mitä teemme väärin?

[vuotisen lapsen äiti]

viestistä voi tulla pitkä, mutta koitan kirjoittaa tilanteestamme mahdollisimman tarkkaan, jotta osaisitte parhaiten neuvoillanne auttaa. teillä äideillä on kokemusta niin monesta, että toivon tämänkin ekakertalaisen saavan joitain vinkkejä!

meillä on 1v tyttö, jolla univaikeudet liittyneet elämään jatkuvasti. vauvana koliikki, sen jälkimaininkeina katkonaiset yöt. söi rintaa yöllä 7kk ikään, jonka jälkeen syömäpalvelut öisin loppuivat lapsen omasta aloitteesta. tästä on pidetty kiinni, vaikka öisin valvottaisi. lapsi on pääasiassa nukkunut omassa sängyssä, mutta pahimpina öinä päässyt viereen. viime aikoina vähemmän, kun pyörii niin kamalasti ja alkaa vaan riehua eikä nuku sen vertaa. lapsen sänky on meidän sängyssä kiinni.

yöt rauhoittuivat selvästi lähellä 1v ikää, jolloin heräämisiä oli vain muutama yössään. tyttö rauhoittui tutista heti ja pääsi takasin uneen. tätä ennen saattoi itkeä kauemmin ja sylkeä tuttia. silitin selkää ja siihen sitten nukahti, mutta aikaa kului. pääasiassa sinne sänkyyn olen aina koittanut rauhoittaa jollain konstilla ja syli on ollut vihoviimeinen vaihtoehto, kun huuto jatkuu hysteerisenä kauan.

nyt ollaan sitten menty öissä ihan kamaluuksiin. huutoa saattaa kestää KAKSIKIN tuntia yhtä soittoa, enkä osaa yhdistää mikä on. ei rauhoitu tutilla, heittää sen pois. kun laittaa sänkyyn takaisin makuulleen, kirkuu kamalasti ja nousee ylös. vaikka makaan sängyssäni vieressä ja hoen "shhh, shhh" niin huutaa ja ojentaa käsiään kohti. huuto ei taukoa missään välissä vaan on yhtäjaksoista välillä laimentuen kun väsyy huutoon ja alkaa nikottaa. tämä huuto voi alkaa myös missä vaiheessa yötä vaan.

torstaina päätin, että nyt saa riittää ja että yöt on nukkumista varten. ei enää kamalaa paapomista yöllä vaan, että saataisiin kaikki nukkua. jonkin sortin unikoulua meinasin, mutta mitään tuloksia ei ole nyt kolmen yön jälkeen tullut. toimimme siis näin: emme ota sängystä ylös tyttöä vaan olemme lähellä, mutta emme koske häneen. pitäisikö? silittely ei siis ole auttanut muina öinä kun nämä huudot alkoi. eilen tyttö huusi tosiaan klo 22-24 kunnes ilmeisesti väsyi ja silloin isi keikautti pitkälleen sänkyyn ja piti tiukasti kiinni ettei päässyt nousemaan ylös. siihen nukahti ja nukkuin yön ihme kyllä hyvin. toimimmeko oikein tuolla kiinnipidolla vai olisiko vain pitänyt odottaa, että "sammuu" itse? huudon kuunteleminen oli kamalaa! makasimme siinä ihan vieressä ja teki tiukkaa etten noussut ja ottanut syliin.

muina öinä olen myös tarjonnu vettä tytölle, mutta se menee siihen, että hokee vaan "että, että" ja haluais sitä kokoajan. hampaita on myös tullut nyt, ekat poskihampaat, mutta eilen annoin kokeeksi yöksi panadol supon ja huusi silti. eli ei kai voi hammassärkyjäkään olla. mitä tämä on? ja miksi ei mitään tuloksia olla saatu kolmeen yöhön, vaikka kutakuinkin samalla tavalla ollaan toimittu. tosin olen kahtena edellisenä yönä, viime yötä lukuunottamatta, alkanut silittää selästä ja siihen pitkän huudon jälkeen nukahtanut. mutta huuto on alkanut taas jossain vaiheessa uudestaan ja sitten taas uudet silittelyt. eilen ei silitelty, mutta kuunneltiin huutoa se pari tuntia! huoh!

aika sekavaa tekstiä varmaan, mutta niin on tämä tilannekkin. mikä se huudoton unikoulu on? minusta tyttö osaa jotenkin ohjailla meitä vanhempia niin hyvin, että aina jossain vaiheessa lipsahtaa ja sitten ollaan tilnateessa nolla. millon tämmösen pitäis alkaa tehota? ja toisaalta jos tytöllä onkin oikeesti joku ja me vaan huudatetaan? tämä tuntuu kamalan pahalta ja mietin vaan että miltä pikkuisesta tuntuu. =(

päiväunille käy yleenäs hyvin. ruokailu, potalle, maitopullon kanssa sänkyyn ja uni tulee nopeaan. illalla on selkeä rytmi myös. iltapala, pesut ja maitopullo, mutta ilatain jään viereen makaamaan, että on unessa. päivällä lähden heti huoneesta pois. voiko tällä olla osuutta huutoon? kylläpä on hankalaa kun ei tiedä. ilataisin olen sen takia jäänyt viereen kun juo maitoa, kun alkaa itkeä heti jos lähden huoneesta pois. päivällä näin ei tee. mikähän ero tässäkin on?

jokatapauksessa, ekavuudesta huolimatta, kaipaisin kovasti neuvoja ja ajatuksia tästä meidän tilanteesta. ihan mitä vaan, kaikki mielipiteet autaa, kun asiaa saa käydä läpi muiden vanhempien kanssa.

 

[Rebecka]

Itse myös yhden lapsen äiti, joten en tiedä onko neuvoni hyvä, mutta ehkä kokeilemisen arvoinen... Olisiko teillä mahdollista laittaa lasta omaan huoneeseen nukkumaan? Kirjoittamasi perusteella tuli sellainen vaikutelma, että lapsi nukkuisi paremmin yksin?! On paljon sellasia lapsia, joiden yöunet ja nukkuminen yleensäkin häiriintyy, kun kuuluu ääniä. ...vaikka ajattelisi, että yöllä on hiljaista, koska kaikki nukkuvat, mutta nukkuminen ei ole äänetöntä! Ystävälläni on lapsi, jonka uni häiriintyy heti, jos joutuu nukkumaan samassa huoneessa jonkun muun kanssa, vaikka olisi nukahtanut yksin. Samainen lapsi nukahtaakin paremmin yksikseen kuin nukuttamalla! Jos heillä on esim. yövieraita, jotka ovat nukkuneet tytön huoneessa ja tyttö äidin ja isän vieressä, ei hänen (ja kenenkään muunkaan) nukkumisesta ole tullut mitään...

 

[Annuli]

On aika vaikeaa todella tietää mistä voisi olla kyse. Arvailla tietenkin voi... Meidän poika 1v. herää joskus yöllä ja itkee myös välillä tunninkin. Syynä tähän kuitenkin on vatsavaivat; jäykistää jalat suoraksi ja mikään ei auta. Poika tulee syliin ja taputellaan pepulle ja lauletaan, se rauhoittaa. Laitamme sitten omaan sänkyyn takaisin. Eli voi miettiä onko lapsi syönyt jotain sopimatonta, josta voisi tulla ilmavaivoja tmv.? Toinen asia mikä tulee mieleen on eroahdistus; illalla lapsi näkee että äiti on vieressä ja kun herää yöllä saattaa kaivata äitiä. Minä kyllä en tohtisi olla ottamatta huutavaa lasta syliin rauhoittumaan. Laittaisin vain takaisin sänkyyn ; "Nyt nukutaan, nyt on yö". Äidin paita tai riepu voi auttaa eroahdistukseen. Käsi selän tai pepun päällä painona voi myös auttaa. Voimia teille sinne! Ajankanssa varmasti helpottaa!

 

[juuei]

Tiedän tehneeni oppikirjojen vastaisesti, mutta kun lapsi (nyt 2v2kk) herää yöllä niin otan meidän väliin nukkumaan. Kerta pari yritettiin "huudattaa" eli isä meni silittelemään yms, mutta kaikki kerrat päätyivät siihen, että tyttö huusi kunnes oksensi. Minusta se ei ollut tarkoituksenmukaista ja annamma nukkua välissämme. Vielä ei ole kovasti haitannut kenenkään unia, vaikka potkiikin joskus.
Nyt kun kävin synnyttämässä (kolmantena päivänä kotiin) niin sen jälkeen tytöllä on selvästi ollut huoli äitin häviämisestä, heräilee ja tarkastaa että kotona olen. Ja jos olenkin olohuoneessa imettämässä niin juoksee itkien sinne...

Mun pointti on se, että ei aina tarvii mennä oppikirjojen mukaan, kyllä niistä täyspäisiä tulee muutenkin ja harva kouluikäinen enää nukkuu vanhempien kanssa.
Neuvolassa muuten kysäisin puoli vuotta sitten, että miten ihmeessä saan sen ikinä nukkumaan omassa sängyssä ja vastaus oli, että kyllä parisänkyyn mahtuu neljä ihan hyvin... Ja täti puhui kokemuksesta.

 

[vuotisen lapsen äiti]

Kiitos teille jo vastanneille! Tuota omaa huoneeseen nukuttamista olen ajatellut, mutta taitaa olla äidistä vaan kiinni kun en raaski laittaa. Tuntuu, että siellä olis pahempi toisen yksin nukkua. Samassa huoneessa turvallisempaa jne. Ja oon ajatellut myös pääseväni ite helpommalla kun on vieressä niin tutti on helppo ja nopea antaa, laittaa peittoa eikä aina tarvitse nousta ylös. Mutta eihän tätä tiedä, että miten omassa huoneessa nukuttais. Olen varmaan ihan hysteeriseksi tullut jo itekkin, kun vahtaan sitä lapsen peittoa ja hyvää asestoa, ettei pää ole ylälaidassa kiinni ja litussa jne. Mitenhän tästä pääsis ite eroon? Nukkuuko teillä muilla lapset peitto päällä vai miten?

Ja sitten nuo mahavaivat. Niihin en sen takia usko, kun itkut on jokaöisiä. Eri asia jos silloin tällöin vaan itkettäisi. Ja tuo syliin otto ja esim. laulaminen saattais meidän tapauksessa aloittaa vaan pahan kierteen siihen että haluais laulua joka yö ja heräis. Mutta tietenkin ymmärrän kun satunnaista on ja syynä esim. juuri mahavaivat.

 

[vuotisen lapsen äiti]

\

Tiedän tehneeni oppikirjojen vastaisesti, mutta kun lapsi (nyt 2v2kk) herää yöllä niin otan meidän väliin nukkumaan. Kerta pari yritettiin "huudattaa" eli isä meni silittelemään yms, mutta kaikki kerrat päätyivät siihen, että tyttö huusi kunnes oksensi. Minusta se ei ollut tarkoituksenmukaista ja annamma nukkua välissämme. Vielä ei ole kovasti haitannut kenenkään unia, vaikka potkiikin joskus.
Nyt kun kävin synnyttämässä (kolmantena päivänä kotiin) niin sen jälkeen tytöllä on selvästi ollut huoli äitin häviämisestä, heräilee ja tarkastaa että kotona olen. Ja jos olenkin olohuoneessa imettämässä niin juoksee itkien sinne...

Mun pointti on se, että ei aina tarvii mennä oppikirjojen mukaan, kyllä niistä täyspäisiä tulee muutenkin ja harva kouluikäinen enää nukkuu vanhempien kanssa.
Neuvolassa muuten kysäisin puoli vuotta sitten, että miten ihmeessä saan sen ikinä nukkumaan omassa sängyssä ja vastaus oli, että kyllä parisänkyyn mahtuu neljä ihan hyvin... Ja täti puhui kokemuksesta.

Kiitos sinullekkin. Ei viereen ottaminen sinällään haittaisi, jos lapsi siihen nukahtaisi. Mutta kun tämmöisen käsittämättömän huutelun jälkeen otan viereen (aiemmin) niin alkaa vaan riehua ja kiipeilee päälle jne. Ei asetu kylläkään nukkumaan... Meille on myös tulossa vauva tammikuussa ja mietin jo etukäten nukkumajärjestelyjä sitten. Joku järki niihin olis hyvä tulla ennen sitä tai muuten saatetaan olla aika väsyjä...

 

[Hanne harmaana]

Heips!

Aluksi kysäisisin että kun yritätte nukuttaa tyttöänne niin oletteko itse samassa huoneessa koko ajan?
Kerronpa miten meillä nukahdetaan...
Elikkäs yöunille/päiväunille laitettaessa tytöllemme juotetaan maito sängyssä. Kun on juonut maitonsa, laitetaan tutti suuhun, rätti kainaloon ja peitto päälle ja itse menen huoneesta pois (yleensä tähän viereiseen huoneeseen koneelle siksi aikaa että neiti nukahtaa). Yleensä meillä neiti nukahtaa muitta mutkitta, joskus nukahtaa heti, toisinaan leikkii hetken aikaa ennenkuin nukahtaa ja joskus joutuu käydä muutaman kerran sängyn vieressä ennenkuin nukahtaa (tällöin sama kuvio kuin aiemmin, eli lasken tytön makuulleen, tutti suuhun, rätti kainaloon ja peitto päälle).
Näin meillä siis menetellään ja toimii aika moitteettomasti.

Mitään selkeetä neuvoa ei voi sulle antaa mutta minä sinuna rohkenisin kokeilla jos tyttönne asettuisi paremmin omaan huoneeseensa. Niinkuin aiemmin joku kirjoittikin että voihan olla että tyttö ei osaa nukkua "kunnolla" kun kuuluu muuta ääntä, vierestä isän ja äitin "tuhinaa" ja eihän teillä varmaan päivälläkään kukaan oo vieressä tytön unta "häiritsemässä" niin ei tarvisi olla yölläkään. Minun mielestä et häviä mitään jos kokeilet vaan rohkeasti tyttöä omaan huoneeseen. Ja voit kokeilla esim. samalla kuviolla nukuttamisen kuin minä teen. Niin ja vielä se että kun teille on se vauvakin tulossa niin kannattee tässä vaiheessa kokeilla kaikki mahdollinen että saatte yönne sujumaan ennen sitä.

Tulethan kertomaan miten teillä jatkossa menee! Tsemppiä kovasti uusiin kokeiluihin! :hug:

 

[väsyneitä mekin]

hyvä,että muillakin on näin hankalaa tuo nukkuminen.Olemme tässä koko päivän miettineet mitä tehdä lapsen kanssa.Aivan samanlaisia risaisia öitä on meilläkin,tyttö siis 1v.Mikään ei auta,ollaan kanniskeltu,annettu maitoa,tuttia,nukutettu viereen.Mikään ei auta.Lapsi herää joka tunti kamalaan itkuun ja syliin jos rauhoittuu,niin huuto alkaa kun yrittää laskea häntä takaisin sänkyyn.Olemme jo toista viikkoa kuunnelleet tätä huutoa ja väsymys kieltämättän alkaa painaa,kun molemmat käymme töissä ja toinen vielä opiskeleekin.Päivittäin on samat rutiinit,nukkumaanmeno rauhoitetaan kotona ja päiväunet nukutaan hyvin.Silloin harvemmin tyttö juurikaan ei heräile vaan saattaa nukkua 2,5 tuntia putkeenkin.Tosin tänään ei sitten päiväunetkaan enää maistuneet,puoli tuntia tyttö nukkui ja siinäkin ajassa heräsi 2 kertaa.Lapsi myös nukkuu meidän kanssa ja olen myös miettinyt,että pitäisikö meidän vanhempien muuttaa olohuoneen puolelle nukkumaan.Mutta myös olen ajatellut,että on helpompi kun lapsi on vierellä,niin ei tarvitse jatkuvasti ravata lohduttamassa neitiä.Nyt ei siis enää päivälläkään olla saatu paikata univelkaa,joten meillä ei enää odoteta iltaa,että päästäisiin nukkumaan,kun tietää,että kuitenkin joutuu valvomaan taas yön.Korviakin ollaan mietitty,jos ne vaivaa,mutta mitään siihen viittaavaa oiretta ei ole ja tyttö on päivät ihan virkeä ja leikkii ja syö tyytyväisenä.Kaikki hyvät neuvot siis meilläkin tulee tarpeeseen!

 

[Leija]

Minä veisin lapsen ensin lääkäriin ja jos/kun korvat ym ym olisivat ok, miettisin millaiset nukkumatavat haluan lapselle opettaa ja millaisiin kompromisseihin olen valmis. Joissain perheissä on apua että mennään mummolaan pariksi yöksi ja mummo hoitaa lapsen yöhoidon. Miellä ei ole sellaiseen ollut mahdollisuutta, mutta jos teillä on, harkitkaa sitäkin.

 

[taustalla]

http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649

 

[mama]

Ekaksi ette tee mitään väärin!!! Ja toiseksi onpa ihanaa kuulla, ettei ihan jokapaikassa nukuta hyvin...meillä on aina ollu esikoinen herkkä uninen...

Ihan ekana kannattaa tosiaan käyttää lapsi lääkärissä, sillä meilläkin korvatulehdukset on olleet täysin oireettomia...eipähän tarvi sitten sitä miettiä =).

Meillä poika on nyt 1v8kk ja toinen 3kk:tta. Kun teillekin tulee toinen niin kannattaa tosiaan sekä päivä- että yöunille opettaa lapsi sillai et viiään vaan nukkumaan eikä jäädä nukuttamaan, ku vauvan kans ei tosin sitä rytmiä välttämäti het oo...

No siis meillähän huudetaan vieläkin, enemmän ja vähemmän...viime yönä nukkui 22.30 - 2 ja huusi 2-3 ja nukku 3-4.30 ja huusi 4.30-5 ja sitten nukuttiin kahenksaan asti...ja jos jonkinmoista unikoulua on käyty...meilä kans nukutaan samassa huoneessa, pojan sänky ihan omassamme kiinni. Yöllä emme siis palvele, koitan edelleen rauhoitella välillä (laittaa makuulle ja silittää), mutta yleensä huutaa niin kauan kuin jaksaa...kaheksan tuntia nukuttuaan saa sitten aamumaidon ja nousee ylös tai hyvässä lykyssä tosiaan nukkuu vielä sitten pari tuntia. Sylit ja vierellä pitämiset saa ukon huutamaan vaan lujempaa usein myös siitykset...Tämmöstä meillä... =)

Voi siis olla että lapsemme huutavat...kunnes lopettavat...lääkärimme kertoi just pojastaan, joka 2,5vuotiaana alko ykskaks nukkumaan paremmin ja ihan samanlainen meininki siihen asti ko meillä...että eiköhän se ajankanssa helpota...VOIMIA!!!
Tiiän, että niitä tarvitaan... =)

Meillä ei auttanu vaikka poju nukku vähän aikaa myös yksin...me muutettiin toiseen huoneeseen...oli hälle ainaki parempi että oltiin siinä kuuloja näköetäisyydellä. Meillä muutes on lakana pinnasängyn edessä, kun muuten on hötäkkää...eli maatessaan ei meitä näe.

Joo ja unikoulut kesti meillä 2vkoa ennenkuin oli eka yö, jolloin nukkui 5h putkeen!!! Että on noita lapsia moneksi...toivottavasti teän toka on sit helpompi...meillä pikkuäijä tissuttelee pari kertaa yössä ja vain yhtenä yönä oon joutunu ksántelehan mahanpurujen takia =)

:hug: ja kirjottele toki, miten menee jatkossakin...ois kiva kuulla!

 

[vuotisen lapsen äiti]

Kiitoksia taas vastaamaan vaivautuneille.

Hannelle vastaisin, että iltanukutukset menee meillä niin, että makaan samassa huoneessa parisängyssä lapsen juodessa maitoa omassa sängyssään. Usein nukahtaa tuohon pullolle ja sitten otan pullon pois ja annan tutin tilalle. Unirättikin on meillä käytössä ja lapselle tosi tärkeä. Sitten kun nukkuu, menen pois huoneesta ja suljen oven. Usein nukkuu tästä jonnekkin yhteen saakka, mutta on myös aikoja jolloin herää 40min nukuttuaan ja alkaa itkeä. Ennen tämmösessä tilanteessa olen käyny antamassa tutin suuhun ja jatkaa unia. Nyt menee niin, ettei huuto lopu, tutti ei kelpaa jne.

Tuosta omaan huoneeseen nukuttamisesta kysyisin, että kuinka toimin kun huuto alkaa siellä? Menen kai paikalle, mutta mitä teen? En varmaankaan nosta sängystä pois? Täytyykö minun sitten seisoa huoneessa kaksi tuntia jos sattuu niin kauan huutamaan, vai kuinka??? Pitäis olla itelle selkeet säännöt miten toimia.

Noista korvista vielä. Minäkään en usko niitten olevan syynä, kun muuta tulehdukseen viittaavaa ei ole. Kysyin joku kerta neuvolastakin kun tytöllä oli räkätautia, että pitäskö korvat kattoa, kun yöt muutenkin huonoja mutta th totes että huuto olis silloin mysö päiväunilla ja aina kun laitetaan pitkälleen. Korvat olis myös painamaala kipeät, lapsi ei söisi jne. Vietiin kuitenkin omin päin lapsi silloin vielä lääkärille ja korvat oli ok.

Kiitos tuosta linkkivinkistä myös. Se oli hyvä mutta siinäkään ei ollut mitään selkeitä ohjeita miten toimia käytännössä. Niitä lähinnä kaipaisin. Sen tiiänkin, että uneen vaikuttaa kaikki jutussa mainitut asiat ja että on unikouluja ja vaikka mitä mutta miten niitä toteutetaan kotona?

Vielä kellään asiaan mielipidettä tai vaikka vaan omaa kokemusta ilman neuvoja. Helpottaa kuulla miten muilla menee ja ettei välttämättä ole asian kanssa ainoa onneton, epäonnistuja!

 

[vuotisen lapsen äiti]

Suurkiitos sinulle kokemuksestasi MAMA! Meillä tulee lapsille täsmälleen sama ikäero kuin teillä ja nyt hirvittää kun esikko on tämmönen huutaja ollut. että jos toinenkin tämmöinen vielä!

Noh, olisin kysynyt sinulta, että miten teillä nukkumajärjestelyt muuten. Nukutteko koko perhe samassa huoneessa? Missä vauva nukkuu? Vieläkö esikoinen on pinnasängyssä? Mietin tuotakin laittaako tyttö jatkettavaan nukkumaan ennen vauvan tuloa vai antaako vielä nukkua pinniksessään. Jatkettavasta tulee tod.näk, aina huudon alettua sitten itse pois ja sehän olis kivaa, kun pääsis omassa huoneessa vaikka leikkimään keskellä yötä eikä olis ketään komentamassa nukkumaan... Kauhukuvia tänkin suhteen siis.

Miten muuten vaikuttaa sitten vauvan uneen kun isosisko tai veikka huutaa. Eikös se häiritse silloin nuorempaakin? Ja huutaako poika teillä yhtäsoittoa tuon tunnin tms. vai leikkiikö sängyssään? Meillä huuto on nimittäin jotain kauheaan kun syliin ei ota ja seisoo siellä ja kiljuu. Tuleva vauva ei varmaan saa hetken rauhaa siskoltaa öisin jos sama meno jatkuu. Eikä muukaan perhe...

 

[mama]

:hug: Eipä kestä kiittää...hymy huulillani kirjoitan, kun jollekkin on meän kaameista kokemuksista iloa =)!

Elikkästä me nukutaan koko perhe samassa huoneessa, molemmilla on pinnasänky ja juuri mainitsemastasi "vaellus-syystä" emme oo esikoistakaan vielä ottaneet pinnasängystä pois...Isännän puolella on esikoinen ja imetyksen takia luonnollisesti vauva minun puolella sängyssä kiinni...

no tuohon kolmeen kuukauteen asti tosiaan nukuttiin samassa huoneessa eikä huudot vauvaa haitanneet eikä toisaalta esikoista imetysäänet, kun vauva vain tuhisi - ei siis itkenyt...mutta nyt me nukutaan vauvan kanssa eri huoneessa - toistaiseksi - kun tuntui, että esikoinen heräsi aina tuohon imetystuhinaankin...no ei se oo sen paremmin nukkunu, mut koetetaan nyt näin. En tiä kauanko...kattoos nyt.

Tosiaan poika huutaa, kuin puukossa sen koko ajan, minkä oon tuohon merkannu, eli samalta kuulostaa meininki ko teilläki.

Me piettiin unikoulu, joka on siis edelleen meneillään just vuoden iässä...silloin meillä vielä nukutettiin poika eli köllötettiin vieressä kunnes nukahti ja sit nostettiin omaan sänkyyn, mutta kuten sanoin niin kannattaa opettaa nukahtamaan iteksiään niin on helpompi sit ku ootta kolmestaan lasten kanssa.

Ja tässä välissä vielä kehotan luopumaan kans tossa vuoden iässä tutista ja tuttipullostaki tässä kaikki tohinat nyt samassa...mie pietin päivisin tutin poissa ekat pari viikkoa ja annoin vain ku mikään muu ei enää auttanu ja sitten sen jälkeen otin sen pois nukahtamishommissakin...ja tilalle annettiin vesimuki, joka sillä on vieläkin nukkumaan mennessä...parempi ois tietty ettei ois mitään, mutta tuo taikamuki meillä nyt on ja sen kaa mennään nukkumaan.

Eli ku ukko alko huutamaan niin menin heti lohduttamaan (ku sehän on suoraa huutoa heti), menin rauhassa (pitää siis olla viilipytty) ja laitoin takas maaten (no eihän se siinä pysy) silitin (tai siis yritin) ja sanoin että nukutaan rakas. Menin rauhassa pois ja jätin huutamaan eka viideksi minuutiksi...sitten menin uudelleen ja toimin prikulleen samalla tavalla...sitten huutoa 10 minuuttia, sitten 15 minuuttia, 30 minuuttia, 1h ja 2h ja 2h ja 2h jos nyt ne jaksaa niin kauaa huutaa...pisimillään meillä on huudettu 5tuntia...ja tosiaan tuota tein sen 14yötä kunnes eka yö tuli sellainen että nukkui sen 5h ku sitä ennenhän meillä herättiin tunnin ja kahen tunnin välein...no hui kun tää kuulostaa kamalalta... =)

Mutta siis tämmöstä...kysy vaan vielä jos voin jotain kertoa...nyt pitää mennä, mutta palaan illalla kattomaan, mitä täällä on =) !

 

[vuotisen lapsen äiti]

Keskusteltiin tuosta omaan huoneeseen siirrosta miehen kanssa, mutta se on sitä mieltä ettei vielä. Sanoin, että parempi hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää, mutta kun molemmat tiedetään se urakka joka edessä olis, on helppo vaan siirtää ja siirtää. Molempien mielestä tyttö on aika pieni vielä omaan huoneeseen, mutta mitäs me tiedetään jos vaikka siellä paremmin nukkuis eikä "kärsis" asiasta yhtään.

Meillä on käytössä tytöllä siis tutti ja pullo, mutta molemmat vain "harvoin, eli tutti nukkuessa ei päivällä muuten ja pullo myös vaan nukkumishommissa mukana. Mutta voihan nekin tietty aiheuttaa joltain osin noita huutoja ja levottomuutta. vai? Näistä kummastakaan en aikonut vierottaa ennen vauvan tuloa, ellei lapsi nyt itse vierotu. Tuskin. Mutta en siis nää niistä mitään haittaa tähän meitin tilanteeseen, päinvastoin pullolle nukahtaa hyvin ja hyvä niin. Vaikka eihän se hyvä oo että näin on, mutta kun en haluais enää nukahtamisesta tehdä vaikeaa kun nukkuminen jo on. Ymmärrättekö.

MAMA:lle vielä, vaikka ei nyt tähän ketjuun tai aloitukseen kuulu, mutta miten teillä on muuten lähtenyt arki kahden "vauvan" kanssa sujumaan? Miten oli alkuun kun tulitte kotiin? Onko ollu mustasukkaisuutta tms.? Meidän tyttö on kova puristelemaan ja nipistelemään, että sitä saa varmaan alkuun pelätä. Ja ei kai vauvaa ja isompaa voi keskenään jättääkkään. Onko teillä kaksostenrattaat käytössä? Minä meinasin alkuun pärjätä ilman ja sitten meillä on kantoliinoja. Mutta en tiedä miten käytäntö sitten sanelee tilannetta. Et kuulosta kovinkaan väsyneeltä tme. vaikka paljon valvotaankin, olenko oikeassa? Saatko päivällä nukutta? Ja mies tietty apuna kans? Minua lähinnä pelottaa oma jaksaminen sitten kahden kanssa mutta toisaalta uskon, että selvitään hengissä. Pitää vaan tinkiä omista päähänpinttymistä, aikatauluista, siisteydestä... Vaikka hyvähän tuo eikoinen on kuitenkin rytmissä pitää vaikka vauvalla ei rytmiä oliskaan. Mitähän muuta vielä?!?! Kiva kun on toinen perhe samassa tilanteessa ja vielä vähän "etumatkassa" meitä niin voin kurkata sinne tulevaisuuteen! hih! =)

Mutta tosiaan, alkuperäiseen aiheeseen. Edelleen jos jolla kulla on vinkkejä niin otan auliisti vastaan. Ja vaikka tuosta omaan huoneeseen siirtämisestä. Eikös 1vuotiailla ole just paha tuo eroahdistusvaihe menossa? Että onko aika nyt sitten oikea tuolle huonesiirrolle? Kokemuksia!

 

[tiitu]

Entä jos lapsi pelkääkin pimeää?? Jos kerran päikkärit nukkuu heräilemättä..Yöllä saattaa säikähtää kun onkin pimeää..

 

[mama]

=) Joo, mie rohkasen teitä kyllä tekemään just siltä, miltä tuntuu, nuitten tuttien ja pullojenki kanssa!

Mehän kokeiltiin sitä toisessa huoneessa nukuttamista sillai, että mentiin itte nukkumaan toiseen huoneeseen ja lapsella oli se sama ympäristö, ku huoneenmuutoshan saattaa sitten aiheuttaa omat häiriönsä. Mutta todettiin siis olikohan se viikon jälkeen, ettei se heräily niistä meän äänistä johdu...ja palattiin entiseen malliin .
En tiä oisko tuota kauemmin pitäny kokeilla. Mieki olin viimeseen asti vastaan sitä omassa huoneessa nukuttamista ja olenkin tavallaan tyytyväinen, että nukutaan kaikki samassa...ehtii ne sitte vielä!

Oi, että mulla onki sitten ihanat lapset! Joo, muistat varmaan, kun esikoisen kanssakin meni semmoset pari viikkoa että tottu pyörittähän arkea...(tai mikä aika nyt meniki) no sama on tiedossa toisen kanssa. Mulla meni taas muutama viikko enneko huomasin että hyvinhän tässä kahden pirpanan kanssa pärjätään - ois ollu haastetta jos olis kaksoset pukannu heti perään .

Mie olin viikon poissa kotoa...kun täältä on tuota matkaa synnyttämään niin piti lähteä ajoissa...esikoinen vierasti illan minua kun tulin kotiin ja ihmetteli nyyttiä. =) No aamulla sitten onneksi oltiin taas hyvää pataa!

No sitten ekat viikot oli ihmettelyä ja paijailua...näytettiin, miten vauvaa silitetään ja pussataan. Asiaa tietysti tässä vaiheessa helpotti, että isi jäi heti isyyslomalle. Sitten tuli semmonen vaihe, että aina kun imetin niin poika parka itki...isi ei ollu enää "viihdyttämässä" ja syliin ois pieni halunnu...no onneksi vauva oli ja on nopea tissitettävä, imee vaan muutaman hupsun minuutin.

Tämän itkuajan jälkeen oltiin taas herrasmiehiä, vietiin vaippaa roskiin ja avitettiin, kunnes alkoi rajun paijauksen aika...pikkuveikka on nyt tosi tärkeä...aamulla pitää heti päästä pussaamaan - nykyään malttaa jo odottaa, että toinen herää, aikasemmin oli heti kimpussa. Välillä pussaa ja välillä heittää tavaroilla ja pyrkii lyömään...meillä oli alussa pikkunen paljon pöytien päällä kaukalossa ja sitterissä ja kantoliinassa pois isoveikan kynsistä, mutta nyt ne alkaa jo vähitellen viihtymään...aatella että näin pian. Pikkunen kattelee jo innoissaan isomman touhuja ja isompi pelleilee ja naurattaa pikkusta.

Kyllähän tässä pitää silmät selässäkin olla, mutta sekuntiakaan en vaihtais pois. Nyt on in päällä makaaminen...aina kun silmä välttää menee makaamaan pikkuveikan päälle...että tämmöstä alati muuttuvaahan tämä on - ja ihanaa =) ! Kohta varmaan tulee taas uutta juttua, kun pikkanen lähtee enemmän liikkeelle ja pääsee leluihin paremmin käsiksi...saapas nähdä, mitä esikoinen sitten tuumaa .

Eli arki kahden pienen kanssa on ihanaa...mulla on mies paljon töissä eli käytännössä olen yksinhuoltajana jos nyt niin voi sanoa...viikonloppuisin mies on apuna kyllä. Pienet ei vielä nuku päiväunia samaan aikaan, mutta sehän tässä on ajanmyötä tavoitteena...eli unta tulee aikasta vähän...noin 23-8 ja hyvin pätkittäin, niinku tiiät...imetän nyt noin 3-4kertaa yössä ja sitte nuo isomman huudot päälle, mutta tuo äiti on semmonen joka vaan venyy ja paukkuu ...eiku tosipuheella kyllä sitä aika joustava on oltava...

Olenhan mie tosi väsyny välillä ja se kyllä näkyy huushollin hoidossa...tärkeimmät asiat ensiksi. Siis olen välillä TOSI väsyny, piti sanomani! =) Ja tuo on kyllä totta, että esikoisen rytmi se rytmittää tätä arkea...kasilta ylös, 11 ruoka pihalle 13 päikkärit 15 ylös, välipala ja pihalle tai ystävien luo 17 ruoka, 19 välipala, 21 iltapala ja 22 pehkuihin ja pikkunenki nukahtaa viim.23...ja sitten alusta...pikkunenhan menee vielä helposti tissitettävänä mukana ihan miten päin vaan =) . Saapas nähdä, miten sitten mennään, kun molemmat vipeltää kuuttasataa...?!

Sillon, ku pojat sattuu samaan aikaan nukkumaan niin kyllä sitä menee ittekki, sitten ei kyllä malttais, mutta sitä vaan ittensä pakottaa. Viikonloppuisin sitten monesti tehdään niin, että mies hoitaa isomman yöhuudot ja herää joskus aamullakin, että voin nukkua niin pitkään ku pikkunenki.

Joo, on meillä kaksosten vierekkäin istuttavat vaunut...on aika korvaamaton kapine minun mielestä...liikun paljon ulkona ja muuten ois aika haastavaa...tuohon on molemmat helppo nakata istumaan/makaamaan ja joskus kun isompikin nukahtaa kesken lenkin niin saa senki makuulle =). Tietty jos ei paljoa liiku niin ykkösvaunuillakin pärjää, kun toista tosin sitten kantaa.

Meillä ois jatkossakin varmaan paljon jaettavaa niin pitäskö jotenki hoitaa, että voitas kirjotella vaan toisillemme?! Vastasinkohan mie jo kaikkeen, mihin piti...nooh...jatketaanpa sitten taas toiste...

Ja hyvin teillä tulee menehän pikkusten kanssa ihan varmasti! Me yritetään tässä jo kolmatta pikkusta...saa nähä, koska Luoja suo =) .

 

[taustalla]

Ap, luin vielä uudestaan tuon aloituksesi ja huomioni kiinnittyi siihen, että sekä päivä- että yöunille mennessä on maitopullo tarjottu sänkyyn. Kun hän yöllä herää, joutuu hän nukahtamaan eri tavalla kun on tottunut eri ilman pulloa. Kokeilkaa siirtää maidon juonti pois sängystä.

 

[vuotisen lapsen äiti]

Kiitokset taas vastanneille!

Viime yö meni näin:

20.30 Nukkumaan (pullon kanssa...) Nukahti heti enkä minäkään jäänyt huoneeseen vaan jätin juomaan maitoa yksin. Hyvin jäi.
21.30 Armoton huuto! Seisoo sängyssä ilman tuttia. Annan sen suuhun ja jään makaamaan parisänkyyn liikkumatta, enkä katso lasta. Tätä ennen keikautin kertaalleen selälleen sänkyynsä, mutta nousi heti ylös. Itkeskelee ja ojentaa käsiä sängyssä, seisoo. Hankaa kuitenkin rättiä naamaan, on väsynyt. Puolen tunnin itkujen jälkeen käy makuulle ja nukahtaa. Minä makaan edelleen sängyssä liikkumatta ja lähden pois kun nukkuu.
2.00 Armoton huuto alkaa taas. Ei kelpaa tutti eikä mikään. Ei kuitenkaan nouse seisomaan. Tyrkytän vaan tuttia ja rättiä ja lopulta huolii ne ja nukahtaa.
7.00 Seisoo sängyssä ja itkeskelee vähän. Ei suostu pitkälleen. Otan viereen, että jos vähän köllitään ja noustaan ylös. Nukahtaa kuitenkin siihen kainaloon ja nukkuu aina 8.30 saakka.

Olikohan tuo klo 7 viereen ottaminen nyt vikatikki? Kun näköjään ei halunnutkaan vielä nousta vaan päästä vieree. Ei siinäkään sinällään mitään, että viereen tuli, mutta osaako lapsi erottaa että yöllä et pääse vaan vasta aamulla? Ja huutaa sitten yöllä sitä että haluais viereen, vaikka ei siihen ole aiemminkaan asettunut, riehuu vaan.

Mutta muuten aika loistava yö. Vain pari herätystä. Tai enhän minä nukkumassa silloin eka huudon aikaan vielä ollu.

MAMA: yhteyden pito vois olla kiva juttu MUTTA kun minulla ei ole mitään sähköpostiakaan, kun oon tämmönen satunnainen koneella kävijä ja aina ne postit jotka oon tehny vanhenee kun ei käytä. Muuten kyllä olis tosiaan kiva juttu. Ja kiitoksia vaan kokemuksistasi, niistä oli hurjasti iloa kun luin. Teillä menee siis ihanasti kahden naperon kanssa. Antaa toivoa itsellekkin! Ja onnea kolmosen yritykseen. Tuo imetyshän saattaa laittaa kapuloita rattaisiin, mutta rohkea veto silti. Nostan hattua! =)

 

[vuotisen lapsen äiti]

\

Entä jos lapsi pelkääkin pimeää?? Jos kerran päikkärit nukkuu heräilemättä..Yöllä saattaa säikähtää kun onkin pimeää..

Tyttö nukkuu myös päivisin pimennetyssä makuuhuoneessa eli en jaksa uskoa pimeän pelkoon. Valoisassa nukkuu vielä huonommin, joten makkariin on hankittu semmonen pimennysverho ihan sitä varten. Hyvä pointti kuitenkin!

 

[tiitu]

Saako niillä pimennysverhoilla huoneen päivällä yhtä pimeäksi kuin mitä se on yöllä..?? Mietin vaan et ne vois olla hyvät..toissa kesänä ostin tummat paperilaskoskaihtimet makkariin mut ei ne juurikaan pimennä..

 

[vuotisen lapsen äiti]

TIITU Kyllä nuo rullaverhot hyvin pimentää, mutta ei niin pimeäksi kuin yöllä. Sieltä sivulta pääsee vähän valoa, mutta kun valkkaa oikean koon niin luulisi tulevan pimeämpi kuin paperikaihtimilla, kun ne on ohuemmat ja laskee valoa enempi läpi. Rullaverhossa on paksu jonkunlainen "folio" kerros, joka ei laske mitään läpi. Olipahan hyvin sanottu... En tiedä onko näitäkin sitten erilaisia. Meillä on aika vanha verho.

 

[irmeli67]

Pistänpä nyt korteni kekoon minäkin... Mielestäni sinun ei kannata tehdä mitään sellaista mikä tuntuu pahalta tai mistä olet epävarma, äidinvaisto on todella vahva! Eli älä ihmeessä siirrä vielä omaan huoneeseen, jos se tuntuu epäilyttävän. Voihan olla että teidän lapsella on juuri joku eroahdistuskausi ja voi ne hampaatkin vaivata, vaikka suppo ei olisi vaikuttanut. Onko lapsi oppinut juuri kävelemään tms.? Ja vielä kannatan pehmeätä linjaa siinäkin, että saa ottaa syliin sängystä, jos siltä tuntuu.
Juuri oli joku psykologian suomalainen tutkimus, jossa todella ihmeteltiin sitä miksi lapsi Suomessa halutaan niin aikaisin siirtää omaan huoneeseen, tutkija oli itse neljän lapsen äiti ja ei todella kannattanut sitä omaa huonetta kovia aikaisessa vaiheessa, tutkimus koski äidin sensitiivisyyttä vauvan tarpeille...

 

[Hanne26]

\

Saako niillä pimennysverhoilla huoneen päivällä yhtä pimeäksi kuin mitä se on yöllä..?? Mietin vaan et ne vois olla hyvät..toissa kesänä ostin tummat paperilaskoskaihtimet makkariin mut ei ne juurikaan pimennä..

Kyllä pimennysverhoilla saa huoneen ihan pimeeks, ainut vaan että verhon täytyy mennä vasten ikkunaa tai muuten sivuilta tulee valo huoneeseen, meillä siis näin koska ikkunoissa rivat ja verho ei ole täysin vasten ikkunaa. Mutta mutta joka tapauksessa meidänkin tapauksessa verho tuo riittävän pimeyden ja tämän johdosta aamuisin nukutaan ysiin asti vaikka ulkona tulee huomattavasti aiemmin valoisaa.

 

[jimin äiti]

jos yhtään lohduttaa, niin meidän Jimi on juuri tuollainen yömölisijä. Yhden ainoa yön elämänsä aikana, on Jimi nukkunut herämäättä kertaakaan ja Jimi on jo 1v6kk.
Eka kerran Jimi herää tunnin päästä nukahtamisesta kauhukohtaukseen. Sitten loppuyö mennään vaihtelevalla menestyksellä. Joskus heräämisiä on vain kerran, mutta se on jo luksusta.
Jimi nukkuu omassa huoneessa, aamuyöstä nostamme kuitenkin meidän viereen, ku ei enää jaksa rampata edestakaisin. Vaikka nukkuisi koko yön meidän vieressä, ei ole auttanut huutoihin.
Välillä auttaa se, että tarjoaa jotain juotavaa, vie ikkunalle katsomaan ulos, välillä ei auta mikään, poika vaan kapuaa sängystä lattialle kiljumaan. Ja tosiaan, sylistä yrittää rimpuilla pois ihan mielipuolisesti.

Yritämme jaksaa, eiköhän se tästä joku päivä