Mitä tehdä kun ei enää keksi...11 v. käytös

[Vinkkejä kaipaava]

Olisiko kellään kokemuksia 11.v tytön käytökseen liittyen? En enää keksi keinoja mitä tehdä, kun ei oikein tunnu mikään tehoavan. On tietävinään kaiken, uhmaa jatkuvasti, jankuttaa vastaan joka asiassa, ei mikään käy kun jotain pyytää tekemään, syyttää kaikesta muita, sen ja sen takia se oli sen syy jne. Tämä kaikki kotona, muualla käytös ihan ok, koulu sujuu hyvin..Mitä olette tehneet, tai mitä tekisitte tällaisessa tilanteessa. Tuntuu että menee hermo...

 

[Kristan äiti]

Täh? Puhutaanko nyt meidän 7 vee tytöstä kenties?
Eli kiitos, apuja tänne myös.

 

["neuvoton"]

mä oon saanu täällä haukkuja kivasti, kun etsiskelin neuvoja meidän 9v käytökseen kanssa. Täällä ihan sama ongelma!!

 

["Feeniks"]

Meillä tuota helvettiä takana jo viis vuotta, tyttö nyt 16v ja meno jatkuu

tuo ei aikuistu varmaa ikinä

ja on saanu ittensä sellaseen pulaan ettei tosikaan ja silti kaikki on vaan muiden syytä :/

 

[..ap..]

Meillä vielä rajoittuu kotiin nää jutut onneks, mutta pelko on takapuoles, kuinka tulee käymään?? Onko se todella ihan normaalia, kun aina vaan sanotaan että se kuuluu tähän ikään, niin kai se on että tätä ikää riittää eläkeikään saakka aina asiat tietysti kuuluu johonkin ikään.
Olen vaan miettinyt mitä on tullu tehtyä väärin, kun kuopuskin jo pelkää noita "kohtauksia" niin että näkee painajaisia.
On kokeiltuna kotiarestit, tavaroiden takavarikointi, ym. mukka kommentti on vaan että ihan sama ei sen väliä, en olis sitä tarvinnukkaan ja en olis mihinkään mennykkään jne.

 

[kuhankysyn]

vapaan kasvatuksen tuloksia?

 

["äiskä"]

täällä kans samanmoinenkymppi vee!
ja on kyllä ollaut rajat, ja rakkauta ja kuria....

 

["vieras"]

Mä sain yhteyden taas meidän 11v likkaan kun vähän pakotin itteni sen seuraan! Men viereen katsomaan telkkaria ja höpöttelen kaikkia juttuja, kyselen kuulumisa, yritän näyttää miten kiinnostunut len hänen elämästään. Välillä mulkaa pahasti, välillä heltyy. Joka ilta halaan ja kerron rakastavani vaika toinen näyttää siltä että oksentaa kohta . Ollaan oltu kahdestaan leffassa ja shoppailemassa ja ruokakupaan yritän aina pyytää mukaan. Kahdenskeskinen aika on todella tärkeä ja se että näyttää että hän on tärkeä ja rakastttu kaiken tuon rasavaletin takana. Toki meillä on myös kova kuri jo alusta asti vaikka tuo kovasti yrittää rajojaan koetella.

 

[...ap....]

vapaan kasvatuksen tuloksia?

No kun nimen omaan ei, en missään tapauksessa kannata vapaata kasvatusta. meillä ollut kyllä ihan selkeät rajat mikä oikein mikä väärin, ei saa kaikkee mitä haluaa, meillä ei vielä lorvita tuolla kaupungilla, harrastuksia on ja sellaisia mistä tykkääkin ja sehän tässä ihmetyttääkin, vai johtuneeko siitä että muka kaverit saa sitä ja tätä kaverit saa tehdä niin ja näin, mutta mielestäni tuonikäisen paikka ei ole lorvia vielä ties missä.

 

[...ap.....]

[QUOTE="vieras";22801364]Mä sain yhteyden taas meidän 11v likkaan kun vähän pakotin itteni sen seuraan! Men viereen katsomaan telkkaria ja höpöttelen kaikkia juttuja, kyselen kuulumisa, yritän näyttää miten kiinnostunut len hänen elämästään. Välillä mulkaa pahasti, välillä heltyy. Joka ilta halaan ja kerron rakastavani vaika toinen näyttää siltä että oksentaa kohta . Ollaan oltu kahdestaan leffassa ja shoppailemassa ja ruokakupaan yritän aina pyytää mukaan. Kahdenskeskinen aika on todella tärkeä ja se että näyttää että hän on tärkeä ja rakastttu kaiken tuon rasavaletin takana. Toki meillä on myös kova kuri jo alusta asti vaikka tuo kovasti yrittää rajojaan koetella.[/QUOTE]

näin meilläkin mennään, jokailtainen kahdenkeskinen juttu, peittelyt, halailut ja kerron rakastavani myös. Läksyjen kanssa auttelen aina tarvittaessa kotona kun olen kun koulusta tulee, kyselen heti kuulumiset ym. Varmasti voisi olla silti kehitettävää meillä tuossa ihan kahdenkeskisessä touhuamisessa ,mikä ei aina ole kovin helppo järkätä, pitkät koulupäivät, harrastukse, kuopus jaloissa(ei ole minne lykätä, miehen työ epäsäännöllinen, paljon pois.) Kiitos tästä vinkistä-

 

[Keittiönoita]

Onko tämä lapsi aikaisemmin totellut vain sen vuoksi, että äiti käskee, vai sen vuoksi, että on ymmärtänyt, miksi jotain asiaa ei saa tehdä? Onko lapsi aiemmin osallistunut kotitöihin käskystä vai sen vuoksi, että on halunnut osallistua niihin?

Valitettavasti lapsilla alkaa jossain vaiheessa tulla kausi, jolloin käskyttäminen ei enää tehoa. Joillekin auttaa keppi, joillekin porkkana. Keppiä olette ilmeisesti jo kokeilleet - huonolla menestyksellä - joten olisiko porkkanan aika? Keskustele tyttäresi kanssa ja sopikaa yhdessä pelisäännöt. Sinä annat joissain asioissa periksi tyttärellesi ja vastaavasti tyttäresi antaa periksi sinulle. Muista, että syyttävä äänensävy saa kenet tahansa takajaloilleen. Etsikää yhdessä kompromissi, johon molemmat voivat olla tyytyväisiä.

 

[.... ap..]

Onko tämä lapsi aikaisemmin totellut vain sen vuoksi, että äiti käskee, vai sen vuoksi, että on ymmärtänyt, miksi jotain asiaa ei saa tehdä? Onko lapsi aiemmin osallistunut kotitöihin käskystä vai sen vuoksi, että on halunnut osallistua niihin?

Valitettavasti lapsilla alkaa jossain vaiheessa tulla kausi, jolloin käskyttäminen ei enää tehoa. Joillekin auttaa keppi, joillekin porkkana. Keppiä olette ilmeisesti jo kokeilleet - huonolla menestyksellä - joten olisiko porkkanan aika? Keskustele tyttäresi kanssa ja sopikaa yhdessä pelisäännöt. Sinä annat joissain asioissa periksi tyttärellesi ja vastaavasti tyttäresi antaa periksi sinulle. Muista, että syyttävä äänensävy saa kenet tahansa takajaloilleen. Etsikää yhdessä kompromissi, johon molemmat voivat olla tyytyväisiä.

Kiitos neuvosta..
Meillä oli aikanaan tytön omasta pyynöstä seinätaulu, missä oli laitettu yhdessä tärkeitä asiota, mitkä/miten kuuluu hoitaa/tehdä, ja kun sai tarpeeksi hymynaamoja tauluun siitä sai toivoa jonkun asian mitä haluaa(ei tavaraa), se toimi vähän aikaa mutta sitten sekin alkoi olla, vähän niinkun että ei sen väliä. Ja mitä sitten vaikken saakkaan niitä merkke jne.
Porkkanoita on ollut tarjolla kyllä myös, ja olen käyttänyt varoitus systeemiä myös että heti ekasta kerrasta ei mitään vielä seuraa, mutta lähes joka kerta on hommat mennyt siihen pisteeseen että se seuraus mikä on asista ilmoitettu on jouduttu panemaan käytäntöön. Aikas turhauttavaa on kyllä välillä. Ja kun tästä kärsii kaikki muutkin, eikä vain hän itse.

 

[.ap.....]

Niin kai se vaan on niin että sitten se helpottuu, kun muuttaa pois kotoa ja saa omia lapsia joku viisas on joskus näin sanonut

Kiitos hyvistä vastauksista, ja niistä kyllä tuli ajattelemisen aihettakin sopivasti, ei kun eteenpäin kohti uusia taisteluja vaan

 

[viimeinen murkku menossa]

Keittiönoita osaa kyllä aina antaa niin hyviä, järkeenkäypiä neuvoja. Niin se vain menee, kepillä ei pitkälle pötkitä, kun ikää tulee. Juuri yhdessä sovitut säännöt ja vastuuuta mös suhteessa, sekä iän myötä myös vapautta.

 

[Keittiönoita]

Kiitos neuvosta..
Meillä oli aikanaan tytön omasta pyynöstä seinätaulu, missä oli laitettu yhdessä tärkeitä asiota, mitkä/miten kuuluu hoitaa/tehdä, ja kun sai tarpeeksi hymynaamoja tauluun siitä sai toivoa jonkun asian mitä haluaa(ei tavaraa), se toimi vähän aikaa mutta sitten sekin alkoi olla, vähän niinkun että ei sen väliä. Ja mitä sitten vaikken saakkaan niitä merkke jne.
Porkkanoita on ollut tarjolla kyllä myös, ja olen käyttänyt varoitus systeemiä myös että heti ekasta kerrasta ei mitään vielä seuraa, mutta lähes joka kerta on hommat mennyt siihen pisteeseen että se seuraus mikä on asista ilmoitettu on jouduttu panemaan käytäntöön. Aikas turhauttavaa on kyllä välillä. Ja kun tästä kärsii kaikki muutkin, eikä vain hän itse.

Mä en olisi sinuna vielä hirveän huolissani, koska tyttösi on vasta 11 v. Nyt on kuitenkin aika alkaa neuvotella asioista. Kysyä tytöltä, mikä hänen mielestään kotona on kivaa ja mikä vähemmän kivaa. Mitkä asiat tekevät/tekisivät hänen olonsa kotona mukavaksi ja minkä asioiden hän arvelee tekevän muiden olon mukavaksi. Lasten ja nuorten kuuluu ruveta itsenäistymään ja se yleensä tarkoittaa sitä, että he eivät olekaan enää vanhempien näkökulmasta kilttejä ja helppoja.

Meillä mä olen ollut "lauman johtaja", mutta se ei ole tarkoittanut, että olisin siivooja, puutarhuri, hovimestari, kokki ja pankkiautomaatti. Kun teinit aikoinaan jupisivat siitä, että lempifarkut eivät olleetkaan aamulla puhtaina ja kuivina pyykkinaruilla, vein teinit pesukoneen ääreen, näytin käyttöohjeen paikan sekä tavallisimman pesuohjelman käytön. Sen jälkeen mun ei ole tarvinnut huolehtia siitä, että lapsillani on puhtaita vaatteita päälleen. Mä olen käskyttämisen sijasta viljellyt konditionaalia: "voisitko viedä roskat ulos", "et viitsisi käyttää koiraa ulkona", "hakisitko nopeasti lähikaupasta maitoa" jne. Ainakin meillä tuo on tehonnut paremmin kuin "vie roskat", "käytä koira ulkona" ja "hae maitoa lähikapasta".

 

[..AP...]

Keittiönoita, uusi vuosi uusin kujein katsotaan minne johtaa

 

["pirttihirmu"]

meillä ei auttanut kuin tarpeeksi pitkä kotiaresti. 3 kk tulee suoraan kerralla ja jos käytös ei muutu ni tulee heti uus. ei auttanut uhkailu, huuto eikä mitään mukaan mut onneks törttöilyä oli vain kotona. ja 11 v tyttö siis meilläkin.

kaveripiirin raivaus tulee ajankohtaiseksi jossain vaiheessa.

 

[v]

Täh? Puhutaanko nyt meidän 7 vee tytöstä kenties?
Eli kiitos, apuja tänne myös.

Samaa mietin

Nyt loma-aikana oikein korostuu tuollainen käytös etenkin kun ollaan sairasteltu itse kukin vuorollaan norovirusta ja kun 8 henkeä sairastaa niin ei ole päivässä eikä kahdessa ohi. Kaipaa selvästi huomiota, tekemistä, seuraa...

Ei auta vaikka puhuu käytöstavoista ja säännöistä. Mies on selkesti lepsumpi kuin minä mutta siitä lepsuudesta ei ole hyötyä siinä tilanteessa kun minä langetan jonkin seuraamuksen ja mies lieventää tai peruuttaa rangaistuksen =O

Minä vähennän peliaikaa (saa pelata arkisin 30min), peruutan karkkipäivää, jätän ilman jälkiruokaa, rajoitan kaverilla käyntiä yms. jos homma alkaa luisua huonon käytöksen puolelle jatkuvasti.

 

[llll]

Kait se on paljolti kiinni luonteesta. Jokaisella lapsella on omat haasteensa. Ap:n kuvaus sopii juuri täysin meidän naapurintyttöön ja varmasti moneen muuhunkin tyttölapseen. Aika tyypillistä käytöstä kait.

Meidän lapsilla (tyttöjä ja poikia) ei kellään ole koskaan ollut moista. Ovat hurjan empaattisia ja herkkiä (liiankin) ja juuri liika herkkyys onkin meillä se haaste. Asiat ahdistaa ja pelottaa herkästi.

 

[.....ap.....]

[QUOTE="pirttihirmu";22801573]meillä ei auttanut kuin tarpeeksi pitkä kotiaresti. 3 kk tulee suoraan kerralla ja jos käytös ei muutu ni tulee heti uus. ei auttanut uhkailu, huuto eikä mitään mukaan mut onneks törttöilyä oli vain kotona. ja 11 v tyttö siis meilläkin.

kaveripiirin raivaus tulee ajankohtaiseksi jossain vaiheessa.[/QUOTE]

Kummasti jo helpottaa tämä keskustelu täällä, ja se että kuulee muidenkin samansuuntaisia kokemuksia, se luo vähän uskoa, ettei nyt ihan mettään ole kaikki välttämättä mennyt tai menossa.
Kaveripiiristä onkin välillä keskusteltu, sävyyn että ei se välttämättä ole niin että ne kaikki kaveritkaan saa kaikkea tahtomaansa läpi ja että vain meillä ollaan näin tiukkoja. Onnkesi on tullut eteen myös kaveripiiristä aina josku samankaltaisiakin terveisiä vanhemmilta nimittäin. Mutta aika ihmeelliseltä tuntuu, kun ottaa asian puheeksi jonkun kanssa, niin useimmilla heillä on kaikki niin täydellistä ja kaikki selviää puhumalla, mutta kyseiset lapset kuitenkin käyttäytyvät esim. koulussa tosi huonosti.. se on kyllä jännää se. Mutta siitä ainakin voi olla tyytyväinen että tämä käytös ainakin toistaiseksi rajoituu vain kotioloihin. Ja kai sitä tarvii jossain vaan purkaa itteensä. TUntuu vaan välillä itestä niin pahuksen rankalta, ettei aina jaksais vaan ymmärtää

 

[Keittiönoita]

Keittiönoita, uusi vuosi uusin kujein katsotaan minne johtaa

Ollos hyvä vaan Yhden vinkin vielä annan: perustele omat mielipiteesi ja pyydä tytärtäsi perustelemaan omansa. Suhtaudu hänen perusteluihinsa objektiivisesti eikä hyökkäyksenä omiasi vastaan. Ja jos huomaat, että tyttäresi perustelut ovatkin järkevämpiä kuin omasi, ei ole mikään synti ja häpeä myöntää asiaa ja toimia sen mukaan. Nuorestakin on ihan kiva huomata, että äiti ei olekaan mikään kivikaudelle jämähtänyt muinaismuisto vaan ihminen, jonka kanssa voi järkevästi neuvotella asioista.

 

["Mintus"]

Ninhän se menee sekä isojen että pienten kanssa - kiristys, lahjonta ja uhkailu. Lisäksi tosi paljon rakkautta mutta rajojen kera. Oikein tiukassa paikassa varasin ajan kasvatusneuvolaan, pikkuisen oli nolo neiti kun huomasi ettei äidiltä keinot lopu ja jos loppuu niin tietää mistä saa apua Lapsi hakee ne rajansa ja testaa missä kohtaa rakkaus voisi loppua - kunnes taas tuntee ettei se oikeasti lopu missään. Myös se MLL:n vanhempain puhelin on oikein oiva paikka purkaa omaa turhautumistaan ja taas riittää pinna taistoihin lapsen tai teinin kanssa - niiden kanssa kun ei tuo hermojen menettäminen auta mitenkään.

 

["vieras"]

osta sille rintaliivit, jos haluaa aikuistua

 

[.....Ap...]

[QUOTE="Mintus";22801622]Ninhän se menee sekä isojen että pienten kanssa - kiristys, lahjonta ja uhkailu. Lisäksi tosi paljon rakkautta mutta rajojen kera. Oikein tiukassa paikassa varasin ajan kasvatusneuvolaan, pikkuisen oli nolo neiti kun huomasi ettei äidiltä keinot lopu ja jos loppuu niin tietää mistä saa apua Lapsi hakee ne rajansa ja testaa missä kohtaa rakkaus voisi loppua - kunnes taas tuntee ettei se oikeasti lopu missään. Myös se MLL:n vanhempain puhelin on oikein oiva paikka purkaa omaa turhautumistaan ja taas riittää pinna taistoihin lapsen tai teinin kanssa - niiden kanssa kun ei tuo hermojen menettäminen auta mitenkään.[/QUOTE]

Tuota perheneuvolaa olen minäkin miettinyt, josko joku ulkopuolinen saisi avattua tän jutun niin että molemmat ymmärtää. Nyt täytyy alkaa miettiä, toteuttaa, kokeilla tätä kaikkea keskustelun tuomia keinoja ja katsoa johtaako se minnekkään, tai toivoa että johtain.

Kiitos tästä keskustelusta kaikille, todella mukavaa ja asiallista, ja vähän rauhoittavaakin

 

[,..,,,..,,]

nohuh huh mitä puhetta pikku kuri se pitää ollakin mut liika on liika