Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Ero ainoa mahdollisuus?

[mitä tehdä?]

Olemme olleet yhdessä monta monituista vuotta, olin ihan nuori kun aloimme seurustella. Pian muutimmekin jo yhteen ja menimme kihloihin, nyt meillä lapsia ja naimisissakin ollaan oltu useampi vuosi, mutta nyt minulla ollut jo varmaan vuoden, ellei ylikin, ettei seksi kiinnosta yhtään, tunteet heittelee: välillä tykkään ja sitten taas en..
Tietenkin kausia voi tulla että ei kiinnosta mutta tämä kestänyt jo niin kauan ja näyttää ettei mene ohi. Mies kun tulee töistä, olen vaan tosi pahalla päällä ja ärsyttää, ja nykyään riidelläänkin vain kokoajan siitä kun en halua seksiä ja mies haluaa, ja mies suuttuu siitä tosi paljon ja pahoittaa mielensä, mutta minä en vaan halua ja olen tosi väsynyt tähän tilanteeseen kun ei muutosta tule ja en jaksa riidellä ja harmittaa kun lapsetkin näkee kun olen aina pahalla päällä kun mies tulee kotiin. tuntuu että pää hajoaa.

En haluais että lapset joutuu kokemaan eron, tai että muutettaisiin miehen kans erilleen, mutta mitä voin tehdä?

 

[Mep]

Entäs ne lapset, minkä ikäisiä? Onko univelkaa? Äitiys puuduttaa?
Syyt voi olla moninaisia taustalla riippumatta varsinaisesta parisuhteesta. Paitsi jo miehesi ei osaa huomioida noita muuttujia.

Huolehdipa myös itsestäsi, voi sitten mieli muuttua hiljalleen...
Meillä oli tod. kuivia kausia pojan vauva-taaperoaikana, mutta siitä puhuttiin ja homma on helpottanut hänen kasvaessaan.

 

[mitä tehdä?]

Entäs ne lapset, minkä ikäisiä? Onko univelkaa? Äitiys puuduttaa?
Syyt voi olla moninaisia taustalla riippumatta varsinaisesta parisuhteesta. Paitsi jo miehesi ei osaa huomioida noita muuttujia.

Huolehdipa myös itsestäsi, voi sitten mieli muuttua hiljalleen...
Meillä oli tod. kuivia kausia pojan vauva-taaperoaikana, mutta siitä puhuttiin ja homma on helpottanut hänen kasvaessaan.

Lapset on jo aika isoja, ei siis mitään vauvaikäisiä enää. Mies ei voi eikä halua ymmärtää sitä etten halua seksiä ja sille se on tosi tärkeä asia, ei anna aikaa tai mitään. Tuntuu että pakko suostua että voin välttää riitelemisen. Jos en suostu seksiin niin mies on niin ahdistunut, tuntuu ettei hänkään enää täysin onnellinen voi olla, muttei halua erota. Sekin pelottaa, että jos eroamme, miten selviän lasten kanssa yksin, ja mietin, onko mies kanssani vain siksi kun monesti puhunut että ero niin isotöinen, asunnon myymiset ym

 

[Mep]

Tiedätkö itse, mikset halua seksiä sitten? Mikä kotona on muuttunut vai onko? Käyttekö yhdessä lomilla tms. rentoutumassa ylipäänsä?

Ehkä jostain pariterapiasta olisi apua? Ei kandee heti luovuttaa ainakaan...

 

["vieras"]

Meillä melkein sama tilanne. Minä olen huomannut, että ainainen vonkaaminen ja painostaminen vie haluni. Jos joskus saisi edes ite tehdä aloite. Olemme tästä asiasta keskustelleen pitkään ja tiedostamme molemmat ongelman. Silti tulee aikoja että minä nousen puihin, koska tunnen että minua painostetaan

 

[mitä tehdä?]

Tiedätkö itse, mikset halua seksiä sitten? Mikä kotona on muuttunut vai onko? Käyttekö yhdessä lomilla tms. rentoutumassa ylipäänsä?

Ehkä jostain pariterapiasta olisi apua? Ei kandee heti luovuttaa ainakaan...

Olemme käyneet kahdestaan lomalla rentoutumassa muttei se auttanut. ja olemme muutenkin viettäneet aikaa kahdestaan mutta ei mikään muutu. Haluaisin nytkin käydä mutta ei voi, rahan takia. En tiedä miksen halua, en vaan halua. Ja se ahistaminen asialla ja painostaminen vaan pahentaa tilannetta. Jos yritän keksiä tai löytää jonku syyn asialle niin mies ei sitä usko syyksi. Terapiaan ei mies lähde, olen ehdottanut.

 

[mitä tehdä?]

[QUOTE="vieras";25005157]Meillä melkein sama tilanne. Minä olen huomannut, että ainainen vonkaaminen ja painostaminen vie haluni. Jos joskus saisi edes ite tehdä aloite. Olemme tästä asiasta keskustelleen pitkään ja tiedostamme molemmat ongelman. Silti tulee aikoja että minä nousen puihin, koska tunnen että minua painostetaan [/QUOTE]

Meillä sama homma, se vonkaus ja painostaminen vie haluja enempi pois ja olen sen kertonutkin miehelle muttei hän vaan voi olla ilman seksiä.. Se on niin tärkeää hänelle.

 

[Mep]

Luulisi, että mies pikku hiljaa hoksaisi, että terapia voisi olla hyvä vaihtoehto jos haluatte yrittää yhdessä. Ei solmut aukea auttamatta (jos omat keinot siis ei riitä)...
Se on sitten eri juttu, jos haluja ei riitä....toisaalta kun hän seksiäkin kanssasi tahtoo kovasti, tahtoo varmasti olla muutenkin liitossa ;-)

 

["Vaimo"]

Terapiaan ei mies lähde, olen ehdottanut.

Kannatan ehdottomasti, että menette terapiaan. Kyllä se mieskin varmaan suostuu, kun sanot, että ilman terapiaa edessä saattaa olla ero. Voit tehdä niinkin, että menet ensin yksin ja puhut miehelle, mitä siellä on puhuttu jne. ettei mies pidä terapiaa jonain "mörkönä".

Tilanne kuulostaa mun mielestä ihan pelastettavissa olevalta vielä, älä anna periksi!

 

[mitä tehdä?]

[QUOTE="Vaimo";25005219]Kannatan ehdottomasti, että menette terapiaan. Kyllä se mieskin varmaan suostuu, kun sanot, että ilman terapiaa edessä saattaa olla ero. Voit tehdä niinkin, että menet ensin yksin ja puhut miehelle, mitä siellä on puhuttu jne. ettei mies pidä terapiaa jonain "mörkönä".

Tilanne kuulostaa mun mielestä ihan pelastettavissa olevalta vielä, älä anna periksi![/QUOTE]

No itseasiassa minä olen jo käynyt, vaan ei mies siltikään lähde. tuntuu että hänkin välillä tahalleen niin vaikea ja käyttäytyy niinku pikku lapsi. Ja tunteet häviää vielä enemmän. ei minulla enää ole tunteita niin paljon.

 

["Vaimo"]

Pistä mies seinää vasten, sano, että jos sillä ei ole mielenkiintoa yrittää parantaa teidän tilannetta mitenkään, niin sitten ei varmaan ole muuta vaihtoehtoa kuin ero. Se on sitten pitkä, kallis ja raskas tie, kannattaa sekin miettiä mahdollisimman tarkkaan etukäteen, ihan käytännön asioiden kannaltakin.

 

["vieras"]

Meillä sama homma, se vonkaus ja painostaminen vie haluja enempi pois ja olen sen kertonutkin miehelle muttei hän vaan voi olla ilman seksiä.. Se on niin tärkeää hänelle.

Minä olen käskenyt painua tumputtaan tai h...riin jos kerta niin haluttaa. Mä olen huutanut kurkkusuorana kaiken maailman vaihtoehdot, mutta päähän ei näytä menevän ku viikoksi korkeintaan. Olen myös rauhallisesti puhunut asiasta, että etkö nä hyvä ihminen tajua että siksi mä en halua, koska tuntuu että toinen painostaa ja painostaa. Sitten sitä rupeaa jännittämään koko tilanetta ja taas on keitto valmis Saa nähdä milloin ne silmät tuolla puupäällä aukeaa!

 

["Tintti"]

Voi miten ihana lukea, että jollakin on sama tilanne kuin minulla (tai siis surullista, mutta toisaalta lohdullista... ymmärrätte varmaan)

Meillä siis kanssa tilanne, että naimisissa ollaan oltu jo 15vuotta. Niihin vuosiin on mahtunut ylä- ja alamäkeä ja välillä on ollut vaiheita, että seksi ei niin kiinnosta, mutta sitten halut on taas palannut.

Nyt tätä seksihalujen puuttumista on jatkunut jo 3 vuotta ja alan olemaan aika toivoton!

Minulla on TODELLA hyvä mies, ihanat kolme lasta, hyvä koti, hyvä työ. Kaiken pitäisi olla siis hyvin... Mutta jokin minua syö... Seksiä ei KERTAKAIKKIAAN tee mieli ja sen harvan kerran, kun yritän miehen mieliksi suostua, niin se on vähän sellaista "pakkopullaa". Ei siis suoranaisesti tunnu pahalta, mutta ei kyllä hyvältäkään… Ja jotenkin tuntuu, että elän täysin sukupuolisuudesta irrallaan. En kerta kaikkiaan halua seksiä, en oman mieheni kanssa, mutta en kyllä todellakaan kenenkään muunkaan kanssa. Ja tosiaan se miehen vonkaaminen, se ihan ahdistaa!

Erota en haluaisi, sillä se jotenkin tuntuisi kauhean pahalta lasten kannalta ja itseä pelottaa miten tätä lapsiperheen arkea jaksaisi pyörittää ilman toisen apua (mieheni kun tekee paljon kotona ja on paljon myös lasten kanssa). Mutta miten tällaista arkeakaan jaksaa päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen. Lopulta meistä jompikumpi varmasti väsyy... tai haluaa jotain enemmän.

Me olemme puheneetkin tästä monesti ja mieheni yrittää ymmärtää minua. Mutta toisaalta hänellä on normaalit halut ja on täysin hyväksyttävää olettaa, että avioliittoon kuuluu myös seksielämää... En oikeasti enää voisi kauheasti häntä syyttää, vaikka olisi uskoton... Vaikka se olisikin hirveä isku.

 

[mitä tehdä?]

[QUOTE="Vaimo";25005261]Pistä mies seinää vasten, sano, että jos sillä ei ole mielenkiintoa yrittää parantaa teidän tilannetta mitenkään, niin sitten ei varmaan ole muuta vaihtoehtoa kuin ero. Se on sitten pitkä, kallis ja raskas tie, kannattaa sekin miettiä mahdollisimman tarkkaan etukäteen, ihan käytännön asioiden kannaltakin.[/QUOTE]

Tuntuu etten näe enää muuta vaihtoehtoa. Voisitko kertoa tarkemmin noista käytännön asioista? Kun sanoit että pitkä, kallis ja raskas tie?

Sitten on vielä sekin, että pelkään ihan älyttömän paljon, että jos eroamme, niin että mies tekee itsellensä jotain. En voisi kantaa sellaista taakkaa että minun takia teki.

 

[mitä tehdä?]

[QUOTE="Tintti";25005311]Voi miten ihana lukea, että jollakin on sama tilanne kuin minulla (tai siis surullista, mutta toisaalta lohdullista... ymmärrätte varmaan)

Meillä siis kanssa tilanne, että naimisissa ollaan oltu jo 15vuotta. Niihin vuosiin on mahtunut ylä- ja alamäkeä ja välillä on ollut vaiheita, että seksi ei niin kiinnosta, mutta sitten halut on taas palannut.

Nyt tätä seksihalujen puuttumista on jatkunut jo 3 vuotta ja alan olemaan aika toivoton!

Minulla on TODELLA hyvä mies, ihanat kolme lasta, hyvä koti, hyvä työ. Kaiken pitäisi olla siis hyvin... Mutta jokin minua syö... Seksiä ei KERTAKAIKKIAAN tee mieli ja sen harvan kerran, kun yritän miehen mieliksi suostua, niin se on vähän sellaista "pakkopullaa". Ei siis suoranaisesti tunnu pahalta, mutta ei kyllä hyvältäkään… Ja jotenkin tuntuu, että elän täysin sukupuolisuudesta irrallaan. En kerta kaikkiaan halua seksiä, en oman mieheni kanssa, mutta en kyllä todellakaan kenenkään muunkaan kanssa. Ja tosiaan se miehen vonkaaminen, se ihan ahdistaa!

Erota en haluaisi, sillä se jotenkin tuntuisi kauhean pahalta lasten kannalta ja itseä pelottaa miten tätä lapsiperheen arkea jaksaisi pyörittää ilman toisen apua (mieheni kun tekee paljon kotona ja on paljon myös lasten kanssa). Mutta miten tällaista arkeakaan jaksaa päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen. Lopulta meistä jompikumpi varmasti väsyy... tai haluaa jotain enemmän.

Me olemme puheneetkin tästä monesti ja mieheni yrittää ymmärtää minua. Mutta toisaalta hänellä on normaalit halut ja on täysin hyväksyttävää olettaa, että avioliittoon kuuluu myös seksielämää... En oikeasti enää voisi kauheasti häntä syyttää, vaikka olisi uskoton... Vaikka se olisikin hirveä isku.[/QUOTE]

Meillä on todellakin samanlainen tilanne. Meillä kans mies tekee paljon kotona ja on hyvä mies, mutta joku tässä rassaa.. Onko teillä paljon riitoja? tai oletko miehellesi pahalla päällä? Minulla niin inhottaa se, kun mies jankuttaa ja sitten loukkaantuu vaikka ymmärrän sen, mutta kun se vähentää entistä enemmän haluja. Ja mies on sanonut että se nykyään haluaa vielä enempi ku ennen, en jaksa Sitten kun suostuu niin se on vähän niinku sitä pakkopullaa. Oottaa vaan että loppus jo. Mies ei pettäis ikinä, aina olen niin uskonut, mutta enää en voi sanoa samaa.

 

[---]

Anna lupa käydä vieraissa?
Mieti itseksesi mistä haluttomuus johtuu (eikös vaikka e-pilleriktin voi aiheuttaa haluttomuutta?) ja kokeile sitä kautta saada itsesi innostumaan. vaihtelua seksielämään, loma?

Joka tapauksessa on ´väärin´ että mies joutuu tyytymään tuohon tilanteeseen. Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Toki ymmärrän sinun tilanteesi, varmasti rankkaa.

 

[mitä tehdä?]

Anna lupa käydä vieraissa?
Mieti itseksesi mistä haluttomuus johtuu (eikös vaikka e-pilleriktin voi aiheuttaa haluttomuutta?) ja kokeile sitä kautta saada itsesi innostumaan. vaihtelua seksielämään, loma?

Joka tapauksessa on ´väärin´ että mies joutuu tyytymään tuohon tilanteeseen. Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Toki ymmärrän sinun tilanteesi, varmasti rankkaa.

ei mies lähtisi vieraisiin. enkä syö pillereitä, kumi ollut ehkäisynä. en tiedä mistä johtuu, en vain halua. ja ahistaa todella paljon ja ymmärrän toki miestäkin, mutta en vain jaksa sitä että hän suuttu helv. asti kun en halua seksiä, ja joka kerta sama riita.

 

[mitä tehdä?]

ja kaikki päivät ja viikot menee vaan riidellessä.. tietää että taas se alkaa kun lapset nukkuu.

 

["Tintti"]

Meillä on todellakin samanlainen tilanne. Meillä kans mies tekee paljon kotona ja on hyvä mies, mutta joku tässä rassaa.. Onko teillä paljon riitoja? tai oletko miehellesi pahalla päällä? Minulla niin inhottaa se, kun mies jankuttaa ja sitten loukkaantuu vaikka ymmärrän sen, mutta kun se vähentää entistä enemmän haluja. Ja mies on sanonut että se nykyään haluaa vielä enempi ku ennen, en jaksa Sitten kun suostuu niin se on vähän niinku sitä pakkopullaa. Oottaa vaan että loppus jo. Mies ei pettäis ikinä, aina olen niin uskonut, mutta enää en voi sanoa samaa.

Riitoja ei ole hirveän paljon (jonkin verran kyllä), mutta molemmat olemme usein pahalla päällä. Ja sen tietysti kostautuu... Tulee sanottua pahasti toiselle ihan pikku asioista. Ja tulee hermostuttua lapsille ihan pikku asioista.

Meillä kanssa mies on jotenkin oikein erityisen kiinnostunut minusta (selittää, että kun minä vaan olen niin seksikäs...) ja minä ahdistun entistä enemmän. Yritän mahdollisuuksien mukaan välttää tilanteita, joissa mies edes pystyisi ehdottelemaan seksiä. Ja se tietysti johtaa siihen, että muutakin läheisyyttä on vähän... Ja kierre on valmis...

Mulla kanssa silloin kun suostun seksiin, niin laskeskelen vaan ja odottelen, milloin homma loppuis ja pääsis nukkumaan...

Mä olen kanssa aina ajatellut, että mulla on maailman luotettavin mies. Ja edelleen sanoo, että ei ole minua pettänyt (sanoi, että ei "uskalla" kun on liian paljon menetettävää). Mutta kuinka kauan hän jaksaa vain odottaa... Kyllähän nyt seksuaalisuus kuitenkin on aika iso ja tärkeä osa ihmistä... Paitsi tuntuu, että tällä hetkellä se ei ole minkäänlainen osa minua.

 

[Mep]

ei mies lähtisi vieraisiin. enkä syö pillereitä, kumi ollut ehkäisynä. en tiedä mistä johtuu, en vain halua. ja ahistaa todella paljon ja ymmärrän toki miestäkin, mutta en vain jaksa sitä että hän suuttu helv. asti kun en halua seksiä, ja joka kerta sama riita.

Tuo on kierre, joka pitäis ensin katkaista. Eikös "seksiterapia-ohjelmissa" neuvottu, että homma pitää vaan unohtaa vaikkapa kuukaudeksi-kahdeksi. Että SOVITAAN yhdessä tauosta ja sitten pikkuhiljaa aloitetaan läheisyydellä, ei seksiä vielä silloinkaan.

Ota mies rauhalliseen keskusteluun, että selvitätte nyt solmun.

 

[---]

Mullakin on tuollainen mies,joka missään tilanteessa ei pettäisi. Eikä sellaiseen olisi edes mahdollisuutta,kun on aina perheen kanssa kotona (ja tietysti töissä). Onneksi mulla on halut tallella,välillä on viikko väliä että ei sekstailla (menkkojen takia tms).
Ja miehelle seksi on tosi tärkeää!
Jos halut katoaisivat, lähtisin kyllä etsimään syytä yhdessä miehen kanssa. Meillä on paljon vaihtelua seksielämässä, ja uskon sen olevan iso osa toimivuutta.

Kokeilkaa nyt vaikka lukea eroottista kirjallisuutta, hakea vaihtelua,ja ennen kaikkea SOPIKAA NE RIITANNE! Eihän sitä silloin huvitakaan,jos ei tunne rakkautta ja kiintymystä toiseen.

Hyvä sentään että yritätte, ja ymmärrätte miten iso asia miehellekin on!

 

[---]

mep;tuossa voisi olla ideaa! Se kinuaminen ja painostus pitäisi saada pois!

 

[mitä tehdä?]

Tuo on kierre, joka pitäis ensin katkaista. Eikös "seksiterapia-ohjelmissa" neuvottu, että homma pitää vaan unohtaa vaikkapa kuukaudeksi-kahdeksi. Että SOVITAAN yhdessä tauosta ja sitten pikkuhiljaa aloitetaan läheisyydellä, ei seksiä vielä silloinkaan.

Ota mies rauhalliseen keskusteluun, että selvitätte nyt solmun.

Mies ei IKIMAAILMASSA! suostuisi siihen, että olisimme ilman seksiä edes viikkoa tai kahta! Terapiassa minulle sanottiin, että olisi hyvä jos voisimme tutustua toisiimme uudestaan kavereina, ei seksiä vaan esim. keilausta. Mies ei ymmärrä tuota ollenkaan! Ja kaikki muukin läheisyys vähissä, en halua pussailla tai mitään.

 

[Mep]

Mies ei IKIMAAILMASSA! suostuisi siihen, että olisimme ilman seksiä edes viikkoa tai kahta! Terapiassa minulle sanottiin, että olisi hyvä jos voisimme tutustua toisiimme uudestaan kavereina, ei seksiä vaan esim. keilausta. Mies ei ymmärrä tuota ollenkaan! Ja kaikki muukin läheisyys vähissä, en halua pussailla tai mitään.

No voi tauti. Kysy mitä hän sitten ehdottaa ratkaisuksi?! Jotainhan on selkeästi tehtävä.....pakko kuitata tuohon seksin määrään, että meillä harrastetaan ehkä 2-3krt/kk ja meillä menee hienosti ;-)
Tuollainen määrä ahdistais jo minutkin.......jos tarpeet ei kohtaa, pitää toisen sitten hoidella enemmän itse itseään. Ehkä meilläkin tahti tihenee kun päästään taas "spontaanin elämänvaiheeseen"... illalla väsyttää/ aamulla lapsi herää aikaisin. Päivällä olis haluja muttei tilaisuutta...

 

["Vaimo"]

Tuntuu etten näe enää muuta vaihtoehtoa. Voisitko kertoa tarkemmin noista käytännön asioista? Kun sanoit että pitkä, kallis ja raskas tie?

Sitten on vielä sekin, että pelkään ihan älyttömän paljon, että jos eroamme, niin että mies tekee itsellensä jotain. En voisi kantaa sellaista taakkaa että minun takia teki.

Tuohon jälkimmäiseen sanon heti, että unohda tuollaiset ajatukset. Kukaan ei ole vastuussa toisen aikuisen ihmisen tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Tuo ei saa olla syy siihen, että et mielestäsi voi erota.

Avioero on kallis, vaikka saisitkin puolet omaisuudesta jne. joudut eron jälkeen vastaamaan yksin monista asioista, jotka ennen on jaettu toisen kanssa, asumiskustannukset jne. Elatusmaksut eivät todellakaan kata kaikkea ja niitä ei välttämättä edes saa, jos lapset viettävät kummallakin yhtä paljon aikaa.

Pitkä tie sikäli, että olet jumissa ex-puolisoosi joka tapauksessa siihen asti, kun lapset kasvavat aikuisiksi. Käytännön erojärjestelyt ovat monimutkaisia ja aikaavieviä, etenkin jos on yhteistä velkaa tai omaisuutta.

Raskas, mitähän tuohon sanois.. Mun erosta on viisi vuotta, eikä edelleenkään ole päivääkään, ettei se jollain tavalla tulisi mieleen. Raskainta on elää sen ajatuksen kanssa, että on kieltänyt lapsiltaan mahdollisuuden kasvaa samassa kodissa molempien vanhempien kanssa. Meillä kaikilla on kaikki asiat hyvin, mutta silti nämä ajatukset tulevat mieleen, että olisiko vielä pitänyt kuitenkin jaksaa yrittää jne.

Nämä ovat tietenkin vaan mun henkilökohtaisia ajatuksia ja kokemuksia. Joku toinen voi suhtautua avioeroonkin paljon kevyemmin. Riippuu aina tietenkin ihan ihmisen perusluonteesta. Sun tekstistä vaan tuli jotenkin oma tausta mieleen, nuoruuden rakkaus jne.