Mitä tässä nyt sitten päättäis?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

...

Vieras
Minun vanhin lapseni, 9-vuotias poika, haluaisi muuttaa pysyvästi isänsä luokse New Yorkiin.

Mutta kun tässä hommassa on niiiin paljon miinuksia, mutta myös niin paljon hyvää että mä en vaan osaa päättää yhtään mitään. Eli laitan tässä tietoa, kertokaa mitä te tekisitte.

Elikkä, pojan kaksoisveli kuoli reilu 4 vuotta sitten, poika näki sen ja on kärsinyt asiasta kauan ja hyvin voimakkaasti, nyt aletaan olla jo paremmalla puolella. Kuitenkin hänestä huomaa että suhtautuu minuunkin niin erilailla kuin ennen, isälleen ei niinkään koska isä eiollut silloin mukana. Eli tavallaan syyttää minua.

Ymmärrän että hällä on suomessa paha olla, isä on siellä erillään ja hän ei tavallaan ollut osallinen.

Täällä pojalla on kuitenkin myös muita pienempiä sisaruksia, joilla eri isä mutta kuitenkin. Eikös se tee aika hallaa olla erillään melkein koko vuosi, lomat olisi ainutta aikaa meillä?

Ja toinen se että isänsä saattaa olla sairaalassa vuorossa neljäkin päivää, niin ettei kerkiä edes kotona nukkumaan vaan hoitaa senkin siellä. Pitää myös usein olla hälytysvalmiudessa, keskellä yötä useinkin lähtö. Hoitajahan pojalle olisi, mutta onko semmonen mitenkä fiksua että isä voi olla paikalla kun käy nukkumaan ja aamulla ei kuitenkaan??

ÄÄh, auttakaa..
 
No jos minä olisin sinä menisin pojan kanssa yhdessä lasten psykologille tai psykiatrille. Sitten siellä molemmat kertois omat mielipiteensä ja kuuntelis mitä ammattilainen tähän tilanteeseen sanois. Mitä pojan isä on tästä mieltä? Ei omaan korvaan kuitenkaan kuullosta fiksulta jos isä koko ajan töissä ja lapsen siis periaatteessa kasvattais hoitaja...
 
Poika on siellä jo lomalla. Olin itsekkin siellä viikon ihan vasta ja silloin hän puhui halustaan muuttaa isänsä luo kokonaan..

En mä halua poikaa pakolla täällä pitää kuitenkaan, jos hällä on paha olla :/ Pelottaa vaan että isänsäkin luona on ihan sama paha olo kuitenkin :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja !:
No jos minä olisin sinä menisin pojan kanssa yhdessä lasten psykologille tai psykiatrille. Sitten siellä molemmat kertois omat mielipiteensä ja kuuntelis mitä ammattilainen tähän tilanteeseen sanois. Mitä pojan isä on tästä mieltä? Ei omaan korvaan kuitenkaan kuullosta fiksulta jos isä koko ajan töissä ja lapsen siis periaatteessa kasvattais hoitaja...

Isä ottaisi pojan mielellään, ikävöi kovasti. Hän mietti mahdollisuuksia työn vähentämiseen mutta sekin on sitten elintasosta pois, häiritsevän paljon :/

Poika käy terapiassa, kerran kuussa käydään myös yhdessä. Pitää ottaa ensi kerralla esille asia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja !:
No jos minä olisin sinä menisin pojan kanssa yhdessä lasten psykologille tai psykiatrille. Sitten siellä molemmat kertois omat mielipiteensä ja kuuntelis mitä ammattilainen tähän tilanteeseen sanois. Mitä pojan isä on tästä mieltä? Ei omaan korvaan kuitenkaan kuullosta fiksulta jos isä koko ajan töissä ja lapsen siis periaatteessa kasvattais hoitaja...

Isä ottaisi pojan mielellään, ikävöi kovasti. Hän mietti mahdollisuuksia työn vähentämiseen mutta sekin on sitten elintasosta pois, häiritsevän paljon :/

Poika käy terapiassa, kerran kuussa käydään myös yhdessä. Pitää ottaa ensi kerralla esille asia.

No toivottavasti saatte tehtyä kaikkia miellyttävän päätöksen ja pojan olo helpottuu :) Tsemppiä teille kaikille!
 

Yhteistyössä