Lapsi on kasvatustyönsä tuotos ja pitkälti heijastus siitä, miten häntä perheen sisällä nähdään/kohdellaan.
"Kiukuttelee, kiroilee, huutaa, potkii, räyhää, tappelee, lyö, pierii, kierii, valittaa, itkee, parkuu, viuraa, sählää..." "Näen muiden lapsissa suloisen, ihailtavan lapsen, mutta en pidä omastani."
Jos lapsen oman äidin käsitys lapsesta on jo noin negatiivinen, niin voiko siinä oikeasti ihmetellä, että lapsi oirehtii??
Tavaralla ja rahalla ei lasta kasvateta. Tärkeimmät asiat lapsen kasvatuksessa ovat ilmaisia; rutiinit, säännöt, selkeä auktoriteetti, maalaisjärki ja positiivinen palaute. Positiivisuus on yllättävä juttu: Kun lapsi kokee arvostusta, saa hyvää palautetta ja ennenkaikkea tulee hyväksytyksi, niin uskallan väittää että arki on melko kitkatonta.
Jokainen lapsi toisinaan kiukuttelee, huutaa jne. mutta tilanteessa on tärkeää se, että aikuinen säilyttää oman auktoriteettinsa, aikuisen rauhallisen roolin ja kun tilanne on rauhoittunut, niin se vielä käydään läpi. Ainakin omat lapseni ovat jo varsin pienestä asti selkeästi omaksuneet ja alkaneet matkia minua eri tilanteissa ja minusta on itseasiassa tosi mukavaa nähdä lapsen suututtua/ollessa jämynä omia piirteitäni. Homma ei karkaa lapasesta, mutta todellakin lapsi saa tehtyä selväksi missä mennään. Ristiriitatilanteessa esim. lapsen äänensävy muuttuu jämäkän tiukaksi, asento itsevarmaksi ja sitten tulee selkeät käskyt missä mennään "Nyt lopetat kiusaamisen, minua ei kiusata" tai "Äiti, nyt kuuntelet minua. Me lähdetään ulos. Nyt.". Jälkimmäinen siis palautteena äidille, kun on luvattu lähteä ulos, mutta meinaa aamukahvit lapsen mielestä venähtää pitkiksi.
Viisi vuotias on jo niin iso, että ymmärtää syy-seuraus-suhteet. Lapsi ymmärtää myös, että teillä kummallakaan ei ole tällä hetkellä kotona mukavaa kiukuttelujen jne kanssa. Joten tehkää yhdessä säännöt ja sopikaa mitä tapahtuu, jos niitä ei noudata. Kiroilusta pitää tulla anteeksipyyntö (myös jos itse lipsautat kirosanan), huutamisesta ja potkimisesta tulee suraamuksia (esim. suosikkilelu menee takavarikkoon seuraavaan päivään ja jos kiukuttelu ei lopu siihen, niin panokset kovenevat.). Jokaisen päivän päätteeksi käykää läpi vielä päivän kuulumiset: Mikä oli päivässä parasta, mikä tyhmintä. Ja sopikaa, että esim. kymmenestä oikein hyvästä päivästä (koskaanhan ei täydellistä päivää lapsen kanssa kai voi tulla, etteikö jotain sumplittavaa olisi) tulee palkinnoksi vaikkapa uimahalli tmv. retki.
