Mitä tehdä kun koira on liian kiinni minussa?

["takiainen"]

Otin pari vuotta sitten pienen löytökoiran itselleni. Ongelma kuulostaa hassulta, mutta meillä alkaa olla jo turhankin läheinen suhde. Koira haluaa olla kokoajan kiinni minussa ja vaatii huomiota. Nytkin kun olemme olleet koko päivän yhdessä ja haluaisin olla illan rauhassa koneella, niin koira tuli nukkumaan viereeni sohvalle ja pitää päätä käteni päällä niin etten pysty kunnolla kirjoittamaan. Olen haaveillut lapsesta, mutta ongelmiahan siitä tulisi, kun minun pitäisi antaa molemmille huomiota kokoajan ja koira olisi varmasti mustasukkainen lapselle, kun tietenkin lasta pitäisi hoitaa enemmän ja näin koira jäisi vähemmälle huomiolle. Minulle tulee myös huono-omatunto, jos kiellän koiraa tulemasta esim. syliini kun se tahtoisi. En haluaisi pakottaa koiraa olemaan yksin, mutta tuntuu, että tämä ei ehkä ole enää normaalia..

 

[_Pigeon_]

Koiran ei kuulu saada huomiota silloin kun se haluaa, vaan silloin kun sinä sitä haluat antaa. Sinä olet pomo, eikä toistepäin. Ensinnäkin jätä tuo huonon omatunnon tunteminen, koiraa ei kuulu sääliä. Kyllä toi meidänkin koira haluaisi varmasti koko ajan rapsutuksia ja olla vieressä, mutta ei se niitä tule kerjäämään kun tietää ettei siitä ole mitään hyötyä. Me kutsutaan se tykö kun halutaan, ja sit käsketään pois kun ei enää haluta rapsutella.

 

["vieras"]

Koirasi tarvitsisi siis itsevarmuutta ja -luottamusta. Nyt hän on hyvin epävarma ja siksi seuraa sinua joka paikkaan. Miten saada koira itsenäisemmäksi?

Jos seuraa sinua vaikka vessaan, laita ovi kiinni ja jos on hiljaa niin palkitse namuilla. Ja et ota koiraa aina viereesi tai syliisi. Kehu kun on hiljaa ja kiltisti. Jos vinkuu tai hakee muutoin huomiota, älä huomioi mitenkään.

 

[joo-o]

Eli, otit koira kun säälit sitä. Et kohtele koiraa koirana, kohtelet sitä ihmisenä. Ajattelet, että koiralle tulisi"paha mieli", jos komentaisit sitä. Just tollailla ei saisi koiraa kohdella.

Ensiksikin, et anna sen olla kiinni itsessäsi.
Koirahan ei sitä "yhteyttä" halua vaan sinä sitä ylläpidät. Sinä ajattelet, ettei se reppana pärjaisi muuten.
Koita haluaa tulla kohdelluksi koirana.

Et anna sen vaatia huomiota. Käsket sen pois sohvalta aina kun hyppää siihen ilman sun lupaasi, opetat nukkumaan omassa petissään. Et päästä sitä sänkyysi.
Palkitset hyvistä asioista ja opetat sitä. Tällaisia koiria ei ole koulutettu eikä opetettu, sen takia ne ovat ottaneet johtajan aseman, ikäänkuin pakosta. Sun pitää olla koirallesi johtaja, palkita sitä kun se tekee oikein ja saada siihen oikeanlainen yhteys.

 

["takiainen"]

Nuo ovat aivan totta mitä sanoitte.. Minun ei ehkä alunperinkään olisi pitänyt ottaa koiraa, sillä käyn itse terapiassa sen vuoksi, että koen liian paljon empatiaa kaikkea, myös eläimiä kohtaan. Haluan, että kaikilla olisi mahdollisimman hyvä olla ja tiedän, että tämän vuoksi toimin väärin koirankasvatuksessa. Tuntuu vain, että rakastan sitä pientä ihanuutta niin valtavan paljon, etten halua sille tulevan paha mieli mistään. Olen monta kertaa kuullut ja lukenut juuri tuosta, että koira ei ajattele samoin kuin ihminen ja koiraa ei pitäisi sääliä. Mutta..kyllähän sille ihan selkeästi tulee paha mieli, jos en suostu leikkimään sen kanssa tai hellimään sitä kun se sitä kaipaa. Ainut missä olen pysynyt tiukkana on se, että ruokinnassa pysyn tiukkana, ja olen saanut sen pidettyä hoikkana vaikka tuntuu että sillä on aina nälkä. Kuinka pystyisin "kovettamaan" itseni tai ajattelemaan, että se onkin oikeasti koiralle parhaaksi, jos lakkaan lellimästä sitä ja se joutuukin selviämään itsekseen?

 

[toinen eläinrakas]

Katso koirakuiskaaja ohjelmaa vaikka ruutu.fi sivuilta. Siellä on vastaavanlaisia tapauksia pienistä koirista ja heidän omistajistaan, kuin teillä ja ovat saaneet apua ongelmaan! Loistava ohjelma. "Joo´o" kirjoitti niin asiaa! Rakastan itse koiriani niin paljon, että haluan heillä olevan onnellinen, terve ja hyvä suhde minuun ja muihin laumanjäseniin. Olen samanlainen empaattinen, mutta saanut paljon apua itsekin koirakuiskaaja ohjelmasta. Se mies osaa oikeasti ymmärtää koirien mieltä ja auttaa koiraihmisiä! Ohjelmassa näkee miten onnellisia koirista tulee, kun johtajuusasia on kunnossa ja liikunta, kuri ja hellyys tasapainossa! Onnellisempia päiviä koirasi kanssa! <3 Empaattisuutesi ja hellyys on hyvä asia, kunhan osaa antaa sitä hellyyttä oikeaan aikaan!

 

["vieras"]

[QUOTE="takiainen";25995714]Nuo ovat aivan totta mitä sanoitte.. Minun ei ehkä alunperinkään olisi pitänyt ottaa koiraa, sillä käyn itse terapiassa sen vuoksi, että koen liian paljon empatiaa kaikkea, myös eläimiä kohtaan. Haluan, että kaikilla olisi mahdollisimman hyvä olla ja tiedän, että tämän vuoksi toimin väärin koirankasvatuksessa. Tuntuu vain, että rakastan sitä pientä ihanuutta niin valtavan paljon, etten halua sille tulevan paha mieli mistään. Olen monta kertaa kuullut ja lukenut juuri tuosta, että koira ei ajattele samoin kuin ihminen ja koiraa ei pitäisi sääliä. Mutta..kyllähän sille ihan selkeästi tulee paha mieli, jos en suostu leikkimään sen kanssa tai hellimään sitä kun se sitä kaipaa. Ainut missä olen pysynyt tiukkana on se, että ruokinnassa pysyn tiukkana, ja olen saanut sen pidettyä hoikkana vaikka tuntuu että sillä on aina nälkä. Kuinka pystyisin "kovettamaan" itseni tai ajattelemaan, että se onkin oikeasti koiralle parhaaksi, jos lakkaan lellimästä sitä ja se joutuukin selviämään itsekseen?[/QUOTE]

Minä voin samaistua tähän sinun viestiisi tosi paljon! Minulla on ollut samanlaisia ongelmia lemmikkieni kanssa. Minulla on myös ongelmia liiallisen empaattisuuden kanssa, mikä kohdistuu usein varsinkin kaikkiin "avuttomiin". Minun on todella vaikea kieltäytyä mistään tai tehdä mitään, mistä ajattelen, että jollakin voi tulla paha mieli tai joku voi pettyä. Minusta on alkanut tuntua, että tämä haittaa jo omaa elämääni. Saanko kysyä millaisesssa terapiassa olet ja onko terapiasta ollut apua?

 

[koiramus]

Koirahan oppii juuri niille tavoille, miten sitä opetat. Itse olet koiraasi vieressä rapsutellut ja hellinyt, olet vahvistanut tuota "riippuvuutta". Nyt vain alat vahvistamaan itsenäisyyttä koirassasi

 

[_Pigeon_]

[QUOTE="takiainen";25995714]Nuo ovat aivan totta mitä sanoitte.. Minun ei ehkä alunperinkään olisi pitänyt ottaa koiraa, sillä käyn itse terapiassa sen vuoksi, että koen liian paljon empatiaa kaikkea, myös eläimiä kohtaan. Haluan, että kaikilla olisi mahdollisimman hyvä olla ja tiedän, että tämän vuoksi toimin väärin koirankasvatuksessa. Tuntuu vain, että rakastan sitä pientä ihanuutta niin valtavan paljon, etten halua sille tulevan paha mieli mistään. Olen monta kertaa kuullut ja lukenut juuri tuosta, että koira ei ajattele samoin kuin ihminen ja koiraa ei pitäisi sääliä. Mutta..kyllähän sille ihan selkeästi tulee paha mieli, jos en suostu leikkimään sen kanssa tai hellimään sitä kun se sitä kaipaa. Ainut missä olen pysynyt tiukkana on se, että ruokinnassa pysyn tiukkana, ja olen saanut sen pidettyä hoikkana vaikka tuntuu että sillä on aina nälkä. Kuinka pystyisin "kovettamaan" itseni tai ajattelemaan, että se onkin oikeasti koiralle parhaaksi, jos lakkaan lellimästä sitä ja se joutuukin selviämään itsekseen?[/QUOTE]

Ei se koira tunne pahaa mieltä. Teillä on nyt tilanne se, että koira on johtaja etkä sinä. Koira on silloin onnellinen kun sillä on johdonmukainen johtaja, joten siihen sun täytyy nyt panostaa. Koira on koira, se kaipaa lajilleen ominaista toimintaa ollakseen tyytyväinen, ei vaan rapsuttelua ja hellyyttä. Ei koirat laumassakaan toisiaan silittele... Koira kaipaa kuria ja aktivointia ennen hellyyttä.