Mitä tässä nyt tekisi...asiaa parisuhteesta.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "mina"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"mina"

Vieras
Eli meillä perhe ja lapsia ja ollaan kauan oltu jo yhdessä. Mutta, tämä suhde tökkii. Seksiä todella harvoin. Itse kärsin masennuksesta, ei yhteisiä perhetuttuja tai mitään kodin ulkopuolista sosiaalista yhteisesti. Lapset hoidetaan yhdessä 50-50 ja mies on ihan ok isä. Ei pidä itsestään mitenkään huolta, ei ole koskaan pitänyt. En tiedä miksi 20v ikäisenä hänen kanssaan rupesin mihinkään ja nyt kärsii minä ja lapset. En uskalla erotakaan koska pelkään yksinoloa.
Silti minua kiinnostaa toiset miehet mutta jos alan suhteeseen niin voi olla että ihastun. Eikä suhteestakaan tule hyvä olo kun en voi sitä pitää vaan pienenä kivana juttuna jossa seksiä. En tiedä mitä tekisin ja olen solmussa.
 
Niin varmaan fiksu tekisi. Mutta kun en ole järin viisas varmaan. =) Ja kun on tuo masennus ja tuntuu että pitäisi saada kaikki heti mulle nyt. Olen parisuhde ihminen enkä nauti yksinolosta. Nytkin mies paljon poissa. Masennuksen takia vaikea erota kun pelottaa että työt menee jne..
 
Tuntuuko siltä, että suhteen voisi vielä korjata? Alkaisitte käydä yhdessä jossain, juttelisitte molempien toiveista esimerkiksi seksin suhteen jotta saisitte parannettua seksielämää ym. Moni kokee sen että suhde muuttuu arkiseksi, toisessa ei sinänsä ole vikaa, mutta se tietty kipinä puuttuu. Osa löytää sen vielä uudestaan, mutta itsestään se ei tapahdu, vaan molempien osapuolien pitää haluta yrittää. Saatko hoitoa masennukseen? Voisitko harkita, että kävisit juttelemassa vaikka perheneuvolassa aluksi ajatuksistasi? Sieltä voisi saada tukea esim. siihen, jos ero tulee, ja yksinäisyys pelottaa.
 
Käyn juttelemassa mutta en perheneuvolassa. Olen yrittänyt paljon ja yleensä minä olen se joka yrittää järjestää jotain yhteistä tekemistä. Mies ei juuri innostu ja viihtyy yksin ja omissa oloissaan ja kotona. =( Tuntuu että rakkaus hävinnyt jos sitä koskaan ollutkaan, juuri sen takia että mies paljon poissa ja ei huolehdi mitenkään itsestään. =(
 
Niin ja hyvä parisuhde olisi minun unelmani. Jossa molemmilla hyvä olla. Mies ei halua mihinkään juttelemaan. On tavallaan tyytyväinen tähän tilanteeseen jossa ei seksiä ja hoidetaan vaan vuorotellen lapsia ja ollaan vaan kotona ja möllötetään.
 
[QUOTE="mina";24500900]Niin varmaan fiksu tekisi. Mutta kun en ole järin viisas varmaan. =) Ja kun on tuo masennus ja tuntuu että pitäisi saada kaikki heti mulle nyt. Olen parisuhde ihminen enkä nauti yksinolosta. Nytkin mies paljon poissa. Masennuksen takia vaikea erota kun pelottaa että työt menee jne..[/QUOTE]

Voi voi.. ihan kun olisin itse kirjoittanut. Ootko minkä ikäinen nyt? Mitenkähän sitä vain rohkaistuis eikä ajattelisi toista osapuolta (joka ei haluais erota) ja eroais vaan, ja viel kun tietäis mikä ois lapselle parasta..on tää elämä vain niin lyhyt.
 
[QUOTE="mina";24500973]oon jo päälle 30 joten ikä rupeaa painamaan. =/[/QUOTE]

Okei no, mut ethän sä vielä vanhakaan oo. Oon sua vaan kolme vuotta nuorempi..tosi vaikeet päivästä toiseen vaan tätä tylsyyttä..ainoa valonpilke on ihana lapsi, jota mieskin rakastaa yli kaiken. Mies on hyvätyyppi, mut ei vaan mulle oikee.. ei oo seksielämää ja se tykkää olla tosi paljon kavereitten kans..huoh
 
No meillä työnarkomaani. Olisi kaiken vapaa-ajankin siellä ja ei pidä lomia. Viikon oli lomalla ja stressasi sitäkin. Miten tässä parantaa suhdetta sitten? Säkin oot nuorempi mua ja alle 30v, ite oon kohta jo ikäloppu ja en kelpaa kuin huonoille jos niillekään. =(
 
[QUOTE="mina";24500950]Käyn juttelemassa mutta en perheneuvolassa. Olen yrittänyt paljon ja yleensä minä olen se joka yrittää järjestää jotain yhteistä tekemistä. Mies ei juuri innostu ja viihtyy yksin ja omissa oloissaan ja kotona. =( Tuntuu että rakkaus hävinnyt jos sitä koskaan ollutkaan, juuri sen takia että mies paljon poissa ja ei huolehdi mitenkään itsestään. =([/QUOTE]


PARIsuhdetta ei kyllä oikein voi ylläpitää yksin :( Meillä oli kauan sellaista, että mun oli paha olla ja miehen mielestä kaikki oli hyvin, ei suostunut puhumaan kun koitin ehdottaa esimerkiksi joitakin muutoksia. Lopulta sanoin, että mun on niin paha olla, että en näe muita vaihtoehtoja kuin erota, jos toinen ei yhtään halua tulla vastaan ja koita muuttaa asioita, että mä en jaksa kun tuntuu että olen ihan yksin tässä. Olin jo jonkin aikaa henkisesti valmistautunut siihen, että jään yksin ja mietin miten toimitaan lapsen kanssa jne. Mies heräsi siinä vaiheessa kun tajusi että olen tosissani, yhdessä ollaan edelleen. Nykyään asiat on paljon paremmin.
 
Oma "terapeuttini" oli sitä mieltä ettei kannata tehdä päätöksiä parisuhteesta vielä koska olen toipilas ja työ tavallaan uhattuna tai siis ei mutta olen sairaslomalla nytkin. Itse sanoin että olen jo monta vuotta vellonut tätä. Harmittaa vaan kauniin kodin ja unelmien menetys ja saako koskaan mitään vastaavaa ja löytääkö ketään. Enhän tiedä edes olenko parisuhde markkinoilla ihan luuseri sakkia kun lapset. =/
 
Ihan ensiksi yrität saada itsesi kuntoon. Se on se mikä merkitsee. Sen jälkeen jaksat ihan eritavalla panostaa lapsiin ja parisuhteeseen. Jos vielä "terveenäkin" huono olla, niin sitten mietit asiaa uudestaan.

Usein vaan masentuneena kulkee ns. laput silmillä, eikä nää niitä hyviä puolia ollenkaan.
 

Yhteistyössä