Toggle sidebar

Mitä tapahtuu jos mä soitan neuvolaan ja pyydän tapaamista psykologin tai jonkun vastaavan kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ahdistunut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

ahdistunut

Vieras
Ei tää ahdistus ja itkeskely ja kuoleman toivominen oo enää normaalia :(

Oon raskaana, esikoinen on vauva vielä, mies on stressaantunut töistä ja muutenkin elämäntilanteesta, meillä on paljon riitoja, minä olen väsynyt ja mies huutaa.

Vauva sentään kukoistaa ja kasvaa ja on iloinen.

Ja onhan meillä vanhemmillakin yleensä mukavaa yhdessä. Yleensä.

Jotenkin hirvittää kysyä apua neuvolasta, aina kun me käydään siellä kaikki on niin hyvin, mutta nyt pitää myöntää etten ole mikään hyvä äiti. En oikein jaksaisi edes elää.

Onhan tässä raskaushormonejakin mukana, mutta silti. Kyllä mä apua tartten.
 
Meillä päin soitetaan suoraan neuvolapsykologille. Mun ei tarttenut edes kovin perustella, pääsin juttelemaan tosi nopeasti. Niistä muutamasta käynnistä oli mulle kovasti apua.
 
Voithan sanoa, että tämä fiilis on tullut nyt yhtäkkiä ja haluaisit heti apua ennen kuin pahenee. Siis jos nolottaa se, että teillä aiemmin on ollut neuvolassa käydessä kaikki hyvin ja siksi vaikea ottaa asiaa puheeksi.
 
soita ihmeessä. saat sieltä sitä keskusteluapua mitä tarviitkin ja aivan varmasti auttaa!!! ihan oikeasti! sitä avun pyytämistä on ihan turha pelätä.tsemppiä tulevaisuuteen sulle.

t: juuri varasin prykologille ajan postraumaattisen stressireaktion vuoksi
 
Saattaa kuulostaa helpolta sanoa että soita vaan rohkeasti sen enempiä miettimättä. Kyllä ne neuvolassa varmasti osaavat ohjata sinut oikean avun piiriin. Se on vahvuuden merkki että uskalaa hakea apua! Näin taakka ei myöskään jää yksin sinun kannettavaksesi. Voimia!
 
No se tapahtuu, että olet vastuuntuntoinen aikuinen, joka osaa hakea itselleen apua kun sitä tarvitsee, ja näin varmasti sitä saatkin. Hyvä että itse tartut härkää sarvista jos tunnistat pahan olon. :) Tsemppiä ap, kyllä se aurinko paistaa vielä risukasaankin! :)
 
uskalla ottaa neuvolaan yhteyttä, ei ne siellä ihmettele. saat lähetteen eteenpäin ja paremman mielen. neuvolassa vaan tykkäävät kun olet vastuullinen hakiessasi apua! vanhemmuushan on vastuuta!
 
Mulle neuvola oli juuri oikea paikka pyytää apua, liian kauan yritin selvitä yksin. Terveydenhoitajan kautta pääsin neuvolapsykologille ja aloitettiin muut laajat tukitoimet. Voimia ja rohkeutta!
 
Mulle neuvola oli juuri oikea paikka pyytää apua, liian kauan yritin selvitä yksin. Terveydenhoitajan kautta pääsin neuvolapsykologille ja aloitettiin muut laajat tukitoimet. Voimia ja rohkeutta!
 
Itse pyysin neuvolasta yhteystietoja psyk. ongelmissa ja tervedenhoitaja ohjasi psyk. sh:n vastaanotolle. Siellä kävin ja ei siitä asiasta sen kummemmin koskaan mitään puhuttu, välillä terkka kyseli miten on mennyt ja hyvinhän se!
 
Voi kun te ootte ihania ja rohkaisevia!

Mä olen just sellainen että ajattelen että kyllä tässä pärjäillään, ja olen tähän asti elämässäni pärjäillytkin. Mutta nyt vaan tuntuu ettei voi ihan sinne masennuksen alhoon jäädä itseään surkuttelemaan samalla tavalla kuin sinkkuaikoina kun pitäisi kantaa vastuuta vauvasta ja parisuhteestakin.

Mä soitan tänään kun on soittoaika.
 
Ne ajattelee että oot vastuuntuntoinen ja fiksu ihminen kun ymmärrät hakea itsellesi apua :) Mulla oli samanlaisia tuntemuksia esikon vauva-aikana ja mä tein sen virheen että en hakenut apua. Pitkitin vaan ja esitin että kaikki on hyvin. Kolmen vuoden ajan jaksoin sinnitellä ja sit mulla napsahti. Hakeuduin psyk.polille ja kolme ekaa käyntiä vain itkin kaikkia niitä tunteita ulos mitkä olin sinne kasannut. Mulla todettiin pitkittynyt synnytyksenjälkeinen masennus ja aika paljolta olisin tod.näk. säästynyt jos olisin ottanut itseäni niskasta kiinni ja hakenut apua heti kun olisin sitä tarvinnut. Tsemppiä! :) Et ole yksin tuon asian kanssa eikä siinä ole mitään hävettävää,jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa :)
 
Ap: sä et ole suomessa todellakaan ensimmäinen tai ainoa joka tuntee samanlailla, neuvolasta saat apua ja muista vielä vaatia sitä jos tuntuu ettet saa tarpeeksi. Ja se masennus todellakin voi alkaa jo raskauden aikana, eli mitä nopeammin apua saat, sitä nopeammin saat asiat kuntoon taas. :)
 
Tottakai kannattaa soittaa. Pelkästään ulkopuolisen kanssa juttelu tekee ihmeitä! Lisäksi monesti sieltä voi saada jotain vinkkejä oman elämän valoisakasi saamiseen. :) Voimia paljon! :)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa