Mitä tehdä karkailevalle teinille?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kaikenlaista"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"kaikenlaista"

Vieras
Kyseessä 14-v tyttö. Mä oon kuvitellut, että meillä on avoimet välit ja oon luottanut tyttöön. Oon kuvitellut, että teini kertoo mulle asiansa ja että kaikki on ok. Tyttö on saanut olla parhaalla kaverillaan ja mummollaan yökylässä viikonloppuisin ja lomilla, ja kaveri on saanut tulla meille yöksi. Kylillä ovat saaneet olla maks 21 tai 22 saakka. Vapauksia on ollut paljonkin, mun mielestä, mutta eipä näköjään oo riittäneet. Tyttä oli kertonut äitipuolelleen, että karkailee öisin täältä kotoaan, jotkut pojat tulee hakemaan (asutaan vähän kauempana keskustasta). Mä en ole huomannut yhtään mitään.

Aamulla puhuin tytön kanssa asiasta, on kuulema vain yhdesti tehnyt niin, silloin kun kaverinsa oli meillä yötä. Hermostui, kun kuuli että äitipuolensa oli mulle asiasta kertonut. Sanoi syyksi sen, että kaveri usutti ja että hänellä ei ole kohta enää yhtään kavereita jos ei saa "tehdä tyhmiä asioita niinkuin kaikki muut".

Kotiarestia annoin, ei koneelle eikä yhtään mihinkään ainakaan enää tällä viikolla. Sanoin, että luottamus koki melkoisen pahan kolauksen ja että mun on nyt mietittävä miten tästä eteenpäin. Sanoin myös soittavani tytön isälle, josta hermostui vielä enemmän. Uhkas ettei mene enää ikinä isälleen, jos kerron. Sanoin ettei uhkailut auta mitään. Ja että tyhmien asioitten tekemisestä on seuraukset myös. Uhkasi, että karkaa tänään kotoa, "ihan sama vaikka soitat poliisit perään". Huoh.

Yritin selittää, että mun on tiedettävä missä tyttö liikkuu, mitä jos jotain sattuu eikä kukaan tiedä missä teini on. Ei tuntunut ymmärtävän asiaa ollenkaan.
En tiedä mitä nyt pitäis tehdä. Mikä ois sopiva rangaistus, miten tästä jatkossa? Rajoitanko tytön vapauksia pysyvästi, tästä lähtien yökyläilyt vähenee reippaasti, kylille ei enää mennä, vai mitä mä teen? En usko että on päihteiden kanssa tekemisissä, ainakin vannoo niin, enkä ole huomannut mitään merkkejä siihen suuntaan.
Nyttenkin kinuaa, että saisi nähdä kaveriaan edes hetken, ei kuulema kotiarestissa ole mitään järkeä eikä opi siitä yhtään mitään. En suostu.

Neuvoja, pliis?
 
:)

Oi voi, kuulostaa ihan.. hmm.. 14-vuotiaalta :) Olet varmasti myös itse ollut 14vee? Muistan itse karanneeni lämpimänä kesäyönä huoneeni ikkunasta.. muutamaan otteeseen. Rangaistus (kotiaresti) tuntui siltä kuin olisin prinsessa Ruusunen pahan noidan vankina ;)

Joten. Jos omaa nuoruuttani muistelen (siitä on jo kauan aikaa, olen nyt 34v..) niin sanoisin, että mahdollisimman avoimet välit tyttöön - ole auktoriteetti, älä "kaveri". Sano niin kuin asia on - tosiaan, että jos jotain sattuu etkä tiedä missä tyttö on jne. ja jos uhkaat sanktiolla niin toteuta se.

Minusta tärkeintä on kuitenkin, että tytöllä on hyvät "eväät", arvostaa itseään ja on kasvatettu pitämään hyvää huolta omasta nuoren naisen vartalostaan ja tällä tarkoitan ns. sekoiluja (liian varhaisia seksikokemuksia, suojaamatonta seksiä, jne. itsensä vahingoittamista). Joten jos asia on kuten tuossa kerroit, että teillä on mutkattomat välit niin tytöllä on silloin juuri nämä "hyvät eväät" eikä lähde pienestä kapinoinnista huolimatta sekoilemaan ja vahingoittamaan itseään.

Tsemppiä murrosikäisen kanssa :)
 
Kyllä tuo tyttö hakeutuu myös mun seuraani kotona ollessaan. Auttaa välillä kotitöissä, katellaan telkkua yhdessä, eilenkin pötköteltiin vierekkäin lukemassa kirjoja. Äskettäin tuli tuohon viereen kinuamaan pääsyä ulos ja kun sanoin että nyt ei mennä, niin jäi siihen silti.
Ihan normaalia arkea meille mun mielestä on, sillon kun on kotona niin ihan mutkattomat välit mun mielestä meillä on.
 
ensinnäkin ole onnellinen et tytöllä on tuollainen äitipuoli jolle lapsi uskaltaa puhua asioistaan ja joka myös sitten pitää sut ajantasalla.. (tosin voi olla et tyttö ei enää kamalasti tän jälkeen asioistaan tuolle puhu, mut kerro myös tytölle et äitipuoli oli vain huolissaan, kuten sinäkin,ja siksi kertoi )

nyt kun olet antanut rangaistukseksi arestin ja tietokoneen käyttökiellon, mä en sinuna enää kovinkaan paljon enempää rankaisisi, koska kohta olette siinä tilanteessa et on ihan sama mitä tyttö tekee, enempää ei enää voi etuuksia karsia (siis jos kiellät yökyläilyt, kavereiden kanssa olot jne arestin jälkeenkin )

jos tytölle tulee kavereita kylään, käyt vaikka sit yöllä vahtimassa et ovat kotona, jolloin tyttö tietää et uudestaan ei kannata karata

lapset tekee virheitä, ja niiden pitää antaa tehdä niitä, mutta myös oppia niistä, eli sun pitää kuitenkin antaa lapselle mahdollisuus olla tekemättä sitä karkailua enää uudestaan..

jutelkaa, viettäkää aikaa yhdessä, korjatkaa se luottamus takaisin, jos nyt sen menetätte, ei sitä enää helpolla saa takaisin.

toki vanhemman on aina oltava varuillaan, mut anna lapselle mahdollisuus saada se luottamus takaisin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu;22852362:
ensinnäkin ole onnellinen et tytöllä on tuollainen äitipuoli jolle lapsi uskaltaa puhua asioistaan ja joka myös sitten pitää sut ajantasalla..

Tyttö harmittelee varmasti kauan aikaa sitä, että hänellä on sellainen äitipuoli joka on nenän edessä esittänyt niin nuorekasta tai luotettavaa, että hänelle on voinut kertoa asioitaan :D
 
toi on hyvä merkki kun jäi seuraan kun totesit ettei ulos mennä. arvostaa siis johdonmukaisuuttasi. eikä johdonmukaisuus vaadi saman tiukkuuden ylläpitoa, vaan arestin jälkeen mennään suht samoin ku ennenkin.
 
tuli tuosta omasta kommentistani vielä mieleen, et noinko tyttö olis tiennytkin et äitipuoli sulle asiasta kertoo, eli tavallaan halusikin et saat tietää?
omatunto kun joskus kolkuttelee liikaa:)
 
Sitä mäkin mietin, että oisko tahallaan kertonut tietäen, että mullekin siitä kerrotaan.

Äskettäin kysyi, että meinaanko mä koko yön valvoa ja vahtia ettei lähde yöllä ulos. Että meen mä kuitenkin jossain vaiheessa nukkuun, jolloin ottaa ja lähtee. Ärsyttävää. Tässä on nyt taas kyse siitä, luotanko mä vai en. Muuten tuntuu ottavan arestin suht ok, parille kaverilleen jo sanonut (kuulin kun puhui puhelimessa että jäi kiinni ja on arestissa). Mietin mä sitäkin, että onkohan lopulta oikeesti ihan hyvillään koko episodista, kohottaakohan tää jotenkin sen "statusta" muitten teinien silmissä. En tiedä.

Hankalaa on.
 
[QUOTE="kaikenlaista";22852562]Sitä mäkin mietin, että oisko tahallaan kertonut tietäen, että mullekin siitä kerrotaan.

Äskettäin kysyi, että meinaanko mä koko yön valvoa ja vahtia ettei lähde yöllä ulos. Että meen mä kuitenkin jossain vaiheessa nukkuun, jolloin ottaa ja lähtee. Ärsyttävää. Tässä on nyt taas kyse siitä, luotanko mä vai en. Muuten tuntuu ottavan arestin suht ok, parille kaverilleen jo sanonut (kuulin kun puhui puhelimessa että jäi kiinni ja on arestissa). Mietin mä sitäkin, että onkohan lopulta oikeesti ihan hyvillään koko episodista, kohottaakohan tää jotenkin sen "statusta" muitten teinien silmissä. En tiedä.

Hankalaa on.[/QUOTE]

olis kyllä niin mukava päästä katsomaan noiden teinien pään sisään, olis niin paljon helpompaa:)

toisaalta voi myös olla et tyttö ei oikeasti halua karkailla ja hillua yöllä missään, mut ei kehtaa sanoa kavereille ei, ja nyt sit on helppo sanoa et kamala natsimutsi vahtii, ei pysty lähtemään:D
 
Nuorelle pitää mielestäni puhua jo kuten aikuiselle. Keskustella siitä, miksi perheenjäsenet yleensä ilmoittavat toisilleen minne menevät, mitä tekevät ja kenen kanssa. Varmaankin olette jo näin tehneetkin. Lapsen on hyvä oppia syiden ja seurausten merkitykset, eli asioilla on aina seurauksensa.
Lisäksi mä kannustan omia lapsiani hyvään käytökseen. Huonosta teosta pitää tullakin seuraamus, kuten teilläkin tuo koneen käyttökielto ja kotiaresti. Mutta että päästäisiin siihen, että hyvällä käytöksellä saa enemmän ja positiivista huomiota, niin täytyy kääntää tämä systeemi toisin päin. Esim. niin, että kun tyttö onnistuneesti itse huolehtii jonkin tehtävän tekemisestä, niin koneen käyttökielto voisi poistua etuajassa. Siinä menetetty luottamus kasvaa takaisin ja tyttö oppii vastuuta.
Meillä on puhuttu paljon lupausten merkityksistä viime aikoina 15-vuotiaan kanssa. Esim. jos annan hänelle tehtäväksi lumitöiden teon siihen mennessä, kun me tulemme töistä, ja hän sen hyväksyy, niin odotamme, että hän on ymmärtänyt vastuunsa lumitöiden tekemisestä ja lupauksensa merkityksestä. No, pari kertaa on käynyt niin, ettei sovittua hommaa ole määräaikaan mennessä tehty. Silloin keskustellaan yleisesti lupausten merkityksestä ja siitä, miltä hänestä tuntuisi, jos me pettäisimme oman lupauksemme hänelle.
Lisäksi tarvitaan paljon kehuja ja kannustusta, tieto lapselle siitä, että hän on hyväksytty ja rakastettu, kertoa hänelle asioita, joista vanhempi on ylpeä.
 

Yhteistyössä