HENKILÖN OIKEUS MÄÄRÄTÄ KUVANSA KÄYTÖSTÄ
eri asia kuin tekijänoikeudet, jotka tarkoittavat kuvan ottajan oikeutta
Oikeus omaan kuvaan juridisena käsitteenä liittyy henkilön yksityiselämän suojaan ja toisaalta henkilön mahdolliseen oikeuteen kuvan taloudelliseen arvoon.
Valokuvien siirtämistä internetiin on useimmiten arvioitava oikeudellisesti henkilötietolain kannalta, ellei jostain tässä käsittelemättömästä erityislain säädöksestä tai laillisesta erityistarkoituksesta muuta johdu.
Kunkin valokuvien internetiin viemistä suunnittelevan on huolehdittava omassa toiminnassaan kuvan kohteiden yksityisyyden suojan riittävästä toteutumisesta. Kuvia käsittelevä joutuu itse henkilötietolain 6 §:n mukaisesti arvioimaan kussakin erityistilanteessa lain soveltamiskysymyksen ja kuvien käytön asiallisen perusteltavuuden vaatimuksen täyttymisen, kuvan kohteiden tunnistettavuuden ehdon täyttymisen sekä niiden perusteella henkilötietolain 8.1 §:n 1 kohdan ja 3 §:n 7 kohdan mukaisen suostumuksen pyytämisen tarpeellisuuden.
Henkilötietolain mukaan käsittely on mahdollista käytännössä yleensä vain suostumuksella. Jos kysymys on tiedotusvälineen toiminnasta (verkkolehdestä), käsittely jää henkilötietolain 2 §:n perusteella henkilötietolain ulkopuolelle.
Tunnistettavuuteen vaikuttaa myös se, liitetäänkö kuvien yhteyteen kuvissa esiintyvien henkilöiden nimitiedot, jolloin henkilötietolaki tulee tunnistettavuuden kannalta ehdottomasti sovellettavaksi.
Tietosuojavaltuutettu on kannanotossaan 2/452/2005 22.3.2005 valokuvien internetiin siirtoa koskevana yleisenä suosituksenaan todennut, että henkilötietolain kantavaksi periaatteeksi omaksuttua itsemääräämisoikeuden periaatetta mukaillen suostumuksen pyytämiseen olisi aina pyrittävä kaikissa niissä tilanteissa, joissa yksityisyyden suojan voidaan edes epäillä vaarantuvan. Alaikäisen kohdalla (alle 18-vuotta) suostumuksen antaa huoltajat.
Suostumuksen ei välttämättä tarvitse olla kirjallinen. Suostumusta pyydettäessä informoinnin tulee sisältää kaikki suostumuksen antajan kannalta olennainen tieto.
Valokuvien kannalta on henkilötietolailla käytännön merkitystä myös käyttäessä internetiä tietolähteenä. Tunnistettavien henkilöiden valokuvien kerääminen internetistä ei ole automaattisesti sellaisenaan sallittua. Henkilötietolaki saattaa tulla tällaisessa toiminnassa sovellettavaksi, jolloin valokuvien kerääjää arvioidaan henkilötietolain kappaleessa 2 esiteltyjen soveltamisedellytysten täyttyessä rekisterinpitäjänä, jota koskevat laissa säädetyt velvoitteet ja vastuut. Menettelyn lainmukaisuus voi tulla arvioitavaksi myös muun lain perusteella.
Varallisuus- ja immateriaalioikeudellisesta näkökulmasta kuvan käytön edellytyksenä on pidetty oikeuskirjallisuudessa suostumusta erityisesti kuvan kaupalliseen käyttöön liittyen (ks. esim. Mikko Hoikka, Oikeus omaan kuvaan, Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja, 2004). Kuvien kaupallisen hyödyntämisen, kuten mainos- ja markkinointikäytön, on katsottu oikeuskäytännössä synnyttävän kuvan kohteelle oikeuden taloudelliseen kompensaatioon (esim. korkeimman oikeuden ratkaisut KKO 1982 II 36 ja KKO 1989:62).
Tekijänoikeuksiin liittyen voidaan yleisesti todeta, että puhtaasti tiedonvälitykseen ja esim. uutiskäyttöön liittyen edellä mainittujen varallisuus- ja immateriaalioikeudellisten oikeuksien ei katsota rajoittavan oikeutta kuvan käyttämiseen. Yksityisyyden suoja sen sijaan on kuitenkin aina huomioitava myös tässä käyttötarkoituksessa (rikoslain alainen sääntely), vaikka toimituksellinen henkilötietojen käyttö edellä viitatulla tavalla jääkin henkilötietolain soveltamisalan ulkopuolelle.
Ei saa kuvata:
kotirauhan piiriin kuuluva alue eli myös pihapiiri
hotellihuoneet, vanhainkodit tms.
Saa kuvata:
julkiset paikat ja tilaisuudet, joihin kaikilla on pääsy esim. torit, aukiot, urheilutapahtumat, konsertit
Huomaa, että jos kuva olisikin otettu julkisella paikalla, suojaa yksityisyyden suoja yksittäistä ihmistä eli häntä ei saa kuvata tilanteessa, joka on loukkaavaa tai halventavaa!
