Mulla on yksi kaveri, joka on saanut pahasti siipeensä jokaisessa ihmissuhteessa. En käsitä, miten sillä on voinut käydä moinen munkki ihmisten kanssa, mutta onpahan kuitenkin... No, "vahingosta viisastuneena" tuo ei luota ihmisiin enää lainkaan. Ja jos alkaa luottaa liikaa, niin se on kuin siili. Vetää piikit pystyyn ja odottaa että tilanne on ohi, ottaa välimatkaa - koittaa kiukutellakin välillä.
Nyt se onneksi puhuu tosta asiasta jo, ehkä se on edistystä - en tiedä...
Se on vaan itselle niin outoa. Kun toi vetäytyminen tapahtuu, niin minä oon huuli pyöreenä että 'hei, kun en mä meinannut satuttaa sinua, enkä pettää luottamustasi...'
Jotain neuvoja tämänlaisen tapauksen kanssa toimimiseen? Mä olin joskus aivan samanlainen itsekin, mutta jostain syystä mulla ei ole siitä ajasta muistikuvia
Nyt se onneksi puhuu tosta asiasta jo, ehkä se on edistystä - en tiedä...
Se on vaan itselle niin outoa. Kun toi vetäytyminen tapahtuu, niin minä oon huuli pyöreenä että 'hei, kun en mä meinannut satuttaa sinua, enkä pettää luottamustasi...'
Jotain neuvoja tämänlaisen tapauksen kanssa toimimiseen? Mä olin joskus aivan samanlainen itsekin, mutta jostain syystä mulla ei ole siitä ajasta muistikuvia