Mitä tehdä, kerronko kaverille vai en?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Vieras ap"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Pyh, ap:n kaveri saa tietää kyllä asiasta pikimmiten, kunhan eksyy itse vähän palstailemaan. On niiiiiin tunnistettavissa tapahtuma asianomaisille. Onnea, ei sun ap tarvii kertoo, sä kerroit jo!
 
Mäkään en kertois. Ainakaan nyt kun äitin vielä pitäis imettää ja voi olla että tuntee itsensä epäonnistuneeksi. Tässähän ei käynyt kenellekkään huonosti vaan päin vastoin.
Voi olla etten kertois koskaan.
 
jos kaverisi intoutuisi sitten vielä kokeilemaan imetystä kotonakin?Jos on vaikka luullut,ettei vauva osaa imeä rinnasta?

Tätäkin mietin, mutta en koe asiakseni kuitenkaan puuttua. Jos haluaa kokeilla vielä uskon että kokeilee vaikka ei tätä tietäisikään.
Ainut tietty, että jos vauva nyt ois tajunnut jutun juonen ja osaisi nyt paremmin äidinkin kanssa, kun tietää mitä sieltä tulee?

Äh, vaikeaa! Pääasia kuitenkin että vauva saa ruokaa, ehkä en puutu asiaan kuitenkaan kun hyvin on hoidettu tähänkin asti, tuli ruoka mistä tuli.
 
Pyh, ap:n kaveri saa tietää kyllä asiasta pikimmiten, kunhan eksyy itse vähän palstailemaan. On niiiiiin tunnistettavissa tapahtuma asianomaisille. Onnea, ei sun ap tarvii kertoo, sä kerroit jo!

No näinpä, jos näkisi tämän asia ratkeisi sillä eikä mun tarvitsi enempää miettiä. Kun kuitenkaan en koe että tässä mitään kauhean kamalaa olisi tapahtunut, niin en nyt ainakaan ala asiaa salailemaan. Mietin vaan että onko parempi ns. säästää toisen tunteita jos asiasta olisikin kovasti pahoillaan.
 
No en mä välttämättä sanoisi enään, kun tilanne meni jo. Enkä ainakaan alkaisi pohtimaan kaverin imetystä, se on niin arka asia; imettäminen ja imettämättömyys.

Jos joku äiti jossain vastaavassa tilanteessa imettäisi minun vauvaani, olisin vain kiitollinen. Minusta asiassa ei ole mitään ällöttävää tai epäsoveliasta, enemminkin ihanaa jos joku haluaisi tarjota lapselleni sitä parasta ravintoa ja samalla läheisyyttä ja turvallisuutta. Ei se lapsi siitä ainakaan rikki mene. Ja kyllä meidän poika hamuaa nälkäisenä muidenkin ihmisten "rintoja", että tuskin tykkää kyttyrää vaikka ei olis oman äidin tissi, kuhan sapuskaa tulee :D
 
[QUOTE="Aloittaja";27422676]Tätäkin mietin, mutta en koe asiakseni kuitenkaan puuttua. Jos haluaa kokeilla vielä uskon että kokeilee vaikka ei tätä tietäisikään.
Ainut tietty, että jos vauva nyt ois tajunnut jutun juonen ja osaisi nyt paremmin äidinkin kanssa, kun tietää mitä sieltä tulee?

Äh, vaikeaa! Pääasia kuitenkin että vauva saa ruokaa, ehkä en puutu asiaan kuitenkaan kun hyvin on hoidettu tähänkin asti, tuli ruoka mistä tuli.[/QUOTE]

Älä kerro! Voi tuntea itsensä vaan epäonnistuneeksi. Ja voi myös ajatella, että luulet olevasi jotenkin parempi, kun sait sen vauvan syömään sun rinnasta vaikka äiti ei ole onnistunut. Ja tosiaan jotkut pitävät asiaa todella intiiminä asiana!
 
En ehkä kertoisi, vauva tuli kylläiseksi ja se on tärkeintä.

Tuli vaan mieleen että rintoja ja nännejä on hyvin erimallisia, eli kaverisi ei ehkä ole valehdellut, vaan yksinkertaisesti sinun tissisi oli vauvalle enemmän mieleen. Tai sitten vaan mennyt usko imetykseen alkuvaikeuksien takia. Menipäs yksityiskohtaiseksi.
 
Onhan se vauvalle iha eri asia, imeä juuri äidiksi tulleen lituskaa tissiä kun toisen vauvan jo "venyttämää" tissiä. Ja ihan hyvällä siis, muistan itse kun alkuun imetin
sen ... mikä se nyt oli se sellainen silikonilätyskän kanssa. Kun nänni vähän venyi vauva osasi imeä suoraan.
 
Onhan se vauvalle iha eri asia, imeä juuri äidiksi tulleen lituskaa tissiä kun toisen vauvan jo "venyttämää" tissiä. Ja ihan hyvällä siis, muistan itse kun alkuun imetin
sen ... mikä se nyt oli se sellainen silikonilätyskän kanssa. Kun nänni vähän venyi vauva osasi imeä suoraan.

On tosiaan ja vauvan suu on jo paljon isompi ja imuteho parempi. Muistan myös että alkuun imetys oli ythä taistelua ja tarvitsin myös rintakumeja avuksi molemmilla. Mutta juuri tuossa 2 kk iässä sujui jo mitssä asennossa ja tilanteessa tahansa, ei ollut enää imuotteellakaan suurempaa merkitystä. :)
 
[QUOTE="Lissu";27422820]On tosiaan ja vauvan suu on jo paljon isompi ja imuteho parempi. Muistan myös että alkuun imetys oli ythä taistelua ja tarvitsin myös rintakumeja avuksi molemmilla. Mutta juuri tuossa 2 kk iässä sujui jo mitssä asennossa ja tilanteessa tahansa, ei ollut enää imuotteellakaan suurempaa merkitystä. :)[/QUOTE]

Totta kyllä, ja mä oon kyllä sellanen meijeri että maitoa tulee ilman sen suurempaa yritystäkään. Ymmärsin vaan kaverin puheista että hälläkin sitä maitoa olisi riittänyt. En taida asiasta mainita, kun en itse asiassa ees tiedä onko hänellä jo maidontulo loppunut, koska jos on niin eipä siitä vauvan mahdollisesta imemään oppimisesta paljon hyötyä ole. Ja koska vauva tosiaan saa nimenomaan korviketta, niin ei vissiin siis edes pumppaa omaa maitoaan.

Ehkäpä jätän asian tähän. Nyt vaan mietin että miten itse suhtautuisin jos joku imettäisi kun lastani. Helppo näin sanoa, että olisi ihan ok mutta tosipaikan tullessa olisiko sittenkään?
 
[QUOTE="Vieras ap";27421383]
Ongelma siis se, että mitä sanon kaverille? Hän on aina sanonut ettei imetä koska vauva ei huoli rintaa ja ei edes hamua/tunnu tajuavan sen ideaa. Hyvin tuo hiffasi, joten ongelma ei ole siinä. Kaverilta tulee kyllä maitoa, tai ainakin tuli ihan kunnolla kun valitti että paidat märkänä jne. Eli kyse vissiin siitä ettei halunnut imettää? Joka mulle nyt sinäänsä ihan sama, kukin tavallaan. Mutta jos nyt kerron, niin sitten paljastuu hänen "huijauksensa"? Ja hän voi suuttua kun/jos ylitin jonkun tietyn rajan siitä, kuinka läheisesti toisen lasta voi/saa hoitaa.[/QUOTE]

Kommentoin nyt erityisesti noita lihavoituja kohtia. Todennäköisesti kaikki imetysongelmien/"rintaraivareiden" kanssa kamppailleet ovat saaneet jostakin neuvon, että vauvaa voi yrittää hämätä, jotta hän suostuisi imemään, jos ongelma on siinä, että vauva ei huoli rintaa. Neuvotaan imettämään suihkussa, pilkkopimeässä huoneessa, niin että isä pitää vauvaa sylissä ja tuo vaivihkaa rinnalle jne. Kaverisi ei siis välttämättä todellakaan valehtele, kun sanoo ettei vauva huoli rintaa tai suostu imemään, vaan vauvalle eri ihminen ja paikka voi hyvinkin olla se hämäävä tekijä joka saakin imemään, jos hänellä on tapana kieltäytyä rinnasta kotona äidin imettäessä.

Esikoisen kanssa rinnasta kieltäytymiseen syynä oli todennäköisesti se, että multa suihkusi maitoa voimalla ja kerralla liikaa, kun vauva olisi halunnut kerralla vähemmän, ja vatsavaivojakin siitä seurasi. Vauva ei suostunut enää senkään jälkeen rinnalle kun maidontulo tasoittui ja en enää muistuttanut tisseineni sadettajaa.

Ehkä hän olisi suostunut imemään jos joku toinen olisi yrittänyt, kuka tietää? Jos ystäväni olisi luvatta imettänyt vauvaani ja kertonut siitä jälkeenpäin, niin olisihan se tuntunut pahalta, että itselleni jokainen imetys oli huutoa ja taistelua ja tarvitsin siihen apua mieheltä, terveydenhoitajalta jne. enkä silti lopulta onnistunut, ja sitten joku tulee ja lykkää tissinsä vauvan suuhun ja imetys sujuu kuin itsestään. Syyllinen ja paha olo oli jo valmiiksi, ja jos tämän vauvaani imettämään onnistuneen ystävän puheista vielä kuultaisi läpi että hän epäilee, etten edes yrittänyt tai halunnut imettää, ja syyttäisi vielä valehtelemisesta, niin olisin varmaan siinä tilanteessa laittanut ystävyyden katkolle. Ei sillä että se olisi hyvä syy, hänhän oli vain ruokkinut lapseni, mutta asia vaan oli silloin niin herkkä ja arka.
 

Yhteistyössä