranta käyntejä mahd. tiheästi) jonka jälkeen seurantakäyntejä vähennettäisiin ja tilalle tulisi normaalit psykologi ajat vaikkapa kerran viikossa riittäisi. Sekin olisi jo tosi suuri apu. En koe itselleni olevan hyötyä, jos minut otetaan ns. "pakkohoitoon" jossa minut ajatellaan samanlaiseksi hulluksi kuin muutkin, pelkästään sen perusteella että muut ovat hulluja.

Minulla hieman vastaava tilanne meni lopulta siihen, että yritin itsemurhaa ja jouduin pakkohoitoon psykiatriseen sairaalaan pariksi viikoksi. Siinä ei enää sitten vaihtoehtoja ollut vaan minut lukittiin sinne.

 

["minä vaan"]

Ahdistuksen takia ei ketään suljeta osastolle. sisko yritti itsemurhaa kolmesti ennen kuin pääsi mielisairaalaan, eli sinne ei todellakaan noin vain mennä.
Psykiatriselle sairaanhoitajalle aika tai sitten ihan omaan terveyskeskukseen. täällä mielenterveystoimistossa akuuttipäivystys jonne voi soittaa ja pääsee juttelemaan. Siellä pääsisit eteenpäin, saisit sinulle sopivat lääkkeet ja saisit terapiaa.

Kun lääkitys aloitetaan et pääse minnekkään osastolle seurantaan vaan olet ja elät ihan kuin ennenkin, lääkkeiden vaikutus alkaa vasta viikkojen päästä.
Itsellä ahdistuneisuus häiriö, päivystyksestä sai vai rauhoittavia ja kotiin. Ja todetaan että ei siihen kuole. Mielenterveystoimistolla nyt hoitosuhde, käyn kerran viikossa. lääkitys vielä auki, kun tuo vanha ei enää toimi. Välillä ahdistaa, mutta ei voi muuta kuin kestää, ei tähän mitään ihme lääkettä vielä ole keksitty.

 

[Yksityinen]

Jos oikeasti on hätä niin mene yksityiselle terveysasemalle jollet sitä kunnalliselta saa. Sinne pääsee ihan heti, samana päivänä. Ja varmasti antavat sinulle pidemmän avun kuin yhden lääkkeen.