Mitä tehdä? Kun mitään ei voi enää tehdä

["surullinen"]

Kun huomaa että elämä on ollut täynnä vääriä valintoja. Parisuhde on raunioina ja lapset minun vastuulla. Eikä se parisuhden koskaan mitekään vankalla pohjalla ollutkaan. aikanaan kun oli mahdollisuus vielä valita, en uskaltanut lähteä. Biologinen kello tikitti ja tiesin, että se toinen vaihtoehto olisi ollut niin epävarma, kenties pelkkää haihattelua. Ja tämä nykinen mieheni oli ensimmäinen ja ainut poikaystäväni. En ole koskaan ollut mikään missi joten mahdollisuuksia oli rajatusti. Silloin en uskaltanut ottaa riskiä että jään lapsettomaksi koska lähden kuitenkin kokeilemaan jonkun toisen kanssa. Vähän aikaa sitten kuulin, että olisin ollut sen toisen tyypin suuri rakkaus, se ei vaan ollut uskaltanut sanoa. Nyt kun yritän vain sinnitelä päivästä toiseen, se menetetty mahdollisuus tuntuu tietysti niin kamalan paljon oikeammalta. Voi kumpa olisin uskaltanut. Mutta mistä sitä tietää, ehkä siitä ei olis tullut mitään ja sitten mulla ei olis näitä ihania lapsia.
Mutta surullinen olen. Siihen kuinka paljon jatkuvat pettymykset rakkaudessa oi syöneet mun itsetuntoa. Valitsin huonon parisuhteen ennemminkuin riskin yksinolosta ja lapsettomuudesta.
Typerää tätä enää on murehtia. Nyt vaan yön tunteina se tulee mieleen kun koitan kerätä voimia taas uuteen päivään ja todellisuuden kestämiseen.

 

["hali"]

Miksi et eroa? Et ainakaan ole enään lapseton ja voit löytää elämääsi vielä sen oikean rakkaudenkin

 

["mies"]

Elämässä on vielä mahdollisuuksia, jos itse haluaa niin. Kuolemassa mahdollisuudet loppuvat.

 

["vieras"]

Sulla on lapset. Olet tehnyt jotain oikein.

 

["minttu"]

mikä siinä nykysessä parisuhteessa on sitten niin pahasti vialla? mitä jää puuttumaan? mitä ongelmalle on yritetty tehdä? onko pariterapiassa käyty? joskus se auttaa näkemään asiat sen toisenkin kannalta!

jos haihattelet omien mielikuvien tutoksen perään=tuo toinen mies on luultavasti ihan sama vaikka vertaisit omaa miestäsi satujen prinssiin..

tuo toinen ei välttämättä olisi ollut puoliakaan siitä mitä nykynen miehes, tai ehkä hän olis ollut samanlainen, tai mahdollisesti jossain asiassa parempi,mutta toisessa paljon huononpi.

ei sun tartte kestää ja sinnitellä ala panostaa siihen teidän suhteeseen! sillä tavalla asiat muuttuu, ei odottamalla,ei haihattelemalla,ei toivomalla vaan puhumalla, tekemällä.päättämällä.

olen lukenut paljon parisuhde ongelmista tutkimustietoa ja onnellisempia ollaan niissä suhteissa joissa tunnetason sitoutuminen on vahva!

väestöliitolta löytyy parisuhdetietoa! käytä sitä. varaa aika pariterapeutille, jos ootte pienituloisia niin ev.lut kirkolta löytyy perhe/pariterapiaa. muistahan se että teillä on LAPSI joka ei taatusti ole onnellinen jos särjet hänen perheen... pelkän haavekuvan vuoksi

 

["surullinen"]

[QUOTE="vieras";28737739]Sulla on lapset. Olet tehnyt jotain oikein.[/QUOTE]

Voi KIITOS tästä. Parasta mitä kukaan on mulle pitkiin aikoihin sanonut.

 

["vieras"]

[QUOTE="surullinen";28737759]Voi KIITOS tästä. Parasta mitä kukaan on mulle pitkiin aikoihin sanonut.[/QUOTE]

Ihan tosi? Kiitos tästä.

 

["surullinen"]

[QUOTE="minttu";28737758]mikä siinä nykysessä parisuhteessa on sitten niin pahasti vialla? mitä jää puuttumaan? mitä ongelmalle on yritetty tehdä? onko pariterapiassa käyty? joskus se auttaa näkemään asiat sen toisenkin kannalta!

jos haihattelet omien mielikuvien tutoksen perään=tuo toinen mies on luultavasti ihan sama vaikka vertaisit omaa miestäsi satujen prinssiin..

tuo toinen ei välttämättä olisi ollut puoliakaan siitä mitä nykynen miehes, tai ehkä hän olis ollut samanlainen, tai mahdollisesti jossain asiassa parempi,mutta toisessa paljon huononpi.

ei sun tartte kestää ja sinnitellä ala panostaa siihen teidän suhteeseen! sillä tavalla asiat muuttuu, ei odottamalla,ei haihattelemalla,ei toivomalla vaan puhumalla, tekemällä.päättämällä.

olen lukenut paljon parisuhde ongelmista tutkimustietoa ja onnellisempia ollaan niissä suhteissa joissa tunnetason sitoutuminen on vahva!

väestöliitolta löytyy parisuhdetietoa! käytä sitä. varaa aika pariterapeutille, jos ootte pienituloisia niin ev.lut kirkolta löytyy perhe/pariterapiaa. muistahan se että teillä on LAPSI joka ei taatusti ole onnellinen jos särjet hänen perheen... pelkän haavekuvan vuoksi[/QUOTE]

Pariterapiassa on käyty vuoden ajan, tuloksetta. Tunnesitoutuminen... voiko sellaista ollakaan kun minun puolelta sitoutuminen perustui muutenkin muihin asioihin.
En eroa lasten takia. Se tarkottaisi osittaista eroa lapsista sillä onhan isälläkin oikeus nähdä lapsian. Lapsista en tahdo olla erossa.
En haihattele enää mitään. Kadun vain tekemiäni valintoja. Ja vaikka eroasinkin, niin uutta parisuhdetta en edes kuvittele löytäväni, se ei vain ole mahdollista.

 

["vieras"]

Turha itkeä kaatunutta maitoa. Voihan olla, että se toinen vaihtoehto olisikin toteutuessaan ollut ihan surkeaa. Nyt vaan mielikuvissasi teet siitä jotain muuta.

Ehkä suhteenne korjaantuu, kun lakkaat haihattelemasta ja alat välittää itsestäsi ja tajuat, että vain sinä voit tehdä itsestäsi onnellisen, ei kukaan muu.

 

[astrolabe]

Ei vääristä valinnoista tartte loppuikää kärsiä.

 

["minttu"]

[QUOTE="surullinen";28737798]Pariterapiassa on käyty vuoden ajan, tuloksetta. Tunnesitoutuminen... voiko sellaista ollakaan kun minun puolelta sitoutuminen perustui muutenkin muihin asioihin.
En eroa lasten takia. Se tarkottaisi osittaista eroa lapsista sillä onhan isälläkin oikeus nähdä lapsian. Lapsista en tahdo olla erossa.
En haihattele enää mitään. Kadun vain tekemiäni valintoja. Ja vaikka eroasinkin, niin uutta parisuhdetta en edes kuvittele löytäväni, se ei vain ole mahdollista.[/QUOTE]

niin miksihän tuloksetta? minusta kuulostaa siltä että vika ei niinkään ole miehessä,tai edes mies valinnassa vaan siinä että sinä et ole sitoutunut!

 

["Vieras"]

Helppo ratkaisu. Eroa hyvä ihminen!!!