H
harmaana nyt
Vieras
Olen 22.v yksinhuoltaja,minulla on 3,5v poika ja 1v8kk tyttö.
lasten isän kanssa ei olla juuri yhteÿksissä hänen taholtaan. Olen ihan mukavasti toimeentuleva ja meillä on elämä tasapainossa lasten kanssa,oma koti ja melki tavallinen "perhe" ollaan. Olen päättänyt että en anna kenenkään miehen sotkea tätä kuvioo mutta nyt on käynyt niin että olen tutustunut jokin aika sitten aivan ihanaan mieheen,tuntuu että me sovitaan yhteen ihan täydellisesti,en olekoskaan kokenut kenenkään kansaa mitään tällasta ja hän on jo valmis vaikka mihin vaikka ollaan tunnettu vasta 4kk. Hän on 28 vuotias, hyvässä asemassa ja tulee todella hyvin toimeen lasteni kanssa,hänellä on itsellään 3 lasta,7 ja 5 vuotiaat tytöt ja 4 vuotias poika,kaikki lapset tulee hyvin toimeen keskenään ja tää tuntuu tosi hyvältä mutta ainut tässä on että ensinnäkin nämä lapset asuu pääsääntöisesti isänsä kanssa,ovat äidillään joka toinen vkloppu. Meillä on ollut puhetta että keväällä muutettas yhteen jos kaikki menee hyvin koska asumme eri kaupungeissa,meillä on reilun tunnin ajomatka,teen osittain töitä samassa kaupungissa kun hän asuu ja olen itse sieltä kotoisin,joten se ei pelota mulla on siellä paljon tuttuja ja sukulaisia,mun on muutettava sinne koska tää on tällanen tuppukylä missä itse asun ja hänellä on virka siellä ja vanhimman lapsen koulu ym. itsekin haluan takas sinne mutta jotenkin tällanen harppaus pelottaa,olen niin paljon joutunut pettymään ja kärsimään että oikein osaa luottaa ettää tämäkään toimis,mulla on täällä oma asunto jonka olen juuri saanut rempattua ja en ole asunut vielä 2 vuotta,lapsilla hoidot ja kaikki,toisaalta sydän kaipaa takas sinne mihin kuulun ja nyt olis tilaisuus mutta miten mö uskallan,tää muutos olis hirveä koska kaikki menis uusix ja lapset joutus tietty jakaan kaiken 3 muun lapsen kanssa,että päätyykö tällanen katastrofiin ennen pitkään vai onko tää vaan järjestelykysymys. sanokaa nyt että kuulostaako tää ihan älyttömältä? Me jouduttas molemmat myymään asuntomme ja ostamaan isompi talo,tää olis niin iso muutos,toisaalta ollaan juteltu lasten kanssa ja tää ekaluokkalainen sano että olis onnellinen jos me muutettas koska sitten ei tarvis olla niin paljon hoidossa ku iskä on aina töissä,mutta toisaalta olen niin nuori että miten ihmiset tähän suhtautuu,tää on kuitenkin niin iso vastuu ja ei varmaan tulis helppoa..
lasten isän kanssa ei olla juuri yhteÿksissä hänen taholtaan. Olen ihan mukavasti toimeentuleva ja meillä on elämä tasapainossa lasten kanssa,oma koti ja melki tavallinen "perhe" ollaan. Olen päättänyt että en anna kenenkään miehen sotkea tätä kuvioo mutta nyt on käynyt niin että olen tutustunut jokin aika sitten aivan ihanaan mieheen,tuntuu että me sovitaan yhteen ihan täydellisesti,en olekoskaan kokenut kenenkään kansaa mitään tällasta ja hän on jo valmis vaikka mihin vaikka ollaan tunnettu vasta 4kk. Hän on 28 vuotias, hyvässä asemassa ja tulee todella hyvin toimeen lasteni kanssa,hänellä on itsellään 3 lasta,7 ja 5 vuotiaat tytöt ja 4 vuotias poika,kaikki lapset tulee hyvin toimeen keskenään ja tää tuntuu tosi hyvältä mutta ainut tässä on että ensinnäkin nämä lapset asuu pääsääntöisesti isänsä kanssa,ovat äidillään joka toinen vkloppu. Meillä on ollut puhetta että keväällä muutettas yhteen jos kaikki menee hyvin koska asumme eri kaupungeissa,meillä on reilun tunnin ajomatka,teen osittain töitä samassa kaupungissa kun hän asuu ja olen itse sieltä kotoisin,joten se ei pelota mulla on siellä paljon tuttuja ja sukulaisia,mun on muutettava sinne koska tää on tällanen tuppukylä missä itse asun ja hänellä on virka siellä ja vanhimman lapsen koulu ym. itsekin haluan takas sinne mutta jotenkin tällanen harppaus pelottaa,olen niin paljon joutunut pettymään ja kärsimään että oikein osaa luottaa ettää tämäkään toimis,mulla on täällä oma asunto jonka olen juuri saanut rempattua ja en ole asunut vielä 2 vuotta,lapsilla hoidot ja kaikki,toisaalta sydän kaipaa takas sinne mihin kuulun ja nyt olis tilaisuus mutta miten mö uskallan,tää muutos olis hirveä koska kaikki menis uusix ja lapset joutus tietty jakaan kaiken 3 muun lapsen kanssa,että päätyykö tällanen katastrofiin ennen pitkään vai onko tää vaan järjestelykysymys. sanokaa nyt että kuulostaako tää ihan älyttömältä? Me jouduttas molemmat myymään asuntomme ja ostamaan isompi talo,tää olis niin iso muutos,toisaalta ollaan juteltu lasten kanssa ja tää ekaluokkalainen sano että olis onnellinen jos me muutettas koska sitten ei tarvis olla niin paljon hoidossa ku iskä on aina töissä,mutta toisaalta olen niin nuori että miten ihmiset tähän suhtautuu,tää on kuitenkin niin iso vastuu ja ei varmaan tulis helppoa..
