V
vakkari harmaana
Vieras
Kun vaikkapa tänne linkitetyt tai muualta luetut jutut menevät niin, että aina kun kyse on eläimiin kohsistuneista kauheuksista, tuntuu, että henki salpautuu ja itku pyrkii kurkkuun.
Järkytys on käsittämätön ja tunteet ovat todella pinnassa.
Samaa reakstiota ei läheskään herätä mikään lapsista saman tyylinen uutinen.Jos esimerkiksi lapsia on kohdeltu kaltoin.
Toki, siis onhan se järkyttävää ja kaikinpuolin kaameaa, mutta rekatio on kohdallani aivan eri kun kyse on eläimistä tai pukkulapsista...Mistäköhän tämä tämmöinenkin johtuu?
Siis otan paljon raskaammin eläinten kaltoin kohteklun, en pysty katsomaan mitään eläinten kärsimykseen liittyvää, ne ovat yksinkertaisesti liikaa =0(.
Olen ainoa tämmöinen tällä palstalla, tiedän sen, mutta kyselen silti...Mistä moinen voi johtua, ikinä en tohdi tätä nikilläni paljastaa, saan varmasti kaikki kurat niskaani, kun eläimet on minulle tärkeämpiä kuin lapset.
Minulla on siis itsellänikin lapsi ja eläimiä...
Järkytys on käsittämätön ja tunteet ovat todella pinnassa.
Samaa reakstiota ei läheskään herätä mikään lapsista saman tyylinen uutinen.Jos esimerkiksi lapsia on kohdeltu kaltoin.
Toki, siis onhan se järkyttävää ja kaikinpuolin kaameaa, mutta rekatio on kohdallani aivan eri kun kyse on eläimistä tai pukkulapsista...Mistäköhän tämä tämmöinenkin johtuu?
Siis otan paljon raskaammin eläinten kaltoin kohteklun, en pysty katsomaan mitään eläinten kärsimykseen liittyvää, ne ovat yksinkertaisesti liikaa =0(.
Olen ainoa tämmöinen tällä palstalla, tiedän sen, mutta kyselen silti...Mistä moinen voi johtua, ikinä en tohdi tätä nikilläni paljastaa, saan varmasti kaikki kurat niskaani, kun eläimet on minulle tärkeämpiä kuin lapset.
Minulla on siis itsellänikin lapsi ja eläimiä...
