V
vuotisen lapsen äiti
Vieras
viestistä voi tulla pitkä, mutta koitan kirjoittaa tilanteestamme mahdollisimman tarkkaan, jotta osaisitte parhaiten neuvoillanne auttaa. teillä äideillä on kokemusta niin monesta, että toivon tämänkin ekakertalaisen saavan joitain vinkkejä!
meillä on 1v tyttö, jolla univaikeudet liittyneet elämään jatkuvasti. vauvana koliikki, sen jälkimaininkeina katkonaiset yöt. söi rintaa yöllä 7kk ikään, jonka jälkeen syömäpalvelut öisin loppuivat lapsen omasta aloitteesta. tästä on pidetty kiinni, vaikka öisin valvottaisi. lapsi on pääasiassa nukkunut omassa sängyssä, mutta pahimpina öinä päässyt viereen. viime aikoina vähemmän, kun pyörii niin kamalasti ja alkaa vaan riehua eikä nuku sen vertaa. lapsen sänky on meidän sängyssä kiinni.
yöt rauhoittuivat selvästi lähellä 1v ikää, jolloin heräämisiä oli vain muutama yössään. tyttö rauhoittui tutista heti ja pääsi takasin uneen. tätä ennen saattoi itkeä kauemmin ja sylkeä tuttia. silitin selkää ja siihen sitten nukahti, mutta aikaa kului. pääasiassa sinne sänkyyn olen aina koittanut rauhoittaa jollain konstilla ja syli on ollut vihoviimeinen vaihtoehto, kun huuto jatkuu hysteerisenä kauan.
nyt ollaan sitten menty öissä ihan kamaluuksiin. huutoa saattaa kestää KAKSIKIN tuntia yhtä soittoa, enkä osaa yhdistää mikä on. ei rauhoitu tutilla, heittää sen pois. kun laittaa sänkyyn takaisin makuulleen, kirkuu kamalasti ja nousee ylös. vaikka makaan sängyssäni vieressä ja hoen "shhh, shhh" niin huutaa ja ojentaa käsiään kohti. huuto ei taukoa missään välissä vaan on yhtäjaksoista välillä laimentuen kun väsyy huutoon ja alkaa nikottaa. tämä huuto voi alkaa myös missä vaiheessa yötä vaan.
torstaina päätin, että nyt saa riittää ja että yöt on nukkumista varten. ei enää kamalaa paapomista yöllä vaan, että saataisiin kaikki nukkua. jonkin sortin unikoulua meinasin, mutta mitään tuloksia ei ole nyt kolmen yön jälkeen tullut. toimimme siis näin: emme ota sängystä ylös tyttöä vaan olemme lähellä, mutta emme koske häneen. pitäisikö? silittely ei siis ole auttanut muina öinä kun nämä huudot alkoi. eilen tyttö huusi tosiaan klo 22-24 kunnes ilmeisesti väsyi ja silloin isi keikautti pitkälleen sänkyyn ja piti tiukasti kiinni ettei päässyt nousemaan ylös. siihen nukahti ja nukkuin yön ihme kyllä hyvin. toimimmeko oikein tuolla kiinnipidolla vai olisiko vain pitänyt odottaa, että "sammuu" itse? huudon kuunteleminen oli kamalaa! makasimme siinä ihan vieressä ja teki tiukkaa etten noussut ja ottanut syliin.
muina öinä olen myös tarjonnu vettä tytölle, mutta se menee siihen, että hokee vaan "että, että" ja haluais sitä kokoajan. hampaita on myös tullut nyt, ekat poskihampaat, mutta eilen annoin kokeeksi yöksi panadol supon ja huusi silti. eli ei kai voi hammassärkyjäkään olla. mitä tämä on? ja miksi ei mitään tuloksia olla saatu kolmeen yöhön, vaikka kutakuinkin samalla tavalla ollaan toimittu. tosin olen kahtena edellisenä yönä, viime yötä lukuunottamatta, alkanut silittää selästä ja siihen pitkän huudon jälkeen nukahtanut. mutta huuto on alkanut taas jossain vaiheessa uudestaan ja sitten taas uudet silittelyt. eilen ei silitelty, mutta kuunneltiin huutoa se pari tuntia! huoh!
aika sekavaa tekstiä varmaan, mutta niin on tämä tilannekkin. mikä se huudoton unikoulu on? minusta tyttö osaa jotenkin ohjailla meitä vanhempia niin hyvin, että aina jossain vaiheessa lipsahtaa ja sitten ollaan tilnateessa nolla. millon tämmösen pitäis alkaa tehota? ja toisaalta jos tytöllä onkin oikeesti joku ja me vaan huudatetaan? tämä tuntuu kamalan pahalta ja mietin vaan että miltä pikkuisesta tuntuu. =(
päiväunille käy yleenäs hyvin. ruokailu, potalle, maitopullon kanssa sänkyyn ja uni tulee nopeaan. illalla on selkeä rytmi myös. iltapala, pesut ja maitopullo, mutta ilatain jään viereen makaamaan, että on unessa. päivällä lähden heti huoneesta pois. voiko tällä olla osuutta huutoon? kylläpä on hankalaa kun ei tiedä. ilataisin olen sen takia jäänyt viereen kun juo maitoa, kun alkaa itkeä heti jos lähden huoneesta pois. päivällä näin ei tee. mikähän ero tässäkin on?
jokatapauksessa, ekavuudesta huolimatta, kaipaisin kovasti neuvoja ja ajatuksia tästä meidän tilanteesta. ihan mitä vaan, kaikki mielipiteet autaa, kun asiaa saa käydä läpi muiden vanhempien kanssa.
meillä on 1v tyttö, jolla univaikeudet liittyneet elämään jatkuvasti. vauvana koliikki, sen jälkimaininkeina katkonaiset yöt. söi rintaa yöllä 7kk ikään, jonka jälkeen syömäpalvelut öisin loppuivat lapsen omasta aloitteesta. tästä on pidetty kiinni, vaikka öisin valvottaisi. lapsi on pääasiassa nukkunut omassa sängyssä, mutta pahimpina öinä päässyt viereen. viime aikoina vähemmän, kun pyörii niin kamalasti ja alkaa vaan riehua eikä nuku sen vertaa. lapsen sänky on meidän sängyssä kiinni.
yöt rauhoittuivat selvästi lähellä 1v ikää, jolloin heräämisiä oli vain muutama yössään. tyttö rauhoittui tutista heti ja pääsi takasin uneen. tätä ennen saattoi itkeä kauemmin ja sylkeä tuttia. silitin selkää ja siihen sitten nukahti, mutta aikaa kului. pääasiassa sinne sänkyyn olen aina koittanut rauhoittaa jollain konstilla ja syli on ollut vihoviimeinen vaihtoehto, kun huuto jatkuu hysteerisenä kauan.
nyt ollaan sitten menty öissä ihan kamaluuksiin. huutoa saattaa kestää KAKSIKIN tuntia yhtä soittoa, enkä osaa yhdistää mikä on. ei rauhoitu tutilla, heittää sen pois. kun laittaa sänkyyn takaisin makuulleen, kirkuu kamalasti ja nousee ylös. vaikka makaan sängyssäni vieressä ja hoen "shhh, shhh" niin huutaa ja ojentaa käsiään kohti. huuto ei taukoa missään välissä vaan on yhtäjaksoista välillä laimentuen kun väsyy huutoon ja alkaa nikottaa. tämä huuto voi alkaa myös missä vaiheessa yötä vaan.
torstaina päätin, että nyt saa riittää ja että yöt on nukkumista varten. ei enää kamalaa paapomista yöllä vaan, että saataisiin kaikki nukkua. jonkin sortin unikoulua meinasin, mutta mitään tuloksia ei ole nyt kolmen yön jälkeen tullut. toimimme siis näin: emme ota sängystä ylös tyttöä vaan olemme lähellä, mutta emme koske häneen. pitäisikö? silittely ei siis ole auttanut muina öinä kun nämä huudot alkoi. eilen tyttö huusi tosiaan klo 22-24 kunnes ilmeisesti väsyi ja silloin isi keikautti pitkälleen sänkyyn ja piti tiukasti kiinni ettei päässyt nousemaan ylös. siihen nukahti ja nukkuin yön ihme kyllä hyvin. toimimmeko oikein tuolla kiinnipidolla vai olisiko vain pitänyt odottaa, että "sammuu" itse? huudon kuunteleminen oli kamalaa! makasimme siinä ihan vieressä ja teki tiukkaa etten noussut ja ottanut syliin.
muina öinä olen myös tarjonnu vettä tytölle, mutta se menee siihen, että hokee vaan "että, että" ja haluais sitä kokoajan. hampaita on myös tullut nyt, ekat poskihampaat, mutta eilen annoin kokeeksi yöksi panadol supon ja huusi silti. eli ei kai voi hammassärkyjäkään olla. mitä tämä on? ja miksi ei mitään tuloksia olla saatu kolmeen yöhön, vaikka kutakuinkin samalla tavalla ollaan toimittu. tosin olen kahtena edellisenä yönä, viime yötä lukuunottamatta, alkanut silittää selästä ja siihen pitkän huudon jälkeen nukahtanut. mutta huuto on alkanut taas jossain vaiheessa uudestaan ja sitten taas uudet silittelyt. eilen ei silitelty, mutta kuunneltiin huutoa se pari tuntia! huoh!
aika sekavaa tekstiä varmaan, mutta niin on tämä tilannekkin. mikä se huudoton unikoulu on? minusta tyttö osaa jotenkin ohjailla meitä vanhempia niin hyvin, että aina jossain vaiheessa lipsahtaa ja sitten ollaan tilnateessa nolla. millon tämmösen pitäis alkaa tehota? ja toisaalta jos tytöllä onkin oikeesti joku ja me vaan huudatetaan? tämä tuntuu kamalan pahalta ja mietin vaan että miltä pikkuisesta tuntuu. =(
päiväunille käy yleenäs hyvin. ruokailu, potalle, maitopullon kanssa sänkyyn ja uni tulee nopeaan. illalla on selkeä rytmi myös. iltapala, pesut ja maitopullo, mutta ilatain jään viereen makaamaan, että on unessa. päivällä lähden heti huoneesta pois. voiko tällä olla osuutta huutoon? kylläpä on hankalaa kun ei tiedä. ilataisin olen sen takia jäänyt viereen kun juo maitoa, kun alkaa itkeä heti jos lähden huoneesta pois. päivällä näin ei tee. mikähän ero tässäkin on?
jokatapauksessa, ekavuudesta huolimatta, kaipaisin kovasti neuvoja ja ajatuksia tästä meidän tilanteesta. ihan mitä vaan, kaikki mielipiteet autaa, kun asiaa saa käydä läpi muiden vanhempien kanssa.
just vuoden iässä...silloin meillä vielä nukutettiin poika eli köllötettiin vieressä kunnes nukahti ja sit nostettiin omaan sänkyyn, mutta kuten sanoin niin kannattaa opettaa nukahtamaan iteksiään niin on helpompi sit ku ootta kolmestaan lasten kanssa.
.
.
