Mitä tehdä kun on ihan umpirättipoikkiväsynyt?!?

[umpitunnelissa]

Elämäntilanteemme ollut jo kauan hyvin stressaava ja vaativa, lähinnä raha-ja työasioista johtuen. Kaikki isot asiat ovat auki ja sekavia, tämä vie voimat.
Meillä monta pientä ja rakastan lapsiani yli kaiken.
Mies on ihana, uskollinen, turvallinen ja auttavainen. Parisuhde kunnossa.
Mutta nämä kaikki muut asiat ovat ajaneet minut siihen pisteeseen, että saan päivittäin rytmihäiriöitä, jotka ovat tosin ns. hyvänlaatuisia tuplalyöntejä, mutta kamalia kumminkin. Rintaa puristaa lähes kokoajan ja väliin on rakas hengittääkin. Heikotusta ja huimaustakin riittää. Olen hyvin kireä kokoajan, jotku päivät menevät kuitenkin normaalisti, mutta paljon on päiviä, että kärttyän ja hermostun joka pienestä.
Yöt saan nukkua kuitenkin ihan hyvin. Tosin väsymys iskee päälle heti aamusta, kun kaikki huolet kaatuvat taas niskaan.
En koe olevani masentunut kuitenkaan. Näen edessämme paremman tulevaisuuden ja uskon, että kaikki järjestyy ja olen perusonnellinen kuitenkin. Jotenkin vaan olen ihan sippi.
Tämä jatkuva stressi vie voimat totaalisesti!!
Sukulaisilta ei ole mahdollisuus saada apua, eikä ole varaa palkata apua myöskään. MLL:n toimintaa täällä ei niinikään ole tarjolla. Neuvolaan ei kiinnostaisi puhua, siellä kun ei oikein ymmärretä.
Tarttis saada hetken tauko tästä kaikesta...vaikka miehen kanssa kahdestaan lomalle...pienimmäinenkin kuitenkin jo sen verran iso, että olisi helppo jättää. Vaan kun ei ole ketään kuka tulisi hoitamaan, eikä juuri nyt olisi kyllä varaakaan lähteä mihinkään.

Huokaus.

 

[ap]

Kiviäkin kiinnostaa.

 

[Mahvia]

Oisko teillä mahdollisuus tuettuihin lomiin, joita tarjoaa esim. lomaliitto? Googleta tuettuja lomia ja luulisi tietoa löytyvän. Jos ei suku voi auttaa, niin onko ystäviä jotka voisivat ottaa lapset hoitoon, että pääsisitte vaikkapa jollekin tuttavien mökille hetkeksi huokaisemaan? Voisitteko saada perhetyöntekijää avuksenne? Kehottaisin kuitenkin puhumaan tilanteestanne vaikkapa perheneuvolaan, jotta teitä voisi auttaa. Entä olisiko mahdollista olla yhteydessä sosiaalitoimeen? Voimia teille joka tapauksessa! :hug:

 

[Istafra]

Mitäs jos se miehesi jäisi lasten kanssa kotiin vaikkapa viikonlopuksi, jotta sinä saisit hetkeksi hengähtää?
Voisit mennä vaikkapa viettämään hotelliviikonloppua jonnekin kaupunkiin jos rahat riittävät tai sitten jonkun tuttavan mökille tms?

 

[ap]

Mitäs jos se miehesi jäisi lasten kanssa kotiin vaikkapa viikonlopuksi, jotta sinä saisit hetkeksi hengähtää?
Voisit mennä vaikkapa viettämään hotelliviikonloppua jonnekin kaupunkiin jos rahat riittävät tai sitten jonkun tuttavan mökille tms?

No olen sen tyyppinen pösilö, etten osaa nauttia yksinolosta. Nautin lomasta vain ja ainoastaan armaan mieheni/koko perheeni seurassa, kaikki muut vaihtoehdot ovat vähemmän kivoja. En voi tälle mitään.
Ahdistun yksinolosta ihan hurjasti, eikä se varmaan tähän vointiin olisi auttamassa...
Jos vain jotenkin pääsisin mieheni kanssa hetkeksi johonkin, se olisi sitä, mistä saisin hurjasti voimia jatkaa.

 

[vieras]

Kuuluuko teistä jompikumpi johonkin liittoon? Nekin tukevat lomia ja itse asiassa aika kivastikin. Niihin voi perustella mm. taloudellisilla tekijöillä ja jaksamisella. Itse yh:na tiukassa tilanteessa sain tuetun loman Ikaalisten kylpylään.

Silti sosiaalitoimen tai perheneuvolan tukea jäin minäkin miettimään.. Tsemppiä!

 

[ap]

Neuvola ja sosiaalitoimi eivät ole kuin vasta viimeisiä vaihtoehtoja, sillä täällä tämä homma ei pyöri niinkuin pitäisi, ei siellä meitä ymmärretä. Lastensuojelusta alkavat uhkailemaan huostaanotoilla, vaikka olemme hyvin tasapainoinen perhe, eikä meillä ole päihde/väkivaltaongelmia. Neuvolastakin ilmoittavat vain lastensuojeluun, siinä kaikki. Ei se ole sitä apua, mitä tarvitsisimme. Lapset meillä hoidetaan hyvin ja he näyttävät onneksi onnellisilta. Äiskä ja iskäkin ovat onnellisia, joskin väsyneitä. Minä varsinkin.