H
"henni"
Vieras
Anteeks jo heti alkuun epäselvä, tuohtunut kirjoitus..
Mutta kun niin sieppaa...!
Olimme tänään syksynä ensimmäistä kertaa avoimessa päiväkodissa leikkimässä. Muitakin lapsia vanhempineen oli muutama. Vähän ajan päästä olin tilanteessa jossa oma rauhassa leikkinyt lapseni tönäistiin leikkitalosta mätkähtäen lattialle. Toinen lapsi about 3-4v isompii, eikä elettäkään että olisi tehnyt mitään väärää. Vanhempia ei näy missään.
Omani ei loukkaantunut, mutta alkoi toki itkemään viimeistään harmituksesta kun ei päässyt takaisin leikin ääreen. Sanoin toiselle lapselle (jonka vanhempia ei edellernkään näy itkusta huolimatta), että hei ei noin saa tehdä, tosi tuhma, nyt kyllä pyydät anteeksi. Ei mitään elettä vaan jatkaa vaan leikkiään. Ei vanhempia.
Omani itki siinä kovaa jonkunkin aikaa ja häntä lohdutellessani KIUSAAJA lähti pois.
Myöhemmin näin hänen äitinsä, ja sanoin tapahtuneesta. Vastaus oli Joo ja-jotain-muminaa-toiseen-suuntaan-puhuen.
Annoin olla. -ja nyt suututtaa vielä enempi.
Annatteko te olla?
Mitä te teette? Kannatteko sen toisen lapsen pois leikkihuoneesta vanhempiensa luokse? (Näin aion seuraavalla kerralla tehdä)
Aion myös seuraavalla kerralla "haastaa" ohjaajia, mikä on avoimenpäiväkodin suhtautuminen KIUSAAMISEEN? Miksi sielä leikkihuoneessa aina tapahtuu tollasta, eikä vanhempia näy missään?
Ja kyllä lapseni on ainut, minulle rakkain, ja joidenkin lapset on mielestäni kakaroita.
Mutta kun niin sieppaa...!
Olimme tänään syksynä ensimmäistä kertaa avoimessa päiväkodissa leikkimässä. Muitakin lapsia vanhempineen oli muutama. Vähän ajan päästä olin tilanteessa jossa oma rauhassa leikkinyt lapseni tönäistiin leikkitalosta mätkähtäen lattialle. Toinen lapsi about 3-4v isompii, eikä elettäkään että olisi tehnyt mitään väärää. Vanhempia ei näy missään.
Omani ei loukkaantunut, mutta alkoi toki itkemään viimeistään harmituksesta kun ei päässyt takaisin leikin ääreen. Sanoin toiselle lapselle (jonka vanhempia ei edellernkään näy itkusta huolimatta), että hei ei noin saa tehdä, tosi tuhma, nyt kyllä pyydät anteeksi. Ei mitään elettä vaan jatkaa vaan leikkiään. Ei vanhempia.
Omani itki siinä kovaa jonkunkin aikaa ja häntä lohdutellessani KIUSAAJA lähti pois.
Myöhemmin näin hänen äitinsä, ja sanoin tapahtuneesta. Vastaus oli Joo ja-jotain-muminaa-toiseen-suuntaan-puhuen.
Annoin olla. -ja nyt suututtaa vielä enempi.
Annatteko te olla?
Mitä te teette? Kannatteko sen toisen lapsen pois leikkihuoneesta vanhempiensa luokse? (Näin aion seuraavalla kerralla tehdä)
Aion myös seuraavalla kerralla "haastaa" ohjaajia, mikä on avoimenpäiväkodin suhtautuminen KIUSAAMISEEN? Miksi sielä leikkihuoneessa aina tapahtuu tollasta, eikä vanhempia näy missään?
Ja kyllä lapseni on ainut, minulle rakkain, ja joidenkin lapset on mielestäni kakaroita.