Mitä tehdä, kun lääkärit eivät

[sellofaani]

lue papereita kunnolla tai sitten vähättelevät edellisten synnytysten komplikaatioita?
Eli ongelmani jokaisessa synnytyksessä on ollut (ensimmäinen mukaan lukien) että vauva ei laskeudu vasta kuin ponnistusvaiheessa ja sitten enemmän tai vähemmän "kiskottu" ulos koska ovat jääneet hartioista kiinni. Tämä vaihe on kestänyt niin pitkään, että verenvuoto on ollut vähimmillään 1000ml, enimmillään 2000ml. Synnytyksen pääosin vko38-39. Vauvat noin +-4kg. Viimeisin synnytys päätyi siihen, että vaikka hänen päähänsä oli jo kiinnitetty se laite joka seuraa sydänääniä, niin vauva pyöri ympäri ja tarjosi jalkaansa syntymään- edessä oli leikkaus.

Synnytän syksyllä ja pelkään koko ajatusta (tiedän, vähän myöhäistä ajatella jne.) synnyttämisestä. Raskaus ja vauva ok, mutta synnytys kauhistuttaa ja ennenkaikkea siksi, että lääkärit eivät suostu keskustelemaan asiasta. Heidän mielestään edellisetkin on saatu "pihalle" ja kaikki kuitenkin päättynyt lääketieteelliseltä kannalta hyvin eli äiti ja vauva elossa-mitä väliä muulla..?!
He eivät ota huomioon verenvuototaipumustani, vaikka jokaisen synnytyksen kohdalla olen saanut verensiirron ja minulle on jopa sanottu, että pelkäsivät jo henkeni puolesta kun vuotoa ei meinattu saada kuriin.

Kuinka saan lääkärit puhumaan asiasta? En suostu lähtemään pois, ennenkuin asia on käsitelty? Tiedän, että pitävät minua hulluna, kun olen
raskaana, vaikka järjen mukaan kannattaisi sen vaiheen jo olla elämässäni. Heittäydynkö hysteeriseksi?

Äitiyspoliklinikalla käyn säännölisesti seurannassa (muun syyn vuoksi) mutta tuntuu, että ketään ei kiinnosta vastata mihinkään.

 

[minä]

Ei tarvitse noin teatraalisiin keinoihin onneksi turvautua

Eli ota asia puheeksi omassa neuvolassa, ja pyydä lähete synnytyspelkopolille. SAat ajan synnytyssairaalaan ensin kätilölle, jonka kanssa keskustellaan ja käydään läpi asioita, ja kätilö laatii tekstin käynnistä papereihisi. Sitten saat ajan ihan pelkoasioihin erikoistuneelle lääkärille, jonka kanssa keskustellaan lisää, ultrataan kokoa ja pohditaan yhdessä tilannetta sekä synnytystapaa. Siellä pelkopolilla käydään sitten ihan tilanteen mukaan useammankin kerran, esim itse olen käynyt nyt kerran kätilöllä ja kolmesti lääkäreillä, ja olen erittäin tyytyväinen

Kyllä tuo asia vakavasti otetaan, älä huolehdi! Mutta kannattaa tosiaan mennä sen pelkopolin kautta, heillä on herkempi korva kuuntelemaan huolia jne

Tsemppiä :hug:

 

[Miira]

Minä kävin pelkopoliklinikalla keskustelemassa ja siellä luvattiin, että kuuntelevat minua synnytyksen aikana ja että puudutuksen saan, vaikka 10 cm auki, jos tarvetta tulee. Toisen lapsen synnytys etenikin hyvää vauhtia. Lapsivedet menivät ja tarkastivat tilanteeni. Olin 5 cm auki. Sitten olinkin jo 10 cm auki ja tuli pientä ponnistamisen tarvetta. Vauva oli yhä ylhäällä ja vauvan käsikin oli ensimmäisenä tulossa ulos. Ponnistusyritys ei tuonut vauvaa alemmaksi ja kivut olivat makeat. Sanoivat, "tästä edetessä täytyy varmasti leikata väliliha ja ottaa imukuppi avuksi". Pyysin ensimmäistä kertaa kivunlievitystä. Sain spinaalipuudutuksen, enkä alkanut ponnistamaan vauvaa ulos. Lepäilin sängyllä ja parin tunnin kuluttua vauva olikin korjannut asentoaan, puudutus hälveni ja vauva syntyi helposti kuin liukuen ulos. Ponnistin 7 min, vauva 4020g, 52 cm ja pipo 36,5 cm. Jos vauva ei olisi korjannut asentoaan, olisin valinnut sektion. Onneksi oli aikaa seurata tilanteen etenemistä, kun vauvan sydänäänetkin pysyivät kokoajan hyvinä. Miksi vetää vauvaa alemmaksi, josta se joudutaan kiskomaan väkisin ulos? Miksi tieten tahtoen hakeutua imukuppitilanteeseen? Tietysti vauva voi itsekin laskeutua niin, että jää jumiin, mutta eiköhän noin muuten vauva laskeudu silloin kun sen aika on? En vieläkään ole ymmärtänyt kaikkea, mutta onneksi sain mennä tämän synnytykseni näin. Ikäänkuin tämä odottaminen 10 cm auki puudutuksen avulla ei olisi vaihtoehtona, jos sitä ei itse ymmärrä kysyä? Ehkä sektioon päätymisen riski lisääntyy näin toimittaessa? Synnytys pysähtyy? No jos isohko vauvani olisi syntynyt huonossa tarjonnassa ja olisi revitty alakautta ulos, niin eiköhän siinä olisi ollut isot riskit meille molemmille. Hyvässä asennossa vauva tuntui mahtuvan tulemaan juuri ja juuri helposti ulos. Yhtään isompi ei olisi mahtunut. Molemmat voivat hyvin. Äiti sai pienen pintanaarmun.

 

[Miira]

Lisään vielä, että voisikohan tuon verenvuototaipumuksesi syynä olla juuri vauvan kiskominen ulos? Voisit kysyä pelkopoliklinikalla tästäkin. Kerrothan sitten meille, että miten klinikalla meni ,jos ja kun toivottavasti sinne menet. Suhtautuvat sairaalassa sinuun aivan eri tavalla, kun näkevät paperisi etukäteen ja kyllä sekin auttaa, kun sovitaan asioista.

 

[sellofaani vastaa]

Pyysin tosiaan päästä keskustelemaan pelkopolille, mutta sanoivat ettei ole aihetta, koska olen synnyttänyt useamman. Sanoin asiasta myös äitiyspolilla, niin yksi lääkäri vain, että on siitä synnytyksestä jotenkin selvitty, ettei tuo vuoto asia nyt niin kauhea ole, kun sitten voidaan tankata. Toinen lääkäri peloitteli, että ennakoi kohdun repeämistä.
Tuntuu, että jos on synnyttänyt enemmän kuin kolme, sen jälkeen suhtautuminen on vähättelevää, eikä oteta tosissaan.

Ja niin todennäk. tuo verenvuoto taipumus on just tuosta, kun "vauvat eivät tule suosiolla ulos"..

 

[Miira]

Sairaalakohtaisia eroja varmasti. Minä olen synnyttänyt Naistenklinikalla. Tutttuni synnytti samassa paikassa kuin minä, mutta kolmannen lapsensa ja pääsi myös pelkopolille. Sinuna vaatisin päästä ja jos sanoisivat ettei pääse, niin vastaisin, että tekisin kirjallisen valituksen ja sen todentotta tekisinkin.

En edes keskustellut neuvolassa, että miksi haluan pelkopolille. Sanoin neuvolassa, että varaathan ajan ja niin se varattiin. Kyllä sairaalasta täytyy löytyä yksi tunti aikaa keskustelulle.

 

[taustalla]

Luin täältä jokin aika sitten, että eräs äiti oli ottanut potilaslain kouraan ja lukenut sieltä, että hoito (myös synnytys) pitää hoitaa potilaan tahtoa kunnioittaen ja saanut näin sektion (tosin muistaakseni edellinen lapsi oli kuollut synnyytkseen).

 

[Minä taas]

Nimenomaan, älä siellä äitipolilla ota vältsyyn asiaa puheeksi, vaan omassa neuvolassa. Eli omalle neuvolatädillesi sano, ja pyydä se lähete. Muutenkaan sieltä äitipolilta käsin noita pelkopolijuttuja ei käsitellä, vaan ihan oman neuvolan kautta lähete, ja sitten sieltä pelkopolilta antavat sinulle ajan.

Eli omassa neuvolassa nyt seuraava steppi asian hoidon suhteen!

 

[swerfiel]

\

Luin täältä jokin aika sitten, että eräs äiti oli ottanut potilaslain kouraan ja lukenut sieltä, että hoito (myös synnytys) pitää hoitaa potilaan tahtoa kunnioittaen ja saanut näin sektion (tosin muistaakseni edellinen lapsi oli kuollut synnyytkseen).

Jep, omista oikeuksistaan pitää pystyä pitämään kiinni, vaikka se vaikeata onkin! Älä luovuta!

Tuohon sektiojuttuun on pakko kommentoida, että vaikka varmaan tässä tapauksessa olikin ihan oikea ja paras vaihtoehto, niin ei se lainkohta ihan sitä tarkoita, että voisi kävellä vaikka sisätautikirurgiselle ja vaatia jotain vapaavalintaista leikkausta ihan vaan siksi, että se on "potilaan tahto". Toimenpiteille pitää olla lääketieteellinen perustelu, mutta niistä saa kyllä kieltäytyä ihan milloin haluaa ilman sen kummempia perusteita!