Mitä tää nyt on?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Kaveri ehdottaa itse tapaamista, mutta tiedän jo, ettei sitä kannata odotella, koska sen "Mulla menee vähän aikaa" on noin kolmesta viiteen tuntiin. Sitten se soittaa ja sanoo, että en päässytkään. Just, no enpä olisikaan muuten huomannut.

Nyttemmin se on alkanut tekemään tätä:
Se sopii tapaamisen, "Tulen teille tunnin päästä, ja lähdetään sitten heti kaupungille lasten kanssa", ja koska jo tiedän ettei se tule, keksin muuta tekemistä. Lähden lenkille, lasten kanssa ulos, kaupungille, siivoan, mitä nyt ikinä. No, sitten neljän tunnin päästä se kaveri soittaa ja kysyy että "Niin lähdetäänkö me sinne kaupungille?" ja kun sanon, että ollaan jo käyty, tyyppi loukkaantuu.

Minussako se vika tässä nyt onkin?
 
Oletko varma, että tuo tosiaan on kaveri? Vai eikö hänellä vain ole alkeellisimpiakaan käytöstapoja? En kyllä käsitä, miksi tuo kaverisi toimii noin, mutta sinuna kyllä sanoisin asiasta napakkaan tyyliin... tai tee hänelle vastaava temppu?
 
Mulla taas on "kaveri", jonka kanssa sovitaan, että mä tuun hakemaan vaikka klo 12, että lähdetään sitten heti. No, menen sinne, siellä on just ja just herätty. Siinä menee sitten pari kolme tuntia enneku ollaan autossa.. VITTU MITEN RAIVOSTUTTAVAA!! Mutta jotenkin en osaa pistää vastaan kun on ainut kaveri...
 
Mulla taas on "kaveri", jonka kanssa sovitaan, että mä tuun hakemaan vaikka klo 12, että lähdetään sitten heti. No, menen sinne, siellä on just ja just herätty. Siinä menee sitten pari kolme tuntia enneku ollaan autossa.. VITTU MITEN RAIVOSTUTTAVAA!! Mutta jotenkin en osaa pistää vastaan kun on ainut kaveri...

Mene paikalle vasta kaks tuntia myöhemmin kuin olitte sopineet. Josko tää tyyppi olis sit herännyt ja valmiina lähtöön?
 
Mulla pari ystävää (/sukulaista) tuollaisia. Ihan sama vaikka miten aikaisin sopii että nähdään tuohon ja tuohon aikaan niin aina venyy monta tuntia eteenpäin. Oma siskoni on sellainen, että soittaa sitten useamman tunnin odoteltuani että "tulen sittenkin huomenna kun en tänään kerennyt" ja yleensä ei tule sitten huomennakaan. Toinen sukulainen tulee yleensä sen muutaman tunnin jälkeen ja käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Vuosia ovat olleet tällaisia ja itse lähinnä vaan elän sen kanssa kun ei ole sanomiset ym. auttaneet, jotkut vaan ovat tuollaisia eikä ne itsekään sitä ymmärrä että loukkaavasti käyttäytyvät vaikka kuinka heille päin naamaa sanoo. Itse koen tuon lähinnä puuttellisena kunnioituksena muita kohtaan vaikka kysehän pohjimmiltaan on varmasti siinä että eivät osaa ajankäytön perusteita ja ovat muutenkin huolimattomia ihmisiä (näkyy siis muillakin elämän osa-alueilla) eivätkä yksinkertaisesti osaa elää kellon mukaan.

Itse olen täysin päinvastainen, tiedän suurinpiirtein minuuttitarkkuudella aina lähtövalmisteluiden keston ja koska olen päämäärässäni ym. jos ei mitään yltiö yllättävää tapahdu niin olen aina ajoissa. Lähes neuroottinen olen kellon suhteen ja inhoan sitä kun ihmiset sanoo tyyliin "tulen sitten tuossa iltapäivällä" (= joskus 12-16 välillä). Ilmoitan kylääntuloaikani/tapaamisajan aina vähintään tunnin tarkkuudella, yleensä ihan tiettynä kellonaikana. Inhoan odottamista ja vetelehtimistä.

Vaikeuksia siitä tulee noiden kanssa vähän auttamattakin silloin tällöin, esim. toisen kanssa kun meillä on suht samanikäiset lapset niin käydään puistoissa ja muissa lapsijutuissa yhdessä paljon niin kun itse tykkään mennä jo klo 9-10 aikaan jotta lapsi pääsisi päiväunille sitten klo 12 niin ystävä taas tykkää mennä 12-13 koska ei pääse ovesta ulos ennen sitä. Ja yleensä venyy lopulta tuostakin edemmäs. Päiväunet menee sitten yleensä rattaissa molemmilla lapsilla noina päivinä eikä mistään rytmeistä tietoakaan..
 
Mullakin on yksi tuollainen kaveri. Useimmat sovitut tapaamisemme eivät onnistu siitä yksinkertaisesta syystä, että hän ei vaivaudu tulemaan paikalle eikä edes ilmoittamaan siitä, ettei pääse.

Homma menee useimmiten seuraavien kaavojen mukaan:

1) Maija Meikäläinen soittaa ja kysyy, josko meille sopisi leikkipuistoilu tänään kello kymmeneltä. Koska meille useimmiten sopii, niin sovitaan että näin tehdään. Kello kymmeneltä olen lasten kanssa sovitussa paikassa ja Maija Meikäläistä ei ala kuulumaan. Soittaessani hänelle hän joko ei vastaa lainkaan tai vastaa ja sanoo, että menee vielä puoli tuntia. Puolen tunnin päästä häntä ei edelleenkään näy eikä häntä myöskään saa kiinni. Kolmen tunnin jälkeen hän ilmoittaa (useimmiten olemme silloin jo puistoilumme puistoilleet ja lapset jo vällyjen välissä nukkumassa päiväuniaan) ettei hän nyt sitten päässytkään. Just.

2) Edellisenä päivänä puhutaan, että jos Maija tulisi kylään meille lapsineen, siinä kymmenen aikana. Seuraavana aamuna soitan hänelle puoli yhdeksän korvilla, koska tiedän Maijan olevan silloin hereillä. Maija kertoo olevansa käymässä kaupassa, mutta tulossa sieltä ihan pikapuolin, puolen tunnin sisällä pois. Puoli tuntia venähtää kolmeksi tunniksi, eikä Maijaa kuulu. Myöhemmin tulee sitten viestiä, että Maijan olikin vietävä täti/kumminkaima vatsahuuhteluun/hammaslääkäriin/hattukauppaan tai että KainoKalervo nukahti autoon tai on niin kiukkuinen, ettei siitä tullut mitään.

Minua ei niinkään raivostuta tapaamisten peruuntuminen (vvaikka tottahan toki sekin on toistuvana ärsyttävää) kuin se, että toinen osapuoli ei vaivaudu ilmoittamaan ajoissa, ettei olekaan tulossa. Kiva tosiaan nähdä se vaiva lasten pukemisine kaikkineen ja huomata sitten, että Maija ei olekaan tulossa KainoKalervonsa ja YrjöYlerminsä kanssa paikalle. Minulle on kotona opetettu, että noin ei toimita, ja että peruuntumisista on kohteliasta ilmoittaa HETI kun vain on mahdollista, ellei nyt sitten tosiaan joku niin vakava asia ole kyseessä ettei siinä peruuntumisia ole ensimmäiseksi syytä ajatella.

Mä olen alkanut elää siten, etten ota tämän ystäväni juttuja kovin vakavasti. Siis jos hän haluaa sopia tapaamisen, niin voin kyllä sopia, mutta mikäli hän ei ole saatavilla siinä vaiheessa kun rupean pukemaan lapsia, annan asian olla, ja lähdemme sitten omille teillemme puistoilemaan jne. Usein käy sitten niin, että sitten puistoilujen jälkeen Maija ilmoittaa, että nyt kävisi kun ei aiemmin käynyt. Kyllä tämä Maija sitten suutahtanutkin on, kun ei meille enää passaakaan, mutta siinäpähän suuttuu. En voi aikatauluttaa elämääni epävarman kaverini mukaan, ja lapsetkin tarvitsevat välillä unta. Jos Maija ei Kalervonsa ja Ylerminsä kanssa pääse kämpästään pihalle tai saa aikaiseksi tulla tapaamisiin, niin sehän on häneltä pois.
 

Yhteistyössä