mitä teen?

[onneton]

Oon 32v ja tunnen etten ole saavuttanut elämässäni MITÄÄN! Paitsi 4 lasta. Tunnen muutenkin olevani aina se jota katsotaan ku kakaraan. Tiedän ikäni, mutta silti tunnen aina olevani liian "nuori" jotta uskaltaisin, en oikein osaa selittää
Lapset on mulle kaikki kaikessa, silti usein tunne että haluaisi luopua kaikesta, että vain yksinkertaisesti katoaisi
Elämä junnaa paikallaan,mutten uskalla tarttua mihinkään uuteen.
Pelkään ihmisiä enkä osaa puhua vaan aina esitän että kaikki mukamas hyvin. Pelkään että kun avaudun niin romahdan totaalisesti

 

[vieras]

Oletko ollut työelämässä? Minua ärsytti alle kolmekymppisenä se, että aina tytöteltiin ja vähäteltiin. Nyt on enemmän sananvaltaa, eikä viisikymppiset muorit pompottele enää.

Kuulostaa, että sun olisi hyvä alkaa ajatella itseäsi, ehkä olet ollut kotona liian pitkään (siis ei varmaan lapsien näkökulmasta, mutta omastasi) ja sinun pitää tehdä itsellesi jonkinlaista paikkaa yhteiskunnassa. Ja kotiäiti on ihan hyvin sellainen asema jossa voi olla tyytyväinen, mutta sinulle ei tunnu ihan riittävän. Sun ehkä kannattais alkaa asettamaan itsellesi tavoitteita, vaikka kuinka pieniä aluksi, tähtäimenä sellainen elämä kun sinä haluat. Jotain muutakin tässä on tietysti taustalla, mutta ehkä sen oman elämän hankkiminen kannattais tulla ekana.

 

[no]

mun mielestä 4 lasta ei ole ollenkaan vähäpätöinen suoritus :hug: Sitäpaitsi, 32 ei ole ikä eikä mikään, meinaan unelmien toteuttamisen kannalta. Ehdit vielä vaikka mitä jos vaan haluat

 

[vieras]

Oon 32v ja tunnen etten ole saavuttanut elämässäni MITÄÄN! Paitsi 4 lasta. Tunnen muutenkin olevani aina se jota katsotaan ku kakaraan. Tiedän ikäni, mutta silti tunnen aina olevani liian "nuori" jotta uskaltaisin, en oikein osaa selittää
Lapset on mulle kaikki kaikessa, silti usein tunne että haluaisi luopua kaikesta, että vain yksinkertaisesti katoaisi
Elämä junnaa paikallaan,mutten uskalla tarttua mihinkään uuteen.
Pelkään ihmisiä enkä osaa puhua vaan aina esitän että kaikki mukamas hyvin. Pelkään että kun avaudun niin romahdan totaalisesti

Ihan kuin minä! Paitsi, että olen 2vuotta nuorempi ja lapsia 1enemmän. Tuntuu, etten kanssa ole saavuttanut mitään ja etenkin, kun vähätellään ja morkataan jatkuvasti vaikka kaikkeni olen yrittänyt ja antanut, enempään en kykene.

 

[Tallu -]

Sulla on kolmenkympin kriisi

 

[äippäx2]

Sama täällä vuoden olen vanhempi ja kaks lasta vähempi mut en ollenkaan tyytyväinen elämääni... aina on minua vähätelty ja morkattu. Tuntuu että "takki on tyhjä", kaikkeni olen antanu ja enempään en pysty tai jaksa. Itsetunto ollut koko iän surkea...

 

[onneton]

Nyt vain jo jonkin aikaa tuntunut ettei jaksais mitään. Kaikka aina samaa ja samanlaista. Omaa aikaa/elämää ei ole koskaan. Viimeksi yli 2v sitten olen YKSIN ollut liikenteessä ja sekin oli kauppareissu
Itkua saa aina pidätellä ja nämä juhlat pahimmin kolahtaa