Mitä teen? *TEHTY ON!*

[JONSERED Karhunkantaja]

Siis ystävätär lähti synnyttämään. Toinen kaveri on kahden nuorimman kanssa mukana, siis eivät itse synnytyksessä, mutta kaupungilla. Minä haen kolme isompaa koulusta.

Tulemmeko meille roikkumaan porukalla vai mitä teemme? Jos kaikki sujuu hyvin, pääsee kaveri illalla kotiin vauvan kanssa. Jos ei aikataulu pidä, joutuu jäämään yöksi. Meillä ei juuri ylimääräistä tilaa ole, mutta kyllähän nuo muksut johonkin mahtuvat.

Lisäongelma on se, että IRA riitaantuu kahden kaverin lapsen kanssa joka kerta, Mossad ei pidä yhdestä, joka on poika ja kaverin lapset ovat kasvissyöjiä. Meillä olemme sekasyöjiä, eikä Heka omasta mielestän pärjää ilman lihaa. Ja suoraan sanottuna olen niin väsynyt, etten jaksaisi kahta ruokaa vääntää.

Ja koko lapsilauma on todella vilkas ja eläväinen...

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Sitähän minäkin... Ei tiedä vielä, mutta eiköhän se tässä jotenkin selviä päivän aikana.

 

[marsupilami]

Voisitko mennä niiden lasten kotiin odottamaan äidin saapumista? Säästyis oma koti siistimpänä ja vois löytyy lapsille sopivaa ruokaa helpommin.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Voisitko mennä niiden lasten kotiin odottamaan äidin saapumista? Säästyis oma koti siistimpänä ja vois löytyy lapsille sopivaa ruokaa helpommin.

Funtsasin tuotakin, mutta kun on omat tenavat myös ruokittava ja huollettava ja saatava äijä aamulla bussille.

Siisteys tai ruuan löytyminen eivät ole ongelmia, vaan lähinnä se, kuinka päätän toimia. Äijä ei jaksa isoa lapsilaumaa ja tarvitsee lepoa, huomenna on raskas päivä edessä. Minua ei hotsita roikkua toisen nurkissa ehkä aamuun saakka, mutta haluan, että kaverin lapsilla ja omillani on mahdollisimman mukavat olot.

 

[Keittiönoita]

Oot kotona ja päätät vaan kestää yhden päivän. Toivottavasti ystäväsi pääsisi kuitenkin jo illaksi kotiin.

 

[Klonkku]

Oot kotona ja päätät vaan kestää yhden päivän. Toivottavasti ystäväsi pääsisi kuitenkin jo illaksi kotiin.

Näin, eipä taida oikeen olla muita vaihtoehtoja?

 

[HuliHumppanpuli]

No, minä ottasin ne muksut joka tapauksessa meille yöksi. Sais äitikin yhden yön ihan vaan vauvan kanssa.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Oot kotona ja päätät vaan kestää yhden päivän. Toivottavasti ystäväsi pääsisi kuitenkin jo illaksi kotiin.

Minä kyllä kestän, äijästä ja IRAsta en osaa sanoa :saint:

Kohta pitää jo lähteä hakemaan muksuja. Eipä sitä tiedä, vaikka olisi sisarus jo maailmassa siinä vaiheessa. Siinä tapauksessa heittäisin omat mukelot kotiin ja jatkaisin kaverin lasten kanssa sairaalaan katsomaan tilannetta.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

No, minä ottasin ne muksut joka tapauksessa meille yöksi. Sais äitikin yhden yön ihan vaan vauvan kanssa.

Kun ei saisi. Nuorimmainen on joka tapauksessa äidin luona. Ja jos kotiin pääsevät tänään, haluavat olla tietenkin kaikki yhdessä. Perhehuone on niin pahuksen pieni, että se ei taida tulla kuuloonkaan.

 

[HuliHumppanpuli]

No, minä ottasin ne muksut joka tapauksessa meille yöksi. Sais äitikin yhden yön ihan vaan vauvan kanssa.

Kun ei saisi. Nuorimmainen on joka tapauksessa äidin luona. Ja jos kotiin pääsevät tänään, haluavat olla tietenkin kaikki yhdessä. Perhehuone on niin pahuksen pieni, että se ei taida tulla kuuloonkaan.

No mut vähemmällä porukalla

Ei ku ne haluua olla yhdessä, no sit ... en tiedä

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Eilen illalla syntyi poika. Ihanaa!

Roikuin lapsilauman kanssa kaupungilla muutaman tunnin, kävimme pitsalla ja kaupoissa valumassa. Stasi oli kaverinsa luona ja Heka synttärijuhlilla, eli vain neljän lapsen kansa olin liikkellä. IRAkin jäi kotiin äijän kanssa. Tulimme lopulta meille nukkumaan, samalla reissulla ulkoilutimme kaverin koiran ja haimme Hekan.

Nyt odottelen, että saan hakea kaverin ja vauvan kotiinsa. Eilen meni sittenkin myöhäiseksi, 6 tuntia haluavat tarkkailla synnytyksen jälkeen.

 

[IhanaValo]

Onnittelut kaverillesi! :flower:

 

[Onnea]

Onnea pienestä pojasta. Toivottavasti äidillä apuja kotona pienokaisten kanssa.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Onnea pienestä pojasta. Toivottavasti äidillä apuja kotona pienokaisten kanssa.

Isoäiti tulee tänään muutamaksi päiväksi ja kaveri tietää, että apua on saatavilla koko ajan, yötä päivää. Me elämme utopiassa... tai ainakin ihmeellisessä lintukodossa.

Toiseksi nuorin on aivan haltioissaan uudesta veljestään ja haluaa jatkuvasti halailla ja hoivailla tätä. Ikävä vain, että parivuotiaan otteet ovat aika... raisut.